Purjeiden muoto

FEWikistä
Versio hetkellä 16. lokakuuta 2009 kello 19.28 – tehnyt Harald (keskustelu | muokkaukset) (→‎Purjeiden kuvaus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Voidaan mitata esim. ohjelmalla.

Charlottan 2004 isopurje mittauksessa

Purjeiden kuvaus

Kuvat kannattaa ootta niin, että kamera on mahdollisimman lähellä purjeen alaliikin keskiosaa, ja mahdollisimman paljon muotoviivasta on kuvassa. Jos muotoviivojen päät ovat kuvan ulkopuolella jää kyllä mittauksetkin arvailuiksi.

Keulapurje kuvataa etukannella maaten, niin että pää on kannessa ruffin etuosan tuulen yläpuolella. Purjeen tulee olla skuutattuna tiukasti, noin 10cm spriidarin päästä esim.

Isopurje kuvataan niin että ollaan portaikossa ja kamera on hiukan puomin tuulen puolella. Purjeen tulee olla skuutattuna tiukasti sisään.

On hyvä kirjata olosuhteet kuvaushetkellä.

Ihannemuotoja

Tästä voidaan keskustella ikuisesti, mutta noin 14% syvyys on osoittautunut aika toimivaksi FEneessä. Tämä siis keski- ja yläosan kohdalla ja alaosa on suuruusluokkaa 10%.

Fokka voisi olla etuosastaan pyöreämpi jotta ajaminen ja kiihdyttäminen aallokossa olisi helpompaa, tavoite noin 35-40%.

Genoa voi olla "helppo" tai "vaikea", tämä siis grooven leveyden ja ajamisen helppouden kannalta. Se vaikea on syvin kohdassa 45-50% ja helppo 40-45%.

Isopurjeen tulee olla noin 14% syvyinen 40% kohdalla topista, 12-14% keskeltä 45% kohdalla ja alaosa voi olla luokkaa 10-11% kohdassa 50-55%.

Edellämainitut ovat sellaisia pussin paikkoja rikin perussäädössä. Oikein tehty purje latistuu noista huomattavastikin kun aletaan kiristämään hekkiä, outhaulia lisää, cunninghamia jne. Huomaa myös että genoan kohdalla pussin paikka ja syvyys määräytyy myös rikin ja fallin kireyden mukaan. Muuttujia on hirveästi.

Katso myös


Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa FEWikiä laajentamalla artikkelia.