WHC#4 3.6.09
-
Guest
-
Guest
Petri, kokeile seuraavassa kisassa olla keskigastina. Sinulle jää huomattavasti enemmän aikaa analysoida vauhtianne. Tarvitset veneeseenne 'single purpose' pinnamiehen - pinnamiehen silmät kiinni jatkuvasti alimpiin lankoihin. Sinun silmäsi kohti edessä seilattavaa vettä, purjeiden trimmiä sekä muita veneitä. Jos langat pakkaa, niin samantein napakka huuto 'langat' ja tilanne korjaantuu. Jos edessä puuska, niin huudat pinnamiehelle kurkku käheänä ennen puskaan osumista 'nosta'. Miehistö voi ennakoida tuulta, pinnamies usein vain reagoi tuuleen. Usko pois, että sinun ei tarvitse montaa kisaa seilata keskigastina, kun kokemus on jo koulinut veneeseenne sinua paremman pinnamiehen.Petri wrote:Niin, mutta kun ei se "aja tarkemmin", "älä keskity muuhun" tai "skuuttaa paremmin" nyt silleen ihan oikeasti varsinaisesti anna mitään käyttökelpoista materiaalia, kun kai sitä ajaisi tarkemmin jos osaisi ja keskittyisi enemmän ajamiseen, jos ei joutuisi keskittymään muuhunkin, tai sitä ehkä skuuttaisi paremmin jos osaisi (itse/gastit). Ja opettelu nyt on sikäli paljolti kesken.
Veneenne paras pinnamies on se kenellä on paras keskittymiskyky pinnamiehen yhteen ja ainoaan tehtävään eli ohjaamiseen. Oletko se teidän veneessä sinä?
Nopea purjehdus on yhteispeliä. Pinnamies ei voi seilata cowboy-asenteella.
vpl
Vaikka taas varmaan nousee kauhea "living in denial"-mekkala niin voin vain yksiselitteisesti sanoa, että tämä ei ole mahdollista, noissa "isommissa" kisoissa ihan vastuusyistä eikä mistään muusta. FE-sprintissähän jo vaihdeltiin rooleja, kun siellä tiesi jo etukäteen että tilaa on rutkasti heti startin jälkeen kun fleetti hajaantui. Projekti on toki käynnissä tämänkin suhteen, mutta tuo poikien intti tulee sikäli huonoon saumaan.Anonymous wrote: Petri, kokeile seuraavassa kisassa olla keskigastina.
Mä kyllä kisaan yli puolet mun kisoista jossain muussa roolissa kuin pinnamiehenä, että kaikkea tulee kokeiltua, ei se toki välttämättä Olgan vauhtia välttämättä paranna mutta sikäli samoja asioita sitä tulee siinä ihmeteltyä.Miehistö voi ennakoida tuulta, pinnamies usein vain reagoi tuuleen. Usko pois, että sinun ei tarvitse montaa kisaa seilata keskigastina, kun kokemus on jo koulinut veneeseenne sinua paremman pinnamiehen.
Tässä kohtaa voin vain todeta yhtään gasteja vähättelemättä (kun tietävät sen kyllä itsekin) että kyllä, ainakin vielä toistaiseksiVeneenne paras pinnamies on se kenellä on paras keskittymiskyky pinnamiehen yhteen ja ainoaan tehtävään eli ohjaamiseen. Oletko se teidän veneessä sinä?
-
Guest
Kyse ei ole vakuutuksesta (sehän on pakko olla enivei) tai luottamuksesta, vaan lähinnä "kolmannen osapuolen" omistuksessa olevan veneen pelisäännöistä ja itseasiassa periaatteessa partiovakuutuksellakin on sanansa sanottavana asiaan, joskin toissijaisena vakuutuksena se on vähän niin ja näin, mutta kuitenkin.Anonymous wrote:"Right or wrong. I'm still the captain." Noin lukee meidän veneen avaimenperässä.
Ota vakuutus ja luota miehistöösi. Keskigasti tai pinnamies, olet kapteenina aina vastuussa miehistöstäsi ja veneestäsi.
vpl
Meillä yleensä työnjako onkin se, että mä olen pinnassa vain kisoissa, muu vesilläoloaika meneekin sitten jonkun muun ohjastaessa venettä, joku päivä se hetki tulee kun pinnamies vaihtuu mutta mä kun en tässä asiassa nyt kanna huolta vain oman lompakkoni (tai vakuutusyhtiön lompakon) sisällöstä vaan >50 hengen yhdistyksen omaisuudesta niin pidän oikeuden päättää sen hetken omilla kriteereilläni (mm. FE-sprint täytti ne, kevyt keli ja vähän veneitä), koska minä kannan siitä päätöksestä vastuun, en vain itselleni, vaan yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana myös koko yhdistykselle.
-
Guest
-
Guest
Ei kyse vieläkään ole (tässä asiassa) rahasta.Anonymous wrote:Ihan vain keskustelun ilosta seuraava. Eikö teidän yhdistyksen kassa kestä venevakuutuksen omavastuuosuutta vai?
Hesaregatta oli viime vuonna niin syvältä että buukkasin ko. viikonlopun tänä vuonna sukellukselle.ps1. voisit Petri lähteä Erkalle tai Johannekselle pinnamieheksi Helsingin regattaan! check h-vene.net
No ensi keskiviikkona näemmä taas sataa ja tuulee, mikäs se kivempaa, huoh.
-
Guest
FE:neissä tilanne varmaankin poikkeaa vähän minun kokemuksistani, kun miehistöä on enemmän. Mutta tässä nyt kuitenkin h-venenäkökulmaa miehistön rooleista vaihtuvalla miehistöllä:
Työnjako on meillä hoidettu niin, että minä omasta mielestäni monipuolisimmilla taidoillani olen keskigastina, jolloin pystyn parhaiten avustamaan sekä pinnamiestä että keulagastia.
Erityisesti sähläämiseni ja kaikkien asioiden tarkkailu ei keskigastina ollessa sotke veneen vauhtia yhtä paljon kun jos sähläisin pinnassa. Itse olen todennut että vaimo pystyi toimimaan minua paremmin pinnassa puolen kesän retkipurjehduksien jälkeen, tosin starteissa ajoin edelleen minä. Mutta välittömästi startin jälkeen kun kryssivauhti piti saada kohdalleen vaihdettiin minut pois pinnasta. Muutaman kerran alkuun oli kuitenkin tilanteita, joissa pinnamiehen kokemattomuus aiheutti lähes vaaratilanteen (tyyliin jatkopinna ison skuutin sisään vendassa ja vene jatkaa kääntymistä, tai jiippi vahingossa alamerkkiä lähestyttäessä). Eli sikäli ymmärrän Petrin huolen ihan täysin.
Keulagastit ovat meillä olleet kovasti vaihtuvaisia. Keskimäärin kokemusta heillä on ollut muutamasta iltakisasta ja vähän retkiveneilystä. Mutta useampi keulagasti on nähnyt elämänsä ensimmäisen spinaakkerin meillä kisaan lähdettäessä.
Jos keulagastin kanssa on kuivaharjoiteltu spinnumanooverit rannassa ennen lähtöä, on homma toiminut helpossa kelissä riittävän hyvin. Tosin silloin minä opastan vaihe vaiheelta myös kisan aikana (tyyliin irroita puomi mastolta, irroita se köysi puomin päästä, työnnä puomi toiselle puolella...)
Keulagasti ei toisaalta meillä tee oikeastaan muuta kun spinnupuomin käsittelyn. "Oikeasta" kisaveneen työnjaosta poiketen minä keskigastina skuuttaan myös fokkaa. Mitään ns. hyödyllistä taktiikkainfoa pinnamiehelle ei ensimmäisen kesän keulagastilta tyypillisesti tule.
Nykyisin kun pinnassa ei ole enää vaimo, olen ehkä liiankin varovainen "neuvomaan" pinnamiestä. Tai siis toimivalla yhteistyöllä pinnamies pystyisi mahdollisesti keskittymään ajamiseen paremminkin.
Mutta minulle yksi iso onnistumisen ilo kisoissa tuleekin juuri siitä että "johdettua" kokemattoman/uuden miehistön jäsenen kunnialla kisasta läpi.
Onkos muuten teistä muista veneiden omistajista/kippareista moni muukin kuin minä luopunut kokonaan pinnamiehen hommista?
Kaikennäköisten "epäolennaisuuksien" säätämiseen tulee kyllä helposti kiinnitettyä liikaa huomiota, mutta toisaalta kait sen etustaagin olisi jo 5 vuotta sitten voinut pidentää kerralla 15cm, niin ei olisi joka vuosi tarvinnut säätää:)
Petrin ajatukset partiolippukunnan veneen käytöstä ovat kyllä mielestäni vähintäänkin järkeviä. Ko. lippukunnan tavoista ja tavoitteista ei minulla ole tietoa, mutta yleisesti ottaen meripartion tavoitteet ja toimintatavat saavatkin erota kisaveneilijän toimintatavoista.
Kisoissa tavoitteena on ajaa kovaa, vaikka hitaamminkin pääsisi maaliin.
Meripartiossa (ainakin monilla) tavoitteena on toimia turvallisesti, vaikka suuremmallakin riskillä _todennäköisesti_ pääsisi ehjänä perille. Itselläni kesti useamman vuoden totutella meripartiossa opituista turvallisuusnäkökohdista pois, kun siirryin tutustumaan kilpapurjehdusmaailmaan. Ja perhepurjehduksen opettelu onkin vielä kesken (tavoitteena kaiketi mukavuus, ei absoluuttinen turvallisuus taikka vauhti)
Vielä partiolaisten puolustelua: Pelkkä veneen vakuutus ei ensinnäkään paikkaa sitä, jos vene onkin poissa jäsenistön käytöstä kesällä. Ja varsinkaan ulospäin viestiminen siitä, miksi partioveneelle sattui kisoissa sitä tai tätä (koska kisoissa saakin sattua ja tapahtua) ei ole kenenkään partiojohtajan toivehommaa.
--erkka / Fuuga II
Työnjako on meillä hoidettu niin, että minä omasta mielestäni monipuolisimmilla taidoillani olen keskigastina, jolloin pystyn parhaiten avustamaan sekä pinnamiestä että keulagastia.
Erityisesti sähläämiseni ja kaikkien asioiden tarkkailu ei keskigastina ollessa sotke veneen vauhtia yhtä paljon kun jos sähläisin pinnassa. Itse olen todennut että vaimo pystyi toimimaan minua paremmin pinnassa puolen kesän retkipurjehduksien jälkeen, tosin starteissa ajoin edelleen minä. Mutta välittömästi startin jälkeen kun kryssivauhti piti saada kohdalleen vaihdettiin minut pois pinnasta. Muutaman kerran alkuun oli kuitenkin tilanteita, joissa pinnamiehen kokemattomuus aiheutti lähes vaaratilanteen (tyyliin jatkopinna ison skuutin sisään vendassa ja vene jatkaa kääntymistä, tai jiippi vahingossa alamerkkiä lähestyttäessä). Eli sikäli ymmärrän Petrin huolen ihan täysin.
Keulagastit ovat meillä olleet kovasti vaihtuvaisia. Keskimäärin kokemusta heillä on ollut muutamasta iltakisasta ja vähän retkiveneilystä. Mutta useampi keulagasti on nähnyt elämänsä ensimmäisen spinaakkerin meillä kisaan lähdettäessä.
Jos keulagastin kanssa on kuivaharjoiteltu spinnumanooverit rannassa ennen lähtöä, on homma toiminut helpossa kelissä riittävän hyvin. Tosin silloin minä opastan vaihe vaiheelta myös kisan aikana (tyyliin irroita puomi mastolta, irroita se köysi puomin päästä, työnnä puomi toiselle puolella...)
Keulagasti ei toisaalta meillä tee oikeastaan muuta kun spinnupuomin käsittelyn. "Oikeasta" kisaveneen työnjaosta poiketen minä keskigastina skuuttaan myös fokkaa. Mitään ns. hyödyllistä taktiikkainfoa pinnamiehelle ei ensimmäisen kesän keulagastilta tyypillisesti tule.
Nykyisin kun pinnassa ei ole enää vaimo, olen ehkä liiankin varovainen "neuvomaan" pinnamiestä. Tai siis toimivalla yhteistyöllä pinnamies pystyisi mahdollisesti keskittymään ajamiseen paremminkin.
Mutta minulle yksi iso onnistumisen ilo kisoissa tuleekin juuri siitä että "johdettua" kokemattoman/uuden miehistön jäsenen kunnialla kisasta läpi.
Onkos muuten teistä muista veneiden omistajista/kippareista moni muukin kuin minä luopunut kokonaan pinnamiehen hommista?
Kaikennäköisten "epäolennaisuuksien" säätämiseen tulee kyllä helposti kiinnitettyä liikaa huomiota, mutta toisaalta kait sen etustaagin olisi jo 5 vuotta sitten voinut pidentää kerralla 15cm, niin ei olisi joka vuosi tarvinnut säätää:)
Petrin ajatukset partiolippukunnan veneen käytöstä ovat kyllä mielestäni vähintäänkin järkeviä. Ko. lippukunnan tavoista ja tavoitteista ei minulla ole tietoa, mutta yleisesti ottaen meripartion tavoitteet ja toimintatavat saavatkin erota kisaveneilijän toimintatavoista.
Kisoissa tavoitteena on ajaa kovaa, vaikka hitaamminkin pääsisi maaliin.
Meripartiossa (ainakin monilla) tavoitteena on toimia turvallisesti, vaikka suuremmallakin riskillä _todennäköisesti_ pääsisi ehjänä perille. Itselläni kesti useamman vuoden totutella meripartiossa opituista turvallisuusnäkökohdista pois, kun siirryin tutustumaan kilpapurjehdusmaailmaan. Ja perhepurjehduksen opettelu onkin vielä kesken (tavoitteena kaiketi mukavuus, ei absoluuttinen turvallisuus taikka vauhti)
Vielä partiolaisten puolustelua: Pelkkä veneen vakuutus ei ensinnäkään paikkaa sitä, jos vene onkin poissa jäsenistön käytöstä kesällä. Ja varsinkaan ulospäin viestiminen siitä, miksi partioveneelle sattui kisoissa sitä tai tätä (koska kisoissa saakin sattua ja tapahtua) ei ole kenenkään partiojohtajan toivehommaa.
--erkka / Fuuga II
-
Guest
Hyvä kirjoitus Erkalta.
Nopeimmin vene kulkee kun jokaisen miehistönjäsen on motivoitunut ja valmis keskittymään omaan sovittuun ja rajalliseen tehtävään täydellisesti.
Itse purjehdin keskigastina. Kryssillä tehtäväni ovat hengaus, trimmaus ja taktiikka. Lenssillä vain ja ainoastaan spinnun trimmaus. Valitettavasti välillä kaikkien miehistönjäsenien omiin sovittuihin tehtäviin keskittyminen herpaantuu ja siitä seuraa sekasortoa, joka useimmiten vain hidastaa vauhtia. Tosin välillä erityisesti taktiikan suhteen pieni sparraus ennen päätöstä tuottaa parhaan tuloksen. Tämä korostuu ratakisoja ajettaessa isohkossa fleetissä, jossa muiden veneiden ratkaisut vaikuttaa paljon.
Nopeimmin vene kulkee kun jokaisen miehistönjäsen on motivoitunut ja valmis keskittymään omaan sovittuun ja rajalliseen tehtävään täydellisesti.
Itse purjehdin keskigastina. Kryssillä tehtäväni ovat hengaus, trimmaus ja taktiikka. Lenssillä vain ja ainoastaan spinnun trimmaus. Valitettavasti välillä kaikkien miehistönjäsenien omiin sovittuihin tehtäviin keskittyminen herpaantuu ja siitä seuraa sekasortoa, joka useimmiten vain hidastaa vauhtia. Tosin välillä erityisesti taktiikan suhteen pieni sparraus ennen päätöstä tuottaa parhaan tuloksen. Tämä korostuu ratakisoja ajettaessa isohkossa fleetissä, jossa muiden veneiden ratkaisut vaikuttaa paljon.