by Janne Nieminen » Mon Jun 02, 2025 17:12 pm
Muutaman kaatosateen jälkeen voi jo varmuudella sanoa, että uusista ikkunoista tuli tiiviit.
Alunperin piti uusia vain tiivistys, mutta ikkunoita irrottaessa huomasin toisen olevan halki ja toisen tiiviyttä paikatun jollain liimalla, joka ei lähtenyt ruudusta irti. Niinpä teetin uudet akryyliruudut Muovi-Kivelällä Pirkkalassa.
Vanhojen ikkunoiden tiivistys oli tehty kaksipuoleisesti liimautuvalla solukumilevyllä, jonka liima oli aurinkoisemmalta puolelta irronnut monesta kohtaa. Solukumin jäämien irrottaminen ruffista olikin sitten oma hommansa, joka vaati pirusti ksyleeniä sekä teippauksien irrotukseen tarkoitetun teräväreunaisen muovilastan. Kun kaikki rääppeet oli poistettu, paikkasin kaikki ikkuna-aukon reunassa ja ruuvien reikien ympärillä olevat pintalohkeamat topcoatilla ja hioin ikkunan alle jäävän pinnan tasaiseksi ja karhennetuksi.
Sitten vain suojateippaukset paikalleen ja ikkuna-aukon reunaan 4 x 8 -millinen solukuminauha varmistamaan, että ruudun alle jää riittävä paksuus tiivistysmassaa eikä massa puristu ikkuna-aukkojen takaa sisäpuolelle. Butyylimassan levittämistä varten kävin investoimassa akkumassapuristimeen, jolla massan sai levitettyä lähes tasaisesti. Ikkunat kiinnitin uusilla ruuveilla tasaisesti kiristäen. Kierteisiin pyöräytin ennen kiinnittämistä ohuen kerroksen butyylinauhaa.
Butyylimassahan oli aivan saatanasta. Sen jälkeen, kun tuubi oli avattu ja massa levitetty, mustaa purkukumia löytyi mm. kannesta, saalingista, kengänpohjasta, housunpuntista, auton sisäkahvasta ja kotona kylpyhuoneen hanasta. Raivostuttavista ominaisuuksista huolimatta sen hyvä puoli on todella tiukka tarttuvuus ja se, ettei massa kuivu käytännössä lainkaan, vaan säilyttää joustavuutensa.
Pari päivää myöhemmin kävin kaikki ikkunoiden reunat läpi ja poistin yli pursunneet massat muovilastalla. Sen jälkeen vielä uusi suojateippaus ja kapea soiro mustaa Sika 291:stä viimeistelyksi. Hermoille kävi, mutta lopputulos on yllättävänkin siisti. Ja mikä tarkeintä, vesitiivis.
- Attachments
-

-

-

-

Muutaman kaatosateen jälkeen voi jo varmuudella sanoa, että uusista ikkunoista tuli tiiviit.
Alunperin piti uusia vain tiivistys, mutta ikkunoita irrottaessa huomasin toisen olevan halki ja toisen tiiviyttä paikatun jollain liimalla, joka ei lähtenyt ruudusta irti. Niinpä teetin uudet akryyliruudut Muovi-Kivelällä Pirkkalassa.
Vanhojen ikkunoiden tiivistys oli tehty kaksipuoleisesti liimautuvalla solukumilevyllä, jonka liima oli aurinkoisemmalta puolelta irronnut monesta kohtaa. Solukumin jäämien irrottaminen ruffista olikin sitten oma hommansa, joka vaati pirusti ksyleeniä sekä teippauksien irrotukseen tarkoitetun teräväreunaisen muovilastan. Kun kaikki rääppeet oli poistettu, paikkasin kaikki ikkuna-aukon reunassa ja ruuvien reikien ympärillä olevat pintalohkeamat topcoatilla ja hioin ikkunan alle jäävän pinnan tasaiseksi ja karhennetuksi.
Sitten vain suojateippaukset paikalleen ja ikkuna-aukon reunaan 4 x 8 -millinen solukuminauha varmistamaan, että ruudun alle jää riittävä paksuus tiivistysmassaa eikä massa puristu ikkuna-aukkojen takaa sisäpuolelle. Butyylimassan levittämistä varten kävin investoimassa akkumassapuristimeen, jolla massan sai levitettyä lähes tasaisesti. Ikkunat kiinnitin uusilla ruuveilla tasaisesti kiristäen. Kierteisiin pyöräytin ennen kiinnittämistä ohuen kerroksen butyylinauhaa.
Butyylimassahan oli aivan saatanasta. Sen jälkeen, kun tuubi oli avattu ja massa levitetty, mustaa purkukumia löytyi mm. kannesta, saalingista, kengänpohjasta, housunpuntista, auton sisäkahvasta ja kotona kylpyhuoneen hanasta. Raivostuttavista ominaisuuksista huolimatta sen hyvä puoli on todella tiukka tarttuvuus ja se, ettei massa kuivu käytännössä lainkaan, vaan säilyttää joustavuutensa.
Pari päivää myöhemmin kävin kaikki ikkunoiden reunat läpi ja poistin yli pursunneet massat muovilastalla. Sen jälkeen vielä uusi suojateippaus ja kapea soiro mustaa Sika 291:stä viimeistelyksi. Hermoille kävi, mutta lopputulos on yllättävänkin siisti. Ja mikä tarkeintä, vesitiivis.