Noniin, sain Lisbethinkin trackin käpisteltyä paikalleen. Joku tossa Olgan sijainnissa kyllä mättää, kun me ollaan trackin mukaan edellä koko lenssi sinne punaiselle merkille, vaikka se oikeasti meni toisin päin.
Meillä oli jengi kasassa tällä kertaa, Mikko, Ville ja Heikki.
Olgan kanssa olisi voinut olla tiukempaakin kaksintaistelua, mutta kun Johannes nimesi meidät jo etukäteen päävastustajiksi, niin meillä oli vain Ida Maria voitettavana

Maalissa sitten kyllä toivottiin, että saataisiin vielä joku siihen väliin, ja lopultahan Olga otti sen paikan. Näin ollen saatiin kokonaiskilpailun viides sija huikealla 0,06 pisteen marginaalilla, eli ei edes tiukkaa...
Kisassa tuli pari möhlää, vihreän poijun jälkeen jäätiin p*skoihin, ja vendattiin siitä paaralle vähän liian myöhään, kun ei uskallettu heti. Siinä vielä ajettiin pahasti yli näkymättömästä poijusta, ja sieltä sitten lasketeltiin vähitellen alas. Ylämerkillä oltiin hyvissä asemissa Olgaan nähden, ja p*skottiin heiltä tuuli nopealla spinnun nostolla. Joku siinä lenssillä nyt kuitenkin tökki sen verran, että Olga pääsi kiusaamaan. Jiipattiin siitä mäkeen, kun halusin välttää yltiöpäistä nostatuskilpailua ennen vihreää viittaa. (Joo, kerran tuli jo tarkistettua että sitä ei voi jättää kiertämättä, kun oli Charlottan kanssa kisaa samassa paikassa...)
Ennen punaista viittaa keskusteltiin sen kierrosta, ja kun keulaan on matkaa melkein 8 metriä, niin tuli pieni kommunikaatiovirhe, keulagasti ymmärsi että nyt jiipataan, vaikka vasta suunniteltiin asiaa. Siinä sitten puoleen väliin slööriä selvitettiin rintaliivejä keulastaagin ympäriltä. Täytyisi ehkä omaksua vähän selkeämpi tyyli jakaa tulikomentoja keulamiehelle

Onneksi siinä moni muukin jostain syystä ryssi, eikä otettu ihan kamalasti pataan. Olga ajeli melko alas, laski sitten spinnun ja lähti nostamaan meitä ohi punaisesta poijusta. Saatiin kuitenkin neuvotteluratkaisu asiaan, ja kierrettiin sisäpaikalla.
Kryssi lähti kulkemaan huonosti, keulapurjeen falli löysällä ja muita tekosyitä, mutta jotain kyllä pinnamieskin tyri, kun merkiltä lähdettiin niin alas. Lähti se kryssi sitten jotenkin kulkemaan, eikä loppukisassa enää enempiä tapahtunut.
Hauskaa kuitenkin oli, juomat oli meilläkin kylmänä maalissa, vaikka ei nyt ihan skumppaa ollutkaan tarjolla. Meillä kisa jatkui vielä Inferno 29:n kanssa Lauttasaaren selkää kohti. Jouduttiin kiskomaan spinnu ylös, kun menivät ryökäleet ohi. Pian nousi spinnu heilläkin, ja päästiin aitiopaikoilta katsomaan pientä broutsailua. Joku taisi ohi ajavasta vesibussista räpsiä kuviakin

Tuuli ei ollut ihan sitä 10 m/s unelmaa, mutta tuli kuitenkin jostain 110 asteen hujakoilta, eli FE:ssä pysyi vielä tölkki kädessä...