Katon verhoilumatto

[korf]

Oman veneen verhoilu lähti kohtuullisen helposti kuumailmapuhaltimella lämmittäen ja teräslastalla irrottaen, tosin lämpötilan kanssa sai olla tarkkana: liian kauan lämmitetty matto muuttui purkaksi eikä tahtonut lähteä ainakaan järkevästi irti ennen jäähtymistään, ja liian kylmänä osa liimasta jäi kattoon ja irrottaminen vaati voimaa. Käry tosin on melkoinen, ilman puolinaamaria ja kaasusuodattimia ei tuolla tehnyt mieli olla hetkeäkään.
Osasyynä tosin varmaan kaikki mattoon tarttunut lika ja todennäköisesti myös home, etenkin roikkuvien kohtien takana oli vastassa hyvinkin tummaa pintaa. Hämmentävästi pistopunkan katossa kohdassa jossa radio oli ollut kiinni, matto "tihkui" jotain mustaa öljyisen näköistä nestettä jota oli isoina pisaroina pinnassa ja katossa sen alla. Näiden löytöjen jälkeen ei yhtään kaduttanut että projektiin tuli ryhdyttyä, vaikka sen tieltä joutuikin purkamaan pääosan sisustuksesta. Osa puuosista tosin oli sen verran heikossa kunnossa että täytynee pohtia muita vaihtoehtoja, etenkin kyljen ja katon rajassa kulkevien leveiden listojen kohdalla monessa kohtaa pintaviilut olivat jo kokonaan irti täyteaineesta, eikä musta väri liene koskaan hyvä puussa.

Jäljelle jäi sitten vaihteleva määrä liimaa, jota on turha hioa millään pois, sillä se sulaa ja tukkii paperin/laikan heti. Tinnerikään ei tuntunut pehmittävän liimaa mainittavasti, mutta kuumailmalämmittimellä "kiehuvaksi" kuumentamalla sen sai pyyhittyä pois paperilla. Homma tosin eteni varsin verkkaan (talouspaperiarkilla ei saanut hyvälläkään tuurilla edes arkin alaa puhtaaksi) joten tästä lähestymistavasta oli luovuttava. Tasaisilla, etenkin kitatuilla, pinnoilla teräslastalla tai monitoimikoneen matonpoistoterällä (tasainen lasta) liima irtosi kohtuullisen hyvin, mutta kittaamattomilla kohdilla ongelmaksi alkoi tulla se, että lasta pyrki turhan äkkiä syömään lasikuitua, eikä tietenkään ollut mitään mahdollisuutta saada liimaa pois kolojen pohjalta.

Pyörivä teräsharja rälläkkään oli lopulta toimiva vaihtoehto, nimenomaan sellainen harja jossa karvat lähtevät lautasen reunoilta ulospäin (Puuilo ja Biltema olivat ainoita paikkoja joista tuollaisia teräsharjoja löytyi), ja kohtuullisen suorassa kulmassa pintaan nähden sai liiman irti. Vähänkään loivemmassa kulmassa taikka kuppiharjalla liima kuumeni ja suli joko tarttuen harjan karvoihin taikka levittyen ohuemmaksi kerrokseksi pintaan, mutta riittävän jyrkällä kulmalla harja heitti liiman sen verran nopeasti kauemmas ettei se ehtinyt sulaa, eikä enää tarttunut mainittavasti kiinni (etenkään kun joka paikka oli hetken päästä pölyn peitossa). Teräsharjoja kului lopulta noin 2,5 kolmannen jäädessä vielä käyttökelpoiseksi. Loppua kohti teräsharjan langat katkeilivat ja irtosivat pakottaen vaihtamaan uuteen. Pölyä kertyi aika lailla pölypussillinen, ja harvoin on nähnyt niin selkeästi mistä on tullut imuroitua.
Pölyä tulee käsittämätön määrä, mutta maalausta varten hankittu kokonaamari pelasti päivän: Sen sisällä oli jopa miellyttävää, välillä kädellä visiiristä enimpiä pölyjä pois pyyhkien, ja pienet nippusidelenkit "jousiksi" virittämällä vanhat silmälasit sai kiilattua ilman sankojaan nenätuen ja visiirin yläreunan väliin varsin toimivasti. Pieni hetki puolinaamarilla sai vakuuttumaan siitä, että ilman kokonaamaria naama kutisee sietämättömästi lasikuitupölystä, ja hanskojen on myös suotavaa olla tiiviit (tasoa "vedenpitävä") jottei niiden läpi pääse hienoa pölyä hankautumaan kämmenselkiä vasten. Jälkiviisaana tässä kohtaa olisi varmaan kannattanut käyttää jotain valmista kertakäyttösuojahaalaria, joka olisi varmaan pitänyt pölyt paremmin poissa vaatteiden välistä ja alta

Biltema, IKH:n ja Puuilon myymät Climaxin koko- ja puolinaamarit ovat kyllä olleet erinomaisia (ja kiitettävän edullisia), eritoten kun kokonaamaristakin on versio joka käyttää samoja suodattimia kuin puolinaamari. Suodattimiakin saa kiitettävän helposti ja kohtuulliseen hintaan

[Cage]

Olisikohan lämmitys aiheuttanut jostain syystä sen ettei tinneri toiminut? Tai onkohan tinnereissä eroja tämän suhteen? Me ollaan kauttaaltaan vedetty Paklan tinnerillä (vihreä korkea purkki) ja sillä saa lähtemään, kunhan käyttää runsaasti tinneriä ja kostuttaa liimaa sillä ennenkuin lähtee pyyhkimään sitä pois. Hidastahan se on meillä ollut, mutta homma etenee.

[mason]

Itse huomasin lopulta toimivimmaksi rälläkkään liitetyn hiontalaikan. Tosin pölyä syntyy sitten niin paljon, että vene on nyt vaikoinen.
Vinyylin poistin pakkelilastalla.

Kokeilin:
- asetoni => ei toimi
- tinneri => ei toimi
- ksyleeni => toimii, liimasta tulee räkää jota on ikävä pyyhkiä pois
- at-tarranpoistaja => sama tulos kuin ksyleenillä, muuten parempaa kamaa.
- sinoli => ei toimi
- tärpätti => ei toimi
- epäkesko:
- paperi => menee heti tukkoon
- abranet => kestää vähän paremmin kuin paperi, mutta menee tukkoon
- porakone:
- toffeelaikka => ei toimi
- nilonharja => ei toimi
- rälläkkä:
- hiontalaikka => TOIMII. Tosin pölyä tulee paljon ja syö hieman lasikuitua. Kertakäyttöhaalari, suojalasit, kuulosuojaus ja hengityssuojaus pakolliset varusteet.

Veneestä tuli lopulta testikenttä. Osa liimasta on poistettu at-tarranpoistajalla, osa rälläkällä ja pienen kohdan jätin putsaamatta liimasta.
Saa nähdä onko vaikutusta verhouksen pysymiseen.

[Cage]

Kattava ja hyvä lista testeistä. Mielenkiintoista tosiaan on se, että Harald poisti mielestäni alussa Charlotassakin xyleenillä, mutta siirtyi sitten juuri tuohon Paklan tinneriin, koska se toimi paremmin. Kellertävä liima lähtee sillä about pyyhkimällä ja sit vihertävä (on joko eri liimaa tai sitten paksumpi kerros sitä samaa liimaa) tulee juuri sellaisena vihreenä räkänä.

No, tärkeintä että jokainen löytää itselleen toimivan tavan.

[harald]

Ksyleenillä tein suurimman osan, mutta tinneri toimi paremmin. Tinnerillä kostutus, rätillä pyyhkintä yhteen suuntaan. Toista noin kolme kertaa per kämmenalue. Noin suurinpiirtein.

[rpuustin]

Hei.

Samat havainnot meilläkin kun aikoinaan poistimme kaikki vuoraukset Charasta. Rälläkkä ja tällainen laikka oli toimivin: https://www.motonet.fi/fi/tuote/4011577 ... laikka-K80 . Liimaa jäi jonkin verran mutta siitä ei ole ollut mitenkään haittaa esim. muhkuraisuutena tai uuden liimauksen huonompana pitona.

Charan kansiossa muutamia kuvia hankkeesta ja mm. käytetyistä työvälineistä.

t. Raimo

[mason]

Nyt kun liima on pois, niin kiinnostaisi kuulla aikaisempien tekijöiden liimaus ehdotuksia.

Mitä liimaa käytit?
Kuinka kauan on verhoilut jo pysyneet?

Vesiohenteista liimaa moni on ehdottanut, mutta kellään ei tunnu olevan kokemusta onko yhtä pitkäikäinen tulos.
Kiillolta kysyin M1000 käyttämisestä, niin ehdottivat kestoprem tai tixoa.

[olpalon]

Kattava ja hyvä lista testeistä. Mielenkiintoista tosiaan on se, että Harald poisti mielestäni alussa Charlotassakin xyleenillä, mutta siirtyi sitten juuri tuohon Paklan tinneriin, koska se toimi paremmin. Kellertävä liima lähtee sillä about pyyhkimällä ja sit vihertävä (on joko eri liimaa tai sitten paksumpi kerros sitä samaa liimaa) tulee juuri sellaisena vihreenä räkänä.

No, tärkeintä että jokainen löytää itselleen toimivan tavan.

Kiillon kontaktiliiman ohenteessa on ilmeisesti aika 50/60-suhteessa asetonia ja teollisuusbensiiniä. Pelkkä asetoni haihtuu hetkessä, eikä varmaankaan ehdi liuottaa vanhaa liimaa, mutta tuolla seoksella saadaan todnäk haihtuvuutta vähän jarrutettua.

https://pim.kiilto.com/ktt/https://kiil ... lang=fi-FI

[Petri]

Silloin kauan sitten (<2010 about) kun tein tuon Olgaan, Kestoprem toimi hyvin ja matot ovat vieläkin seinissä kiinni. En siis osaisi sanoa miksi käyttää jotain muuta, kaasumaski toki kehiin ja lämpimiä kelejä odottamaan.

[Finnflyer]

Uusin kevättalvella seinäverhoiluja. Vanhat olivat vahvaa mattoa, jonka sai revittyä ehjänä kylmiltään irti. Liimat jäivät seiniin.

En lähtenyt liuotin- tai pölysulkeisiin, vaan hioin imuriin liitetyllä epäkeskolla ja 80 karkeuden Abranet-verkolla isoimmat epätasaisuudet pois. Suurin osa liimasta siis jäi edelleen seiniin.

Liimasin ensin testipalat nähdäkseni pitääkö liimajämien päällä. Tarttui niin hyvin, että testipalat piti raapia taltalla silppuna pois.

Liimana Kestopren pensselillä levitettynä. Toimii sellaisenaankin hyvin, mutta levittyy vielä paremmin ja riittää laajemmalle, kun ohentaa reilusti. Käytin Kiillon omaa Kontaktiliiman ohennetta. Vanhat liimajämät seinässä näyttivät sulavan osaksi levitettyä liimakerrosta.

Vesiliukoisia liimoja en lähtenyt kokeilemaan, koska halusin tehdä jo talvella kun oli aikaa. Vesiliukoiset tarvitsevat korkean lämpötilan, eikä huvittanut odotella heinäkuuta. Kestopren toimi hyvin, vaikka ulkolämpötila oli hädin tuskin plussan puolella. Sisälämpötilan pidin +15 edeltävän vuorokauden ajan, joten seinä sitten jotain noiden välistä.

[harald]

Nyt kun liima on pois, niin kiinnostaisi kuulla aikaisempien tekijöiden liimaus ehdotuksia.

Mitä liimaa käytit?
Kuinka kauan on verhoilut jo pysyneet?

Vesiohenteista liimaa moni on ehdottanut, mutta kellään ei tunnu olevan kokemusta onko yhtä pitkäikäinen tulos.
Kiillolta kysyin M1000 käyttämisestä, niin ehdottivat kestoprem tai tixoa.

Edellisellä sivulla on meidän käyttämä Bostic 31. Kokemusta ei ole kuin parin vuoden verran mutta kiinni ovat pysyneet. En haluaisi läträtä ohentimien höyryjen kanssa, bosticin kanssa työskentely oli kaikin puolin mukavaa ja turvallista.

[asalovuo]

Merellin matot liimattiin Tixolla ja hyvin ovat pysyneet seinissä ja katossa. Olen myöhemmin liimaillut joitakin pieniä paloja tuolla bosticilla ja hyvin on tuokin liima tähän asti toiminut. Tixo on liotin pohjaista eli kaasunaamari pakollinen, jotta sen kanssa pystyy operoimaan puolisuljetussa tilassa. Kaasunaamarin filtterit joutui vaihtamaan ainakin kolmesti urakan aikana eli niidenkin kanssa kannattaa olla tarkkana jos auton rattiin meinaa mennä liimaus urakan väliaikoina.
Ostin aikanaan Tixoa 5L astioissa ja ensimmäiset kaksi purkkia oli menneet K-raudan hyllyssä vanhaksi. Päiväys oli purkeissa ok, mutta liiman koostumus aivan väärä.

Nyt jos tekisin homman uudelleen käyttäisin tuota vesiliukoista liimaa.