Purjein lähtö satamasta sprayhoodin kyllästämisen jälkeen. Eilen tuli vietettyä pari tuntia suihkussa raa'an kloriinin, harjan ja sprayhoodin kanssa.
Veneessä minä, Pone, Peik ja Freda. Lähdettiin tosi vaihtelevassa tuulessa kohti lähtöä, ja kumman kauan siinä kesti. Hyvä että ehdittiin vetäistä nylonin salkoon kerran.
Lähtöviiva aivan outo, mutta tästä huolimatta plani oli selvä. Mutta kuinkas kävikään, se haastava pumppaava ja kiemurteleva tuuli joka antoi meille yli 4 kn vauhdin -5min kohdalla kuolikin täysin ja taas oltiin liian kaukana viivasta. Onneksi oltiin sentään oikeassa kulmassa tiukkaa spinnuajoa varten.
Merelli ja Olga ottivat tosi hyvän lähdön viivan tuntumasta, ja Bajan taisi jopa ottaa liiankin hyvän. Tosin Bajan uhkaili kokeilla sitäkin
Ajettiin vanhalla pienellä spinnulla, ja välillä oli kyllä tosi vaikeata saada sekin lentämään. Kai se on niin että noilla spinnuillakin on jonkinlainen parasta-ennen päivämäärä. Edessä porskutti Merelli ja Olga, ja T-mini veteli kaameeta vauhtia leessä. Alta nousi slöörin lopussa vielä Anneli kiinni meihin, kuten myös Helmi. Tervetuloa Helmi muuten takaisin! Molemmille kävin vain niin että mitä lähemmäksi tulivat niin sitä hitaammin kulkivat ja näin pääsimme jiippaamaan vihreän kohdalla ekana loosereiden klungassa.
Tässä kohtaa sitten plekasi todella hyvin, ja veneet ajoivatkin hirveästi eri suuntiin. Me jatkoimme lounaaseen, pitäen vauhtia päällä hirveästi suunnasta välittämättä. Olga jiippasi pois, ja yhtäkkiä Merelli laski 90° alaspäin spinnun ollessa tiukassa vedossa. Jos me olisimme jiipanneet tässä, olisimme aivan kohta joutuneet tekemään vendan spinnulla. No, se tuuli kääntyi meillekin ja nostimme kohti poijua. Huomasimme kohta että Merellillä ei todellakaan ollut tarkoitus kiertää poijua, josta piti pitää pientä mekkalaa.
Poijun kohdalla sitten olimmekin taas Merellin ihossa kiinni, ja pääsimmekin vanhalla vauhdilla ohikin. Se 180° käännösä tuossa tuulessa jarruttaa ja kiihdyttäminen kestää minuutteja.
Lautakunta-aluas Tai-Tai tuli vähän aikaisemmin koneella ohi, ja ounastelimme hiukan että rataa lyhennetään. Niin se tehtiinkin, punaisen viitan kohdalla. Olga otti tosiaan paukun, josta olen vilpittömän iloinen ja taputan käsiä heidän puolestaan edelleen. Onnittelut! T-mini aika lähellä heitä maalissa, ja sitten me, Merelli, Anneli ja Tyyne. jne.
Casa Maren kautta kotiin, nyt on vatsa aika täynnä. Trackia voi ihastella tuosta;
http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/loa ... php?id=150