by pasi » Sat Feb 19, 2005 23:12 pm
Niin, hävettää kertoa seuraavaa: Olemme matkalla Helsingistä Turkuun toukokuussa 2004. Vene on meille uusi, ja käyttäytyminen sen mukaista. Ajamme moottorilla Suomenlinnan tuolle puolen, jossa vihdoin katsomme tarpeelliseksi nostaa purjeet (vieraat vedet; enemmän, kuin riittävästi tuulta jne.). Syntyy hässäkkä, jonka suurimpana syynä ovat suunnista a ja b tulevat Helsinki-Tallinna-Helsinki - kiiturit. Moottori on syytä sammuttaa nopeasti (miksi ihmeessä, sitä en vieläkään tiedä, mutta kiire oli silloin - ehkä siksi, että voi keskittyä purjehtimiseen ), joten sammutusvaijerista vedetään jämäkästi. Vaijeri jää siis vetävän käteen, ja akselin pyöriminen antaa virheellisen vaikutelman siitä, että moottorikin käy yhä (huom. vene oli vielä vieras...). Äkkiä kiinni koneen kylkeen, jossa huomaan, että vaijeri on tosiaan irti, moottori sammunut, ja POLTTOAINELETKU LÄHES PUHKI. Jostain syystä siis sammutusvaijerin tynkä oli ajan saatossa syönyt polttoaineletkua vähän kerrallaan. Sopivasti kääntyneestä letkusta moista viiltohaavaa en ollut huomannut.
No, matka jatkuu Porkkalanselän yli reippaassa tuulessa (puuskissa 18 m/s, kakkosreivi ja nessu keulassa). Illaksi pääsemme rauhalliseen ankkuripaikkaan, jossa uskaltaa taas kävellä keulaan ankkuria kaivamaan. Ote paapuurin ylävantista on vähällä heittää mereen; vanttiruuvista on "poistunut" lukitussokka ja vantti on niin löysällä, että yhä mietin, miten olemme selvinneet siinä tuulessa ilman takilavaurioita.
Opetus: Älä lähde vieraalla/uudella veneellä kotivesiä kauemmas - varsinkaan silloin, kun ei ole ollut aikaa käydä KAIKKEA ajatuksella läpi. Tyhmyydestä sakotetaan...
Niin, hävettää kertoa seuraavaa: Olemme matkalla Helsingistä Turkuun toukokuussa 2004. Vene on meille uusi, ja käyttäytyminen sen mukaista. Ajamme moottorilla Suomenlinnan tuolle puolen, jossa vihdoin katsomme tarpeelliseksi nostaa purjeet (vieraat vedet; enemmän, kuin riittävästi tuulta jne.). Syntyy hässäkkä, jonka suurimpana syynä ovat suunnista a ja b tulevat Helsinki-Tallinna-Helsinki - kiiturit. Moottori on syytä sammuttaa nopeasti (miksi ihmeessä, sitä en vieläkään tiedä, mutta kiire oli silloin - ehkä siksi, että voi keskittyä purjehtimiseen ), joten sammutusvaijerista vedetään jämäkästi. Vaijeri jää siis vetävän käteen, ja akselin pyöriminen antaa virheellisen vaikutelman siitä, että moottorikin käy yhä (huom. vene oli vielä vieras...). Äkkiä kiinni koneen kylkeen, jossa huomaan, että vaijeri on tosiaan irti, moottori sammunut, ja POLTTOAINELETKU LÄHES PUHKI. Jostain syystä siis sammutusvaijerin tynkä oli ajan saatossa syönyt polttoaineletkua vähän kerrallaan. Sopivasti kääntyneestä letkusta moista viiltohaavaa en ollut huomannut.
No, matka jatkuu Porkkalanselän yli reippaassa tuulessa (puuskissa 18 m/s, kakkosreivi ja nessu keulassa). Illaksi pääsemme rauhalliseen ankkuripaikkaan, jossa uskaltaa taas kävellä keulaan ankkuria kaivamaan. Ote paapuurin ylävantista on vähällä heittää mereen; vanttiruuvista on "poistunut" lukitussokka ja vantti on niin löysällä, että yhä mietin, miten olemme selvinneet siinä tuulessa ilman takilavaurioita.
Opetus: Älä lähde vieraalla/uudella veneellä kotivesiä kauemmas - varsinkaan silloin, kun ei ole ollut aikaa käydä KAIKKEA ajatuksella läpi. Tyhmyydestä sakotetaan...