Olipa hurja herätys kauteen. Itse olen maannut sohvalla koko viikon sitten viime la-su yön kovassa flunssassa. Edelleen on sellainen olo että ei jaksa edes alamerkillä vetää ison skuuttia sisään hengästymättä ja päässä pyörii koko ajan. No, pitkästä gastijonosta laiturilla valitsin taktisesti pari rimpulaa kun kerran kevyttä keliä oli luvattu. Eli Sampsa ja Micke tulivat gasteiksi.
Pari tuntia tätä ennen oli yhdistyksen loggerit ladattu, lautakunta saatu viime hetkessä, kaupassa käytyä jne.
Alueelle lähdettiin tihkusateessa poijuja pudottamaan (kyllä, nämäkin piti hoitaa).
Haasteelliseksi homman teki sääennusteet jotka lupasivat kaikkea 0, 2 ja neljän metrin väliin tuulta ja suunnankin piti muuttua kaakosta lounaaseen. Näinhän siinä sitten kävikin että rataa jouduttiin kääntämään 90° kolmen tunnin aikana. Hyvin siitä suoriuduttiin omasta mielestäni, joskin ylämerkin siirtäminen purjeveneellä ei ole se nopein tapa. Onneksi kaverit muissa veneissä olivat hereillä ja siirsivät alamerkin, starttiviivan lippupään ja lautakunnan rajoittajan sen mukaan miten ylämerkkikin siirtyi.
Hirveästi ei muista miten nämä yksittäiset lähdöt menivät, en edes päivän päätteeksi osannut sanoa että oliko niitä lähtöjä viisi vai kuusi. Ekan lähdön voitto kevyessä tuulessa taisi tulla osin rutiinin ja osin kevyen miehistön avulla. Viidennessä lähdössä (joka muuttuneiden sääntöjen mukaan poistui, ennen ei ole ollut säännöissä poisheittoja?) irtosi isopurjeen skuuttikulman sakkeli 1:30 ennen lähtöä. Olisiko ollut kolmannessa lähdössä missä ylämerkillä suvereenissa johdossa oli pakko hoputtaa spinnun nosto tapahtumaan liian aikaisin, sillä seurauksella että molemmat spinnuskuuti karkasivat barbereista läpi asti. Näin ajettiin se lenssi lippu hulmuten ja hullun lailla juostiin keräämässä naruja pitkin kansia. Ehdittiin kuitenkin lyhyen pätkän aikana samaan spinnu takaisin vetoon, mutta genoa jäi laskematta sen lenssin aikana. Pari venettä ohittivat tämän aikana, Anneli ja Lisbeth?
Viimeisessä lähdössä oli tuuli noussut jo 7-8 m/s tasolle ja tämä alkoi olemaan selvästi liikaa meidän rimpulamiehistölle. Muilla näytti olevan samantyylisiä ongelmia. Näin jälkeenpäin ajateltuna koko kisa ratkesi tälle ylämerkille kun me ajoimme leikkarin hiukan yli, ja Lisbeth tuli ja heitti meidän alle. Lisbeth pysyikin siinä, mutta ajoi ylämerkin kierron hiukan leveähkösti ja pääsimme kääntämään alas peräpeilin takaa. Näin meillä oli sisäpaikka, ja tässä vaiheessa jo kohtuullisesti toimivat spinnumanööverit pitivät Lisbethin pihdeissä. Vähän aggressiivisemmin olisi Lisbeth tosin voinut tulla, näin jälkeepäin laskettuna tuossa kamppaitliinkin koko kisan voitosta. Mutta kävikö siinä niin, että peitto aukesi ja kun Lisbeth jiippasi peiton ulkopuolelle ei nosto-oikeutta olisi ollutkaan. Ken tietäsi.
Alamerkille saavuttiin ilman puomia, ja heitettiinkin heti siihen paikkaan venda. Lisbeth joutui ottamaan pari veneenmittaa lisää tilaa ja näin ajoimme maaliin vikan lähdön ykkösenä. Olisiko vielä pitänyt ajaa seitsemäs lähtö? Aika olisi antanut vielä myöden sillä kellohan oli vasta noin varttia vailla kuusi, eli hyvin olisi ehtinyt kuuteen mennessä ajaa yksi vielä. Tuntui vain siltä että tuolla tempolla ja tuulen noustessa oli takki aika tyhjänä yhdellä jos toisellakin.
Kaikenkaikkiaan taas aivan saakelin hauska kisa, koska mennään taas!
