http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/loa ... .php?id=86
Erinäisten kommunikaatiokatkosten takia, ja osin myös kovan tuulen lupausten takia meitä oli sitten viisi tänään. Minä, Jeppe, Peik, Kentzo ja Sampsa. Viidellä on jo aika ahdasta trimmajan edes tehdä venda...
Vähän jännityneisyyttä oli omissa housuissa, sillä laskin että kahdeksan ykköstä on jo plakkarissa ja kun yhdeksän parasta lasketaan oli selvää että tämä oli vähän pakkovoitti, vaikka kokonaistilanteeseen se ei enää vaikuttaisikaan. Harvoin, jos edes ikinä saa sellaisen mahdollisuuden ajaa tällaista sarjaa iltakilpailuissa. Tämän tulen kyllä muistamaan, ei samalle kaudella saa sattua näin paljon onnea, hyviä gasteja, oikeita valintoja ja vauhtia..
Lähdettiin satamasta hienoon iltakeliin, tuulta ja aurinkoa vaikka päivällä sade rummutti melkein kuuroksi. Kolmosella lähdetiin satamasta mutta muutaman vendan jälkeen tuli selväksi että tuuli oli reikäinen ja miehistönpainokin sen suuruinen, melkein puoli tonnia että ykkönen on tarpeen. Vaihdettiin vihreällä siihen ja ajettiin kohti lähtöviivaa.
Nuuskittiin vähän aluetta, kokeiltiin spinnua ja totesimme helpoksi nakiksi. Vähän liiankin sillä oli selvää että kaikki nostaisivat ja viime viikon uusintaa siitä ei tulisi.
Lautakunta laittoi vanhan uskollisen, eli kolmosradan. Tämä sopi meille vallan mainiosti sillä sillä radalla tapahtuu aina, ja useitten merkinkiertojen ja suurien kääntökulmien takia tilanteita on aina.
Lähdössä yritin taas kerran sitä minun ajattelemani ideaalilähtöä, mutta edelleen jäi ajoitus sen verran varovaiseksi että eräs St.Olga pääsi ottamaan parhaimman startin merkin luota. Me vuorostamme lähdimme AB:n alla, ja takaa tuli Lisbeth kovaa peittäen meidän tuulen.
Lähtösuoralla ajoimme sitten tuskailleen sitä että venevauhtimme ei olekaan ollenkaan ylivoimainen, päinvastoin Olga vetää kaulaa. Alla menee Vindungen, Falken, Devon (jossa kaikki roschierit) ja Fanni (inf. 29) tosi kovaa. Jostain alta leikkasi vielä editsemme Tyyne, melkein Lisbethin ihoon kiinni, kaameata vauhtia.
Ida Marian Johannes osaa kyllä säännöt. Ida-Marian keula valahti aina välillä meidän leen puolen peittoon mutta mitään turhanpäistä nostattelua sieltä ei tullut, kiitos Johannes. Tämä on viikkosarjan hieno asia, tunnemme kaikki toisemme enemmän tai vähemmän ja minä ainakin tiedän keihin voi radalla luottaa siinä mielessä että sääntötuntemus on ojossa.
Vihreän kiersi sitten ekana tietysti Vindungen, jonka jälkeen videosta voimme varmaan kohta tarkastaa Falken, Devon, Fanni, AB, Lisbeth, Olga ja me sitten Tyynen perälaudassa kiinni. Takanamme ihossa kiinni Ida-Maria nyt ainakin. Paljon veneitä sumpussa. Video on varmaan hieno
Teimme sitten tällä käsimäärällä mitä veneessä oli sen mitä vaadittiin, eli täydessä vauhdissa tiukkaa vastaiseen merkin kohdalla ja se ainakin pullautti meidän Tyynen luun puolelle niin että pystyimme jatkamaan. Edessämme oleva Falken ajoi vain niin paljon korkeammalle että olimme niitten paskoissa. Kun vielä AB paaralla veti edestämme ja toisen vendan avulla parkkeerasivat tuulen yläpuolelle oli selvää että oli pakko mennä, etenkin kun Ida-Mariaan nähden olimme vielä sen verran edessä että pystyimme.
Tästä tuli lyhyt paaran halssi, sillä leikkari oli jo ylitetty. Vendan jälkeen Olga sitten yritti lee-bowta, mutta ei aivan onnistunut vaan se sijoittui vähän liian kauas meistä. Meillä oli tilaa kiihdyttää ja jyräsimme Olgan, seuraava tarjoittimella oli suoraan ajanut Ida-Maria joka sekin kryssiä ajaen jäi vauhdissa ja saimme höjdietumme takia jyrättyä heidäkin. Hyvä, ohituksia.
Pikku-pikku poijulle tultaessa Vindungen, Falken+Devon, AB olivat nyt ainakin edessämme ja teimme nappinoston aivan Fannin perälaudassa. Laskimme heti lenssille kun muut edessä olevat ajoivat tiukemmin, osin kaksintaisteluitten takia. Takanamme Ida-Maria teki myös hyvän suorituksen ja hekin valitsivat saman linjan eli suoraan merkille samalla halssilla syvään ajaen.
Kun seuraava vihreä lähestyi edessämme Vindungen, Devon, AB leikkasivat todella paljon jiipaten paaralle. Vähän turhaan omasta mielestäni sillä tuulta oli noin 16 knotsia ja ei se merkiltä-merkille layline ollut lähelle 180° TWA:ta.
Vihreän jälkeen pehmeä nosto ja edessä alkoi nostattelukisa kun Falken ja Devon ottivat mittaa toisistaan, Fannin saavutettaessa heidät ja h-veneitten puolustaessa asemiaan. Vindungen tietenkin ylhäisessä yksinäisyydessä kiersi ekana mutta olivatko kaksistaan kun jiippi en oikein kliffannut?
Jiippi merkin ympäri ja kohti koivusaarta pohjoiseen. Tämä meni aallokko huomioonottaen hyvin ja jatkoimme tiukkaa slööriä. Tässä oli aallokon takia pari pikkubroutsia, mutta ei mitään vakavaa. Fanni ja Vindungen leikkasivat kohti särkiniemeä, vaikka tämä ei ollut edes lenssi-legi. Saman kohtalon kokivat Devon (ehkä?) ja saavutimme tässä vähän karussa olleita edessäolijoita.
Jostain syystä Falken jatkoi seuraavan legin ilman spinnua.
Punainen poiju käärmesaarten p-puolella kierrettiin sitten taas porukassa, edessä edelleen Falken + Devon ja Fanni tuli sitten fokkaslööräten kohti merkkiä ryöstäen meiltä sen taktisen kierron mahdollisuuden. Tämä huomioonottaen teimme hyvän kierron ja exit-nopeus oli heti oikea.
Sitten alkoi kapeikossa varsinainen sakki-ottelu, sillä Vindungenin takana kukaan ei halunnut kryssiä, mutta edessä olleet AB, Falken ja Devon olivat myös pelureita joita piti vartioida.
Oliko meillä sitten onnea, hyvää paikallistuntemusta vaiko hyviä taktiikkoja en tiedä mutta mielestäni ajoimme tämän kapeikon erittäin hyvin sillä ohitimme käärmesaaren kohdalla jo AB:n, Falkenin ja Devonin.
Jatkoimme käärmesaaren länsirantaa nuollen, ja kiipesimme kohti vasenta laitaa sillä siinä oli mielestämme eniten painetta. Näin olikin varmaan sillä ylämerkin lähestyessä olimme fleetin kakkosia. Mitä nyt genoafallin kuori katkesi pienen pamahduksen säestämänä ja hämmennyksen takia Devon pääsi takaisin iholle.
Edessä oleva saari teki myös sen että leikkarille ei voinut ajaa, joten annoimme Devonille tässä vähän lisää tasoitusta.
pikku-pikku poiju kierrettiin siis sitten Vindungenin jälkeen toisena, takanamme aika lähellä oli Devon, jonka takana aika lähellä AB.
Slööri spinnulla oli aika jännittävä, sillä tuntui siltä että takana oleva Devon lähestyi joka puuskassa, olisikohan niin että H kiihtyy keveämpänä paremmin puuskissa? Etäisyys ei ehkä muuttunut sittenkään niin paljoa, sillä vihreä kierrettiin jo aika lähellä Vindungenia.
Tässä vaiheessa muistui jo mieleen skumppa jonka latasin kylmäkalle-levyjen kanssa pilssiin, ainoa vain että Devon oli liian lähellä jotta minä ehtisin maalisuoralla sitä ja korkeita lasejakin hakemaan. Saivat jäädä maaliintulon jälkeiseksi touhuksi.
Maalisuora olikin sitten aika vaikea, sillä tuuli siftaili minuutin sykleissä erittäin paljon sekä voimakkuudeltaan ja suunnaltaan. Oli vaikea päätellä ajaako hiukan löysin skuutein vauhtia vaiko höjdiä jottei joutuis kryssimään maaliin. Kun Devon oli vielä ajanut hiukan yläbanaanaia säilyttäen sen mahdollisuuden ohittaa ei voinut kuin ajaa sellaista max-speed med-höjdiä moodia.
Maalissa toisena, hyvin lähellä Vindungenia. Tämä näytti loistavalta!
Skumppa avattiin ja skoolasimme kanssakilpailijoiden kunniaksi kohdatessamme heidät. Kiitoksia loistavasta kaudesta!
Lautakunta viestitti maaliintulemisemme fikkarilla, loistava ja erittäin hyvin toimiva idea! Kiitos lautakunnalle!
