Alkuperä

Tämä artikkeli on alunperin ollut WB-news numerossa -98 (http://www.wb-sails.fi). Artikkelin kuvat ovat s/y Entertainmentin keulakannelta otettuja ja kuvassa on WB:n genua 1. :)

Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.

LYS-rikin vanttien kireydestä

Pohjoismaissa varsin suositussa osatakilassa saalingit ovat voimakkaasti taaksepäin suunnatut (18° - 25°). Tällä järjestelyllä vältetään barduunat, mutta vakavissaan kilpailevalle hintana on suuritöinen sivuvanttien kireyden säätäminen heikosta tuulesta kovaan tuuleen.

Kovemmassa tuulessa keulaharus painuu notkolle riippumatta siitä, onko veneessä barduunat tai ei. Purjeentekijä kompensoi keulaharuksen notkoa leikkaamalla genuan etuliesma valmiiksi "negatiiviseksi", sisään päin kaarelle. Tyypillinen kaarevuus on 0,5 - 1% etuliesman pituudesta, eli 10m harukselle 5-10cm. Jos veneessä on barduunat, negatiivista leikataan purjeeseen selvästi vähemmän, koska notkoa voidaan säätää barduunan kireydellä.

Vantit kireänä (n7 asteikolla 0-10)

Vantit löysätty 5 kierrosta, falli löysä

Vantit löysätty 5 kierrosta, falli kireämpi

LYS-rikissä sivuvanttien kireys, ison jalus ja peräharus määräävät keulaharuksen notkon. Kevyessä tuulessa harus on viivasuora, jos vantit ovat normaalilla (kovan tuulen mukaan asetetulla) kireydellä. Kun purjeen etuliesmaan on leikattu reilusti "kuoppaa", seurauksena on liian litteä genuan yläosa kevyessä tuulessa - juuri silloin kun kaikki voima olisi tarpeen. Viereisistä kuvista ilmenee miten suuri vaikutus sivuvanttien kireydellä on tällaisessa rikissä: yläkuvassa kun vantit ovat melko kireät, genua yläosan syvyys on vain 12%, pussi on keskellä ja etureuna liian litteä. Keulaharuksen notko (tai sen puute) vaikuttaa eniten ylhäällä, missä purje on kapeampi. Kahdessa alemmassa kuvassa vantit on löysätty. Vaikutusta voidaan vielä korostaa löysäämällä keulapurjeen nostin niin paljon, että etuliesma on reilusta rypyllä.

Bruce Farrin uusissa IMS-raasereissa on hiilikuitumasto, taaksepäin suunnatut saalingit eikä barduunoita. Ei sen vuoksi, että tällainen riki olisi parempi, mutta IMS-sääntö pakottaa. Niissä keulaharuksen kireyttä säädellään hydraulipumpulla maston alta, tai suoraan keulaharuksesta. Tavallisten pulliaisten veneissä täytyy ruuvata vanttiruuveja - säätöalue on helposti yli 10 kierrosta kevyestä tuulesta kovaan, kuten esim. H-venepurjehtijat osaavat kertoa. Ilman vanttien kireyden säätämistä ei missään yksityyppiveneessä ole mahdollisuuksia pärjätä. Kuinka moni isomman veneen omistaja vaivautuu säätämään vanttejaa tuulen voimakkuuden mukaan - enpä ole tavannut ainoatakaan.