vvoltti wrote:Ongelma kyllä poistuu itsestään siinä vaiheessa kun keulagasti ymmärtää riittävästi purjehduksesta. Pitkän tähtäimen tavoite pitäisi olla, että keulagasti tekee duuninsa ilman eri käskyä ja kippari komentaa vain silloin, kun spinnu halutaan laskea poikkeuksellisen aikaisin tai muuten tehdä jotain epänormaalia. Ehkä voisit aloittaa koulutuksen kysymällä: Kuules Pertti, tämä spinnunlasku, kuinkahan kaukana poijusta se kannattaisi tehdä? Mitä mieltä SINÄ olet?
Tässä on se miehistönrakentamisen ydin. Miehistönjäsenten pitäisi olla niin motivoituneita voittamaan että ne tekevät oman asiansa pyytämättä. Ja kokenut keulagasti-pianisti-pari kyllä tietää ihan itse sanomattakin koska on aika laskea spinnu. Tämän olen kokenut monta kertaa näitten "mitalistien" kanssa että kun sanon että "spinnun voisi laskea" niin hyvä jos tulee "ei ihan vielä". Yleensä ei tule mitään sellaistakaan vastausta, sillä nämä "osaavat" ovat niin keskittyneitä maksimoimaan kulkemista että he eivät siinä moodissa enää edes kuuntele minua, vaan he seuraavat veneemme kulkemista, ja vastustajien liikkeitä ja laskevat vasta sitten kun uskaltavat. Hyvä näin. Saatiin ulkoistettua yksi ajoitus-ongelma kipparilta.
Tuo on mielestäni se toimintamoodi missä pitäisi mennä, mutta se vaatii yhteistä kokemusta. Kansimiehistöltä sitä, että esim. pianisti tietää kauanko on jätettävä aikaa keulagastille, ja että keulagasti tietää kauanko hänellä menee ennen kuin se helma on nostettava alamerkillä sisään. Karkeimmillaan niin, että vendassa pinnamies tietää kuinka kauan skuutin vetäminen kestää.
Vaikeinta on saada sellainen miehistö jossa jokaisella on palava liekki retinassa voittamiseen puhaltamaan siihen samaan liekkiin ja sopimaan asiat, tai ainakin tekemään yhdessä ne asiat jotta se vene saadaan ekana maaliin.
