Merellin kisareissu alkoi perjantai-aamuna jolloin ajoimme vaimon kanssa auton odottamaan Tolkkisten sillan kupeeseen. Venettä lähdin siirtämään yhden aikaan iltapäivällä koska tuulen oli ennustettu voimistuvan lähelle myrskylukemia. Köydet irtosivat Lauttasaaresta yhden aikaan iltapäivällä ja suuntasin keulan kohti Kughamnia, johon vene olisi tarkoitus jättää yöksi.
Tuulta oli mukavat 8m/s ja suuntakin oli varsin mukava etelän puoleinen. Perille saavuin joskus 17:sta pintaan mutta kotiin ei vielä päässyt lähtemään kun outhaul oli paukahtanut matkalla poikki puomin sisältä ja korjaus oli välttämätön. Onneksi tämän ikäisen veneen kanssa on oppinut, että kaikenlaista varaosaa on hyvä olla mukana ja kahden tunnin ähertämisen jälkeen outhaul oli korjattu joskin hieman pienemmällä välityksellä.
Lauantaiaamuna saavuimme kisakireälle feneelle ja suuntasimme kohti lähtölinjaa, samalla arpoen kumpi purje keulaan laitettaisiin. La Nonna oli viritellyt ykkösen keulaan kuten odotinkin mutta minä halusin tarkistaa kelin hieman ulompana. Valitsimme sitten kolmosen, joka oli jälkikäteen ajateltuna väärä valinta koska suurimman osan rataa olisimme varmasti voineet ajaa ykkösellä.
Startti oli kauden surkein enkä vieläkään ymmärrä miten myöhästyimme noin järjettömästi ja tämän tuloksena starttasimme keskeltä linjaa muiden takaa. Ensimmäisen legin puoliväliin asti ajoimme muiden peitossa eikä ollut puhettakaan että pääsisimme kenestäkään ohi La Nonnan karatessa kauas horisonttiin… Poijulle saavuttaessa olimme ajaneet Charlotasta ohi joka kärsi liian pienestä keulapurjeesta ja miehistöpulasta.
Merellissä oli täysi miehistö jota oli muistutettu hengauksen tärkeydestä
Kalvön saariryhmän itäpuolella olimme saaneet kiinni muitakin luokkamme veneitä ja kryssille lähdettäessä ei edes La Nonnan etumatka tuntunut liian suurelta eli kisassa oltiin vielä mukana. Vendasimme kääntömerkillä 3 heti kun vapaata tilaa tuli ja lähdimme kryssimään kohti itäviittaa. Matkalla oli yksi styyra-paara tilanne, jossa me tulimme paaralla ja varsin hyvin tietoisina velvollisuudestamme väistää. Jostain syystä väistettävän veneen gasti panikoi sen verran ko. veneen kippari lähti väistämään vaikka olin huutanut jo pitkältä, että väistämme.
Itäviitalle saavuimme Caramellia väistellen, antaen heille reilusti tilaa merkin kiertoa varten. Viivytin spinnun nostoa hieman vain nähdäkseni miten muut pärjäsivät purjeidensa kanssa.
Tällä legillä La Nonna katosi vielä kauemmas horisonttiin järkyttävän kokoisen spinnunsa kanssa. Jääpoijulle saavuttaessa yritin kellottaa eroamme ja totesin, että eroa oli ~15min.
Seuraavalla legillä olisi G1 ollut mahdollisesti oikea purje mene ja tiedä. Joka tapauksessa, kolmosen paremmalla nuosukulmalla saimme paikattua neliöiden puutetta (alku matka) ja lopussa tuulta oli taas sen verran, ettei ykkönen olisi toiminut.
Punaiselle saavuttaessa spinnu nousi uudelleen ja ilokseni täytyy todeta, että puomi oli ilmestynyt keulaan automaattisesti siis ilman eri käskyä. Spinnuttelimme seuraavalle vihreälle Bavarian seuraillessa perässä ja spinnun laskun jälkeen kryssimme kahdella vendalla maaliin.
Kolmostila oli varsin hyvävä kilpailusta, jossa ei manöveri virheitä ollut. Loistavaa suorittamista koko miehistöllä!
Palkintojen jaon jälkeen...

Kuvassa Merellin miehistö Rea, Antti, Jaakko ja Ville
...seurasi saunomista sekä illanviettoa, jonka musiikillisesta annista oli S/y Caramellin porukat pitäneet huolta, loistavaa!
Tässä vielä track….
http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/loa ... php?id=236
Kiitokset myös Mikolle hienoista kuvista!