Hyvännäköistä jälkeä tulee höylällä. Jäin miettimään, että jos tuolla on sisäpuolella penkin reuna niin saisiko sitä hyödyntäen laminoitua vastapuolelle jopa jonkinlaisen jäykisteen?
Juu höylällä saa hyvin poistettua geelikerroksen, vaikka tuossa kohdassa onkin jäänyt gelkkariakin johtuen sen epätasaisuudesta eli tasoitettavaakin jää kyllä. Koitan ensisijaisesti pitää laminointihomman ulkopuolella, ettei tarvitsisi miettiä mitä sisäpuolella tekee Asiallisen näköinen kuitukauppa!
harald wrote: ↑Wed Apr 02, 2025 21:11 pm
Miten sileää se höylä tekee? Pitääkö vielä hioa auki tuota pintaa ehkä?
Höylä tekee parhaimmillaan niin sileää, että pinnan voi maalata samantien sellaisenaan. Myös tuotevideot/kuvaukset lupailevat samaa (Gel Peel Pro). Sellaiset kohdat oli vaikeampia missä oli geelikerrosta enemmän, jolloin höylä lähti vähän vaeltelemaan jättäen epätasaisempaa geeliä taakseen. Samoin, jos en saanut heti höylää puremaan kunnolla niin tein uuden vedon ja tietenkin silloin materiaalia poistui enemmän ja tuli tasoitettavaa. Itse höyläämiseen meni vain reilu yksi työpäivä, mutta epätasaisuuksien ja tassujen alueiden hiomiseen, paklaamiseen, tasoittamiseen ja ahtaiden paikkojen viimeistelyyn menee useampia päiviä. Geelikerros on todella hidasta hiottavaa epäkeskolla vaikka sitä olisi vähän. Millään muulla työkalulla en kyllä lähtisi gelkkaria poistamaan, on se sen verran jämäkkää tavaraa.
Muutaman kaatosateen jälkeen voi jo varmuudella sanoa, että uusista ikkunoista tuli tiiviit.
Alunperin piti uusia vain tiivistys, mutta ikkunoita irrottaessa huomasin toisen olevan halki ja toisen tiiviyttä paikatun jollain liimalla, joka ei lähtenyt ruudusta irti. Niinpä teetin uudet akryyliruudut Muovi-Kivelällä Pirkkalassa.
Vanhojen ikkunoiden tiivistys oli tehty kaksipuoleisesti liimautuvalla solukumilevyllä, jonka liima oli aurinkoisemmalta puolelta irronnut monesta kohtaa. Solukumin jäämien irrottaminen ruffista olikin sitten oma hommansa, joka vaati pirusti ksyleeniä sekä teippauksien irrotukseen tarkoitetun teräväreunaisen muovilastan. Kun kaikki rääppeet oli poistettu, paikkasin kaikki ikkuna-aukon reunassa ja ruuvien reikien ympärillä olevat pintalohkeamat topcoatilla ja hioin ikkunan alle jäävän pinnan tasaiseksi ja karhennetuksi.
Sitten vain suojateippaukset paikalleen ja ikkuna-aukon reunaan 4 x 8 -millinen solukuminauha varmistamaan, että ruudun alle jää riittävä paksuus tiivistysmassaa eikä massa puristu ikkuna-aukkojen takaa sisäpuolelle. Butyylimassan levittämistä varten kävin investoimassa akkumassapuristimeen, jolla massan sai levitettyä lähes tasaisesti. Ikkunat kiinnitin uusilla ruuveilla tasaisesti kiristäen. Kierteisiin pyöräytin ennen kiinnittämistä ohuen kerroksen butyylinauhaa.
Butyylimassahan oli aivan saatanasta. Sen jälkeen, kun tuubi oli avattu ja massa levitetty, mustaa purkukumia löytyi mm. kannesta, saalingista, kengänpohjasta, housunpuntista, auton sisäkahvasta ja kotona kylpyhuoneen hanasta. Raivostuttavista ominaisuuksista huolimatta sen hyvä puoli on todella tiukka tarttuvuus ja se, ettei massa kuivu käytännössä lainkaan, vaan säilyttää joustavuutensa.
Pari päivää myöhemmin kävin kaikki ikkunoiden reunat läpi ja poistin yli pursunneet massat muovilastalla. Sen jälkeen vielä uusi suojateippaus ja kapea soiro mustaa Sika 291:stä viimeistelyksi. Hermoille kävi, mutta lopputulos on yllättävänkin siisti. Ja mikä tarkeintä, vesitiivis.
Asiallisen näköinen kuitukauppa!