Rata1 ajettiin ja tuulta oli varmaan se 8-10 m/s.
Ja muutenkin kisa oli aika viimevuotta, muu fleetti menee jossain ja Olga matelee hännillä.
N. 14 maissa sain vihdoin lukuisten soittoyritysten ja tekstarin jälkeen viestin spinnuajomiehistöltä..olivat näemmä karanneet mökille. Eli 50% normivahvuudesta jossain, onneksi gastikoulu satuttiin pistämään pystyyn koska rekrysin samantien innokkaan gastikoululaisen mukaan.
Ongelma toki oli se, että n. 50% spinnun käyttötaidosta&halukkuudesta oli myös poissa.
Startti sujui hyvin, mitä nyt junnualbinistit yrittivät nostattaa linjalta mutta eivät onnistuneet, startti hyvässä vauhdissa ehkä sekunti-pari paukun jälkeen. Spinnua ei siis oltu nostamassa mutta eipä paljoa haitannut, vihreällä merkillä oltiin vielä aika nipussa koko fleetin kanssa.
Oikeastaan spinnun käyttämättömyys ei loppujen lopuksi vaikuttanut juurikaan, mitä nyt spinnuttelevat hoot painoivat kauas pois, Lisbethiin kuitenkin oli vielä Melkin käännölläkin matkaa vain satakunta metriä.
X79 vetäisi tosin kääntömerkillä aika ovelasti eteen, nopeampi kaveri olisi protestoinut mutta survival-henki taisi viedä voiton aivoissani.
Kryssi Rysäkarille sitten olikin katastrofi, vene ei kulkenut eikä noussut, vaan jokainen vene pl. Teemini painoi kauas horisonttiin.
Yritin ajaa alemmas mutta ilmeisesti fokassa ei aivan paukut riitä työntämään keulaa aaltojen läpi, mitä ainakin genua tekee. Lopputuloksena sitä siis hakattiin aaltojen läpi jatkuvasti vauhdin hidastuessa ja nousukulmakin oli aika surkea, kun ~200kg miehistöpaino ei antanut kauheasti korjaavaa momenttia. Ison reivaus olisi saattanut auttaa, mutta veikkaisin että koko prosessissa olisi mennyt pidempään kuin saavutettava hyöty olisi ollut.
Loppu oikeastaan menikin sitten siinä slööraillessa maalia kohti, kunnes tuuli tuttuun tapaan shiftasi vastaan ja menetimme varmaan ratkaisevasti aikaa Teeminiin nähden, joka tuli kuitenkin aika kaukana takana.
Paukku jäi siis saamatta, mikä lienee toinen positiivinen asia kisassa startin lisäksi.
Ts. St. Olga Zero points ja kotiin häpeämään. Enpä jaksa kaivaa trackia ulos, kun ei siitä mitään järkevää saa ulos kuitenkaan.
).
. Nopeasti spinnu ylös ja huru kyytiä kohti vihreää merkkiä. Yritimme saada Genoaa alas, mutta falli oli hirttänyt itsensä johonkin. Ei tullut alas vaikka kaksi miestä roikkuin etuliikissä. Paljon painoa keulassa ja runsasta yritystä kostautui pienenä keikkumisena. Voisi sanoa, että yritimme Dip Pole Jibea (lue Dive) uudessa muodossa. Harald totesi kisan jälkeen, ettei masto ollut kaukana vedestä 
.
. Vasta matkalla takaisin Lauttasaaren tuli Olga vastaan ja totaalisen antautuneen he huusivat vain, ettei ollut tarpeeksi läskiä laidalle.
Jäätiin siinä todella reilusti, mutta sitten ruvettiin saavuttamaan, kun saatiin purjeet taas vetoon, ja nokkakin suostui kääntymään oikeaan suuntaan kohti Melkin kärkeä...