harald wrote:Ajatteletko tosiaan tuollaisen kaavan mukaan radalla?
Oisit jättänyt ton hymiön pois. En oikein osaa päättää että kysytkö vakavissas vai onko tossa joku juttu? Oikeastaan olen vähän yllättynyt, että tossa oli sulle jotain "mielenkiintoista". Vaiko sittenkin huumoria ja mä en vaan tajuu
Mutta siis kyllä, tuo esimerkki, tai siis sen takana olevat periaatteet yleisemmin, on se minkä mukaan me ajetaan aina ja koko ajan. Kaikki tämä muu mitä taktiikalla ymmärretään on jopa pikkasen toissijaista ja tuo touhuun vaan vähän nyansseja lisää. En mä nyt siinä ohjatessa sormilla laske että yksi vene kaksi vene mutta vähän yleisemmällä tasolla kyllä. Tuohan oli tietysti yksinkertaistettu esimerkki periaatteen selkiyttämiseksi.
Käytännössä mä ajattelen usein fliittiä vähän niinkuin semmosena pisterykelmänä millä on joku painopiste ja paino. Yleensä sitä muodostuu pari kolme erillistä klungaa jotka ajelevat sitten omina rykelminään tasatahtia ja mä seuraan näiden rykelmien liikkeitä, en yksittäisiä veneitä. (Näitä rykelmiä ei tietysti hirveesti muodostu ennenkuin vauhdit on samat ja fliitti on sisäistäny nämä taktiikan perusperiaatteet;-) Ja jossan lähdön tai sarjan loppuvaiheilla tilanne saattaa tietysti yksinkertaistua koskemaan vain muutamaa venettä. Yhden vahdittavan tilanne on tietysti triviaalitapaus.
Defaultti mitä tehdään on meillä aina, että tehdään niinkuin muutkin. Sinne laitaan minne muutkin, vendataan silloin kun muutkin jne... Sitten jos tehdään jotain erilailla, niin siihen on oltava joku hyvä syy, tilaisuus jonka näemme ja muut ehkä ei. Splittaaminen tai muuten joukosta poikkeaminen on aina aktiivinen valinta (aktiivisen valinnan "toteutus" voi tietysti olla ei tehdä mitään, jos muut kääntyi). Sivusuuntaisen eron ottaminen on tavallaan purjehduksen "hyökkäys". Eihän pallopeleissäkään syöttöön vastata heti iskulyönnillä vaan pallotellaan siinä ja pedataan pikkuhiljaa ja sitten kun se toinen tekee pienen virheen tai muuten tilaisuus tulee niin sitten hyökätään. Tämä on siis se periaate, käytännössä kun yks klunga menee oikeelle ja toinen vasemmalle niin tottakai siinä on sitten vähän enemmän pohdittavaa. Mutta riskien hallintaahan toi pitkälti vain on. Ja riskien hallinta on aika kova sana kun miettii miten vaikea noita siftejä tai oikeita laitoja on arvailla, vai mitä?
Käytännössä siellä on sitten tietysti ne muut veneet ja kaikenmaailman häiriötekijät sotkemassa tilannetta. Mutta ton periaatteen kanssa on itse asiassa tosi helppo ajaa. Sifteistäkään ei kauheesti tartte välittää, koska laskevassa siftissä ei häviä yhtään mitään, jos ne muut ajaa siinä siftissä myös.
Vielä käytännön esimerkkinä, starteissa meillä on aika vakiintunut kuvio, mitä tapahtuu starttihetken jälkeen. Ensimmäiseksi miehistö kertoo mulle ollaanko vapaita vendaamaan ja seuraa hetken tilannetta, että voidaanko jatkaa näin (oltiin vähän myöhässä ja ollaan jäämässä paskoihin tms.). Noin minuutin sisällä lähdöstä tiedetään mitkä on mahdollisuudet (voidaanko vendata vai ei) ja onko mahdollisesti tulossa joku akuutti pakkotilanne (jäädään sinne paskoihin tms.). Sitten seurataan muita veneitä.
Mulle tulee ilmiotuksia yks käänsi, toinen käänsi jne. Näin on koko ajan yleiskuva siitä, miten fliitti on jakautumassa. Tässä on yksi niitä harvoja asioita joita mä itse katson ajaessani, eli saatan välillä vilkaista, että kuinka iso splitti on ehtinyt muodostua niiden esim. viiden pian startin jälkeen vendanneen veneen suhteen. Sehän on se "momenttivarsi" mikä määrää riskin suuruuden. Sitten se lopullinen päätös on vain tasapainoilua sen kanssa, että kuinka hyviä tilaisuuksia me nähdään esim. sifteissä tai laidan valinnassa ja miten isoja riskejä niiden tilaisuuksien hyödyntäminen tarkoittaisi.
Jos muut menee vasemmalle, mun pitää olla ihan pirun varma että oikea laita vetää ennen kuin mä menen sinne. Toisaalta jos fliitti jakautuu puoliksi oikealle ja vasemmalle, niin mä valitsen laidan jos mulla on pienikin aavistus että toinen olis parempi.
Joskus sitä tietysti joutuu ajetuksi laitaan vaikkei haluaisi, varsinkin jos lähtee poijulta voi jäädä jumiin. Mutta toisaalta, aina sinne toiseen laitaan pääsee jos oikeesti haluaa. Mä olen useasti ollut lähdön jälkeen "pinned" laitimmaisena vasemmalla toisen veneen etualakulmassa. Muutaman kerran kun fliitti on kääntyny paaralle ja tämä yksi sankari ei ole oikein tajunnu homman juonta ja jatkaa vaan, niin mä olen kylmästi laskenu alas sivutuuleen ja kiertäny sen perän takaa päästäkseni sinne minne pääjoukko menee.
Tämähän on pisteiden keruuta tämä laji (tai siis pisteiden välttämistä). Jos mä olen joka startissa toinen, niin mä otan pisteen takkiin joka kerta. Mutta jos mä päästän sen 15 veneen klungan eri laitaan kuin mä ja poimin sitten loppukierroksilla siitä 5 sijaa takasin, niin mä otan kymmenen pistettä takkiin kerralla. Jotta mä sen kuittaisin niin pitää sitten voittaa seuraavat kymmenen starttia...
Toinen yksinkertainen käytännön esimerkki tuon periaatteen soveltamisesta on vendojen paikan valinta. Useinhan kun sitä haluaa jostain syystä vendata, niin siihen sattuu joku toinen vene, jonka päälle voisi heittää. Nyt käsi ylös kuka näkee tässä tilaisuuden ja antaa vähän paskoja kilpakumppanille? Oletteko joskus nähnyt sen kaverin jäävän nautiskelemaan siitä teidän peitosta? Elikkä sillä tempulla saa aikaiseksi herkulliset 10 sekuntia pakkituulta naapurille. Haittapuolella on sitten se, että sä käytännössä pakotat sen splittaaman ja suorastaan tyrkytät sille ohitusmahdollisuutta. Mä valitsen vendan paikan (suoraan päälle vai niin ettei peitä toista) sen mukaan, haluanko sen veneen tulevan mun kanssa samaan laitaan vai menevän jonnekin muualle. Ja jos se on mun takana, niin kyllähän mua yleensä enemmän miellyttää se että se tulee mun kanssa, eikö vain?
Tuosta vois vielä ottaa oikein hifiesimerkin. Tuossa alkuperäisessä esimerkissähän se oli jostain syystä ykkösvene eli Merelli joka jostain (miks ihmeessä?) syystä vendasi ensin. Mutta leikitään nyt että se olis ollut loogisesti Lisbet joka olisi ajatellut että Olga ja muut häviää kuitenkin vauhdissa ja ovat selvästi jäljessä, tässähän taitaa olla pieni sifti, otetaanpa tästä venda ja koitetaan päästä erilleen Merellistä. Mutta Merellipä hallitsee hommansa ja vendaa päälle. Lisbet kiroaa ja heittää pois paskoista. Sitten Merelli heittää, mutta ei enää peitä Lisbettiä. Lisbetti kelaa että mitä hittoa ja sitten että koitetaan uudestaan ja vendaa. Ja Merelli heittää paskat. Ja Lisbet heittää ja sitten hetken päästä taas Merelli. Ja Lisbet mutisee itsekseen että onks toi ny kivaa ja mitä järkee jne. Ja Merelli myhäilee tyytyväisenä paimentaessaan Lisbettiä sinne missä nämä muutkin vahdittavat on...
Tuo nyt on toki jo aika harvinaista herkkua. Mäkin olen vain pariin kertaan onnistunut vähän paimentamaan kilpakumppania ja täytyy sanoa että aijai se on mannaa kun siinä onnistuu. Toisaalta mua on myös itteäni paimennettu ihan huolella ja voin kertoa, että kyllä, se v..ttaa aika sumeesti kun huomaa että toinen taluttaa sua kuin pässiä narussa jonnekin ihan muualle kuin mihin haluaisit mennä ja tekee sen vielä saakeli taidolla.
Mutta siis pitkistä jupinoista takaisin varsinaiseen kysymykseen. Että kyllä me tuon periaatteen mukaan ajetaan. Toki katsomme parempaa laitaa, siftejä ja muuta semmosta, mutta kaikkea sitä kuitenkin viime kädessä peilataan siihen mitä muut tekee ja sen mukaan tehdään ratkaisut.
Elikkä kun fliitti on riittävän tasainen vauhdissa (ei tartte olla kauhean iso), niin sitten homma vasta muuttu kunnolla "shakinpeluuksi" ja se on kyllä mielestäni sitä parasta herkkua purjehduksessa. Haraldilla on toki semmonen vauhtiylivoima teidän fliitissä ja muillakin tulee sen verran virheitä ja satunnaisvaihtelua, että ei teidän fliitti ihan vielä tuolla tavalla käytännössä toimi. Mutta kyllä nuo periaatteet toimii teilläkin ihan varmasti. FE taitaa olla OD-luokkana vähän niinkuin jäätelöannos, josta vielä puuttu se kermavaahto ja strösseli. Kyllä sun Harald pitää nyt oikein urakalla ruveta noita muita kouluttamaan (tai vaihtaa luokkaa;-) että pääset sitten joskus oikein kunnon purjehduksen makuun.
Ville