Tässä hieman meriselitystä Merellin näkökulmasta:
Ennakko asetelmat ja odotukset:
Viikonloppua odotelessani mietin tavotteita tulevaan koitokseen ja lopputuloksena oli, että jos saisimme jätettyä taakse edes yhden veneen olisin tyytyväinen (Sprint2 osoitti että viimeiseksikin voi jäädä...joka lähdössä). Charlottaan ei olisi mitään mahdollisuuksia ja myös St Olga, Lisbeth ja Anneli oli laskuista eli jäljelle jäi PM, Helmi ja Trip Tease kaikki kolme sellaisia, joita en ollut aikaisemmin radalla nähnyt. Näin ollen ennakkopaineita kisan suhteen ei juuri ollut (alta vastaajana on aina helpompi lähteä kisaan). Ennen kaikkea lähdin tavoittelemaan tasaista tulosta listan loppupäästä. Viimeinen sija oli kuitenkin pois laskuista, koska työmäärällisesti se on vain raskain selvittää ja yleensä koko homman saa aloittaa alusta miettimällä millä sen saisi toimimaan.
Lauantai pisti sitten pakan ihan sekaisin kun yllätys yllätys olimmekin kolmantena ekan päivän jälkeen! Tasaisen tuloksen hakemisessa tää aiheutti hieman onglmia...
Suurimmat ongelmat viikonloppuna:
1. Kokemattomuus ratakisossa (startit, manööverien ajoitus, jne.)
2. Nuosukulma vs. vauhti
3. Manööverien hitaus
-Starttien vähyys näkyy linjalle tultaessa ja jos tulemme linjalle muiden perässä olemme hiha-arviolla mitaten 99% varmuudella jonkun paskoissa. Ajaako tällöin perässä jääden sekä nousukulmissa että vauhdissa muille vai vendatako pois? Ei ole hirveän vaikea arvata mitä minä teen...
Parhaana starttina mainittakoon Kolmas startti. Allekirjoittanut ajoi veneen liian kauas starttilinjasta ja näin ollen linjaa ylittäessä meillä oli +1 minuutti kellossa -> tämä johti siihen että ns. mitään hävittävää ei enää ollut. Päätimme tässä kohtaa ottaa täysin omat ajolinjat ja näin varmistaa puhtaat tuulet eli ajaa riskillä luottaen omaan nopeuteen (/hitauteen).
Startteja ja niiden kautta kertyvää kokemusta täytyy saada lisää tällöin päätösten teko ja niiden oikea ajoitus ehkä paranee.
-Kryssikulmiin ei varmaan auta muu kuin ajaminen ja oikean trimmin löytäminen sitä kautta. Tietysti työkaluja analyyttisempiin menetelmiin löytyy mutta veikkaan, että niihin turvaudutaan sitten kun ei muuta keksitä.
Joka tapauksessa kuten aina, ylös on päästävä ja lujaa (minä olen taipuvainen luopumaan nousukulmasta enemmin kuin vauhdista varsinkin kevyen tuulen ja mainingin yhdistelmässä).
Lauantain kryssistä täytyy kyllä sanoa, että vaikeaa oli. Varsinkin styyrahalssi oli aivan mahdoton kun aalto tuli aivan suoraan päin sitä kulmaa jota olisimme voineet ajaa joten ei vain voinut muuta kuin pudottaa kurssia ja ajaa vauhdilla. Ajoa vaikeutti myös mittariston vajavaisuus eli jouduin seuraamaan aaltoja, lankoja ja windexiä samanaikaisesti ja täytyy sanoa, että ajaminen oli vähintäänkin haastavaa ellei jopa vaikeaa. Sunnuntaina tilanne oli helpompi.
-Manööverien hitauteen ei auta muu kuin harjoittelu. Vaikka harjoittelu lahjattomien hommaa ei sitä ilmankaan pärjää
. Jos verrataan kahta kilpailu-uraansa aloittelevaa venettä toisessa on miehistö kasattu koko ikänsä kisanneista- ja toisessa veneessä on purjeveneeseen tutustuvia henkilöitä on jokseenkin turha miettiä kumpi on nopeammin kärkikahinoissa mukana. Molemmat pääsevät sinne varmasti mutta työtä ja pitkäjänteisyyttä se kyllä vaatii jäkimmäisellä setupilla varmasti enemmän (joskus jopa monta kautta).
Plussana täytyy mainita keskimääräinen venevauhti. Mun mielestä emme jääneet nopeudessa muille, ainakaan mitenkään dramaattisesti. Syytä tähän en edelleenkään keksi...ehkä joku fiksumpi osaa kertoa.
Syitä ihmettelyyn:
-Pohja pesemättä (vene oli seissyt vartiokylän lahdella 3 viikkoa paikallaan eli voisikuvitella että sieltä löytyy jos jonkinlaista merenelävää kiinnittyneenä).
-Köli remontti on tekemättä
-Kisa purjeilla ei ole ajettu -> trimmi täysin hakusessa( tai sitten ei
)
...ensikaudella radalle tultaessa ainakin kaksi ensimmäistä on hoidettu kuntoon eli niistä on turha etsiä syitä jos vene ei jostain syystä kulje.
Vene oli tietysti tyhjennetty (täysin) eli sisällä ei ollut muuta kuin 2. luokan katsastus varusteet + muutama varaosa (plokeja,sakkeleita jne.) tämä tietysti vaikutti vauhtiin varsinkin lauantaina.
Pääsääntöisesti yritimme koko viikonlopun ajaa omaa ajoa välittämättä muiden "taktisista" päätelmistä radalla vallitsevien tuulien suunnista/voimakkuuksista.
Lopputulos oli se mitä tavoiteltiin TASAINEN ja sijoitus aivan muuta mitä olisin arvellut joten
suurkiitokset mukana olleelle miehistölle!
Antti
S/y Merelli
FIN-2545
PS.
Avomeri/saaristo kisoja viimeiset 20 vuotta kolunneena täytyy todeta, että mitä enemmän näissä ratakarkeloissa käy, sitä hauskempaa tää on. Varsinkin kun järjestelyt toimii. Hauskaa oli!
