Maestron ollessa estyneenä Ponen kipparoimaa Charlottaa vahvisti allekirjoittaneen lisäksi lähes legendaarinen (ainakin meidän veneen gastien mielestä) FE-hahmo Aleksi joka juuri oli ehtinyt kotiutua Platu-MM:istä ja näin ollen siis ainakin veneen keulaosasto oli juurikin vahvistettu rautaisella osaamisella. Allekirjoittaneen tekosyy/selittelyrepertuaarin takia Pone myös delegoi raportoimisvastuun eteenpäin. Työnjako meni kutakuinkin niin että itse ajoin startin ja lenssin Rysäkarille asti, Ponen trimmaillessa ja sitten vaihdoimme pariksi tunniksi tehtäviä Ponen kanssa ja vaihto tapahtui taas sitten uudemmin Katajaluodon jälkeen, Aleksi taas hoiteli about kaikkia muita tehtäviä messikallesta märssypoikaan (ts. siis kiipeämällä saalinkien päälle tuulta tähystämään).
Kipparikokous oli vähän epämääräinen härdelli, jotenkin tuntui että joku oli saanut hienon idean VHF:n käytöstä (VilleE?) mutta tämän asian kommunikoiminen eteenpäin toteuttavalle taholle ei selvästikään ihan onnistunut ja muutenkin kipparikokouksen anti oli se että vähemmän yllättäen lähdettiin ajamaan C-rataa.
Lähtöalueelle saavuttiin hyvissä ajoin ihmettelemään tuulia tai oikeastaan sen puutetta, siinä pyöriessä myös arvailtiin että mitäköhän pitäisi päätellä siitä että päivän sääennusteesta oli kaksi skenaariota: Tuuli kääntyy pohjoisesta lännen kautta etelään, tai sitten idän kautta. No, jo lähtökuvioitten aikana tämä ilmeni siten että tuuli kääntyi n. suunnasta 350 suuntaan 40 ja vastatuulilähdöstäkin tuli sitten vähän vinohko.
Linjan vinouden takia oli selvää että poijun pää olisi paras paikka lähteä, käytännössä suoraan paaralla ylämerkille, mutta toisaalta paine oli jatkuvasti ollut parempi radan oikealla laidalla.
Nelosen tienoilla olimme poijulla ja lähdimme valumaan paaralla kohti venettä, kelin ollessa sitten todella heikko päätimme lopulta että ajaisimme vain vauhtia ja lähtisimme sitten siitä mistä pääsisimme, vaikka siis jokainen veneenmitta linjaa veneelle päin tavallaan heikensi asemia tuuleen nähden. Bicen ja Merellin väistämisen jälkeen nostinkin sitten suoraan linjalle ja hyvällä vauhdilla pääsimme lähtemään n. keskiväliltä ihan vapaissa. Tämä sitten lopulta osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi kun ilmeisesti poijun päässä olikin ruuhkaa ja jumitusta ja me pääsimme nopeasti hyötymään nousevasta paineesta ja vapaista tuulista.
4Play (ks. myöh) otti erinomaisen lähdön poijulta mutta onnistui kiertämään merkin väärin päin ja erinäisen kalabaliikin tuloksena joutuivat sitten kiertämään merkin uudestaan. Muuten meitä ennen merkillä (pari veneenmittaa) Bice ja Herska. Huomionarvoista oli kyllä se sekalainen meteli mikä Bicestä kuului, ilmeisesti Arttu ei ollut muistanut mainita Team Ramdatalle että Bice on hivenen pienempi vene eikä miehistölle tarvitse huudella "ison veneen etäisyyksien" mukaisesti
Vastatuulimerkiltä olikin edessä siis lenssittely kohti Louekaria ja pyrimme pitämään purjeet vedossa kun painetta ei ollut mitenkään järisyttävästi ja toisaalta samalla vaanimaan liikkuvia tuulialueita. Länsikepin kohdilla tilanne oli kohtalainen ja eteen tulikin dilemma, valitako oikea laita Pitkäkarin yms. länsipuolelta vaiko vasen laita Melkin vierestä. Konservatiivisesti totesimme että menemme keskeltä, koska riski saada mustapekka käteen tuon tuulen kääntymisen takia oli suuri.
Hieman ennen Pitkäpaatea, tai mikä kivi nyt onkaan, Merelli leikkaili takaatamme n. 30 metrin päästä ja valitsi selvästi vasemman laidan.
N. tuntia myöhemmin kellumisen lomassa tilanne paljastui seuraavanlaiseksi: Vasemmalla laidalla veneen seisoivat, oikealla laidalla veneet seisoivat mutta keskellä me liikuimme jotenkin. Tässä kohtaa joku nimeltämainitsematon suurisuinen purjehtija saattoi todeta jotain sellaista kuten "kas, siellä Merelli on kyllä aivan ansassa".
N. 5 minuuttia tästä tilanne olikin muuttunut siten että vasemmassa laidassa alkoi esiintyä outoja tuuliviiruja joissa sitten veneet vuoronperään painoivat varsin rapsakkaakin vauhtia ja lopulta siis koko vasen laita painoi nätisti Louekarille. Oikea laita taas oli aivan kuollut mutta Bice oli kuitenkin ehtinyt ottaa tuntuvan etumatkan sitä kautta, keskellä taas keskusta teki oharit mutta toisaalta, tuuli tosiaan kääntyi sitten idän kautta etelään joten lopulta sitten pääsimme jopa vähän nostelemaan genuaa edetäksemme kunnes tuuli kääntyi taas hivenen idemmäksi ja spinnusulkeisiakin pääsi harrastelemaan kunnes Louekari vihdoin oli vieressämme. Eipä Merellikään nyt tässä vaiheessa lopulta sitten niin kaukana ollut mutta Bice oli jo ottanut kaulaa, sen sijaan suurin osa muusta LYS3-fleetistä oli oikealla laidalla joko aivan seis tai joutui kryssimään kohti merkkiä.
Louekarin jälkeen vähän jiippailtiin ja väisteltiin pahasti kiville ajanutta LOW:ia, ehkä taas kerran voi kysyä että MITÄ HELVETTIÄ nuo luodot tekevät kääntömerkkeinä jos muitakin vaihtoehtoja on (se eteläpoiju 500m Louekarista etelään). Lyhyellä lenssillä kääntömerkille otimmekin Merellin kiinni ja kevyen tuulen piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä marssi tai siis kryssi kohti Päntäriä alkoi. Näillä kohdin vaihdoimme pinnamiestä ja suoritimme muutenkin huoltoa.
Kryssi on ehkä helpointa analysoida paloissa trackin kautta joten ei tässä ehkä sen tarkemmin muuta kuin että olipahan vaikeaa, mikä lienee hyvä ehdokas "Vuoden vähättely"-palkinnon saajaksi. Jos ajatellaan noin ideaalitapauksessa tuuli on tasaista ja tulee kutakuinkin yhdestä suunnasta tasaisilla taajuuksilla ilmenevillä shifteillä niin tänään tuuli oli juuri sitä jotain muuta, kuin edellämainittu. Meillä kuitenkin pääajatuksena oli taas konservatiivisuus eli pysyimme varsin keskellä reittiviivaa ja vendailimme sitten sen ympärillä edestakaisin poukkoillen, välillä tehden liian hätäisi ratkaisuita ja välillä taas liian rauhallisia, tosin myöhemmin sitten selvisi että osa niistä vähemmän hätäisistä ei lopulta ollutkaan niin huonoja ratkaisuita.
Tuli toisaalta myös opittua paljon tuulien lukemisesta ja toisaalta osoitettua että paljon saa vielä treenata ennenkuin oikeasti voi olla hyödyllinen gasti ns. Charlotta-tason veneessä vrt. tuonne harmaaseen keskikastiin. Erityisesti tuo genuan trimmaaminen shiftien ottamisessa oli ihan uutta ts. siis sen sijaan että pinnamies vain ajaa nostavan shiftin ylös niin ilmeisesti vielä parempaa on se että skuuttia samalla ensin löystetään se sentti-kaksi ja sitten kiristetään samalla kun pinnamies nostaa ylöspäin. Jotta tuo toimii kunnolla niin tietenkin trimmaajan pitää olla täysin hereillä eikä vain tyytyä toteamaan tellareista että nostoja olisi ja pinnamies sitten tietenkin hoitaa homman kotiin ajamisella. Kyllähän sitä nyt purjeen aktiivinen trimmaaminen tuulen voimakkuuden vaihteluihin on arkipäivää kevyen kelin kryssillä, mutta tuo että myös pienissä shifteissä tulisi myös trimmata on näppärä lisäoppi tulevaisuuden varalle. Laitetaan harjoittelulistaan ensi keväälle, kun tavallaan onhan se selvää että shiftin tapahtuessa trimmaaja pystyy nopeammin asettamaan purjeen oikeaan trimmiin tuulen suunnan muutosta vastaamaan kuin mitä pinnamies ehtii venettä kääntää jolloin siis osan ajasta purje ei ole optimaalisesti trimmissä jos purjeeseen ei kosketa. Tämän kaiken aikana Merelli hiipi hiljalleen pahimmillaan jo epätoivoisen pitkän takamatkan päästä kohtalaisen lähelle ja rannan luota alkoi puskemaan veneitä ohi mm. Herska paineli Katajaluodon tienoilla ohi pohjoisen kautta.
Ehkä jossain Ulkokarin tienoilla Pone sai tarpeeksi tuulien kanssa tappelusta ja hyppäsin taas pinnaan ja jonkinlaisena kohtalon ivana about niinä hetkinä tuuli sitten alkoikin tasoittua ja reiätkin vähenivät. Pinnassa ollessa sitten pystyi jo vähän tarkemmin analysoimaan shiftejä perstuntumalla kun Haraldin mittaristosysteemi ei ole ihan niin intuitiivinen kuin Antilla

Selväksi kävi että tuulessa oli ainakin kahden tyyppisiä shiftejä, pieniä fluktuoitiva shiftejä jotka käänsivät tuulta ylös tai alas nopeasti n. 10 astetta ja kestivät n. 30s ja käytännössä vuorottelivat toisiaan muutaman minuutin intervallilla. Sitten tämän lisäksi tuulessa oli makrotason kääntymiä jotka seurasivat tuulirajoja missä tuuli saattoi kääntyä jopa 50 astetta parinkymmenen sekuntin aikana eli vaikka kuinka laski kurssia niin aina vain purje pakkasi edestä. Kun sitten saatiin tämä rakenne kiinni niin oli helppo ajaa nuo pikkushiftit läpi sellaisinaan ja heittää välittömästi venda tuollaiseen makrotason shiftiin.
Jossain kohtaa sitten huomasimme että veneitä alkoi tulla purjeet alhaalla Päntärin suunnalta vastaan ja päättelimme että rataa lyhennetään. Tällä sekuntilla loppui tasoituskilpailu ja välittömästi kisa muuttui OD:ksi, Merelli oli takana ja siellä tuli myös saada pysymään. Heitimme heti vendan ulommas etelään koska Merellikin oli siellä ja tahdoimme päästä suojaamaan selustaa. Tätä strategiaa sitten noudatettiinkin loppuun saakka ja ehkä siinä hävittiin joitain sekunteja mutta samapa tuo kun pääasiallinen tavoite täyttyi
Voiton kisasta korjasi siis kuitenkin lopulta alussa sössinyt 4Play joka oli vielä ilmeisesti Rysäkarin luona ihan pökänä mutta oli sitten aktiivisella tuulialueisiin vendailulla hiipinyt rantaa pitkin kaikkien ohitse ja oli lopulta siis myös ensimmäisenä maalissa. En oikein tiedä miten tuossa onnistuivat, mutta ilmeisen hyvin kuitenkin.
Hopea on häpeä (taitaa olla mulle neljäs kakkossija tälle kaudelle tällaisista ns. isommista kisoista), joten valitettavasti Charlotan kultaputki meni poikki, gastiosasto pahoittelee ja toivoo että Harald ei ihan heti poistaisi käyttäjäoikeuksia foorumille
http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/loa ... php?id=201