pjtuomaa wrote:... joten pari hyväntuntuista yksityiskohtaa ja neulomon maine ratkaisivat päätöksen. Tarjousten kanssa pitää olla tarkkana, koska monet neulomot hinnoittelevat esim. reivirivit ja kirjaimet erikseen ja toiset antavat könttäsumman.
Tervehdys
Nuo pari mainitsemasi hyväntuntuista yksityiskohtaa tarvitsevat hieman yksityskohtaisempaa selvitystä, koska ne eivät varmasti ole kaikille vielä selviä. Melkein kaikki neulomot tekevät purjeensa hyvistä kansainvälisedti tunnetuista materiaaleista. Eroa syntyy, kun tutkitaan kuinka materiaalia onkaan käytetty. Seuraavassa muutama tärkeä esimerkki:
- Purjeessa kaikki vaakasaumat ovat potentiaalisia vauriokohtia. Tällöin kaksoistikkaus taikka sauman osittainen liimaminen parantaa selvästi purjeen kestävyyttä.
- Reivi- ja kulmavahvikkeet ovat "veistämö" purjeissa tehty neulomalla useampia kankaita päällekkäin ja siten saatu vahvike jäykäksi. Parempi tapa on käyttää suunnattuja vahvikkeita. Tällöin vahvikekaistaleet ovat erikseen neulottu rasitusten suuntaisesti viuhkamaisesti. Tällaisen vahvikkeen kesto ja lujuus on jo aivan toista luokkaa. Tärkeää on siis kankaan suuntaaminen rasitusten mukaan, eikä käytetty kankaan määrä.
- Reivilenkki on perinteisesti ollut stanssattu reikä mastoliikissä, joka on siten pujotettu reivikoukkuun. Paljon kestävämmän ja helppokäyttöisemmän ratkaisun saa aikaa kiinnittämällä metallinen irtorengas oikealle kohdalle "voima" nauhoilla. Nauhathan on tietysti suunnattu rasitusten suuntaiseksi ja neulottu tukevasti purjeeseen. Irtonainen rengas on huomattavasti helpompi saada reivikoukkuun kuin taivuttaa jäykkää purjetta kaksinkerroin siten, että kuokun saa reikään...
- Ratsastajat aiheuttavat purjeen liikissä pistemäistä vetokuormitusta. Jos ratksastajien alle ei ole asetettu suunnattuja vahvikeita voi tukevaisuudessa odottaa purjeen muodossa pientä paikallista venymistä juurii ratsastajien kohdalla. Tällöin purjeen istuvuus kärsii selvästi.
- Lattataskun päät pitää olla samoin vahvistettu, jotta voidaan välttyä pistekuormien venyttämästä kangasta paikallisesti.
- Läpilattojen pääihin tulee saada hyvin "rullaavat" laakeroidut ratsastajat. Muuten purje kahnaa vastaan sekä noskettaessa että laskettaessa.
- Snörppilukot ovat joskus toivottoman huonot, ne eivät pidä ja ne halkeavat vanhentuessaan. Kunnon lukot säästävät purjetta ja hermoja.
Eli yksityskohdat ja viimeistely tuovat luotettavuutta ja kestävyyttä. On aivan turha hakea eksoottisia materiaaleja jos kokonaisuus (lue viimeistely) on hukassa. Valitettavasti juuri viimeistely on purjeen neulonnassa se työvoimavaltaisin ja siten kallein työvaihe. Vaatiikin asiantuntevuutta tunnistaa hyvät ratkaisut huonoista. Aina yksityiskohtia ei voi tarjouksesta edes selvittää. En tiedä mitä hajoita ja hallitse tyyppinen tarjousten pilkkominen ja erittely auttaa kun kokonaisuuteen ollaan investoimassa.
Isopurje on veneellä purjehdittaessa aina ylhäällä, jolloin sen kestävyys on ajan kanssa koetuksella. Laatu (lue yksityiskohdat ja viimeistely) on ainoa mihin isoa purjetta hankittaessa kannattaa investoida. Meillä alkuperäinen Helsinkiläisneulomon "veistämö" isopurje oli 9 vuoden käytön jälkeen topista pahasti venynyt ja muutenkin pehmeäksi ajettu. Purjeen muotokin oli saanut osansa ajan kuluttavasta hampaasta. Nykyisessä isossa on melkein kaikki edellä mainitut yksityiskohdat hoidettu elegantisti. Se on edelleenkin muodoltaan kunnossa eikä kankaassa ole havaittavissa paikallisia venymiä. On kangas toki selvästi pehmeämpää nyt kuin uutena, mutta en näe mitään tarvettaa vaihtaa uuteen purjeeseen.
Ai niin nykyinen iso syntyi talvella -90 WB:n neulomosta...eli ikää on jo 15 vuotta eikä suotta.

[quote="pjtuomaa"]... joten pari hyväntuntuista yksityiskohtaa ja neulomon maine ratkaisivat päätöksen. Tarjousten kanssa pitää olla tarkkana, koska monet neulomot hinnoittelevat esim. reivirivit ja kirjaimet erikseen ja toiset antavat könttäsumman. [/quote]
Tervehdys
Nuo pari mainitsemasi hyväntuntuista yksityiskohtaa tarvitsevat hieman yksityskohtaisempaa selvitystä, koska ne eivät varmasti ole kaikille vielä selviä. Melkein kaikki neulomot tekevät purjeensa hyvistä kansainvälisedti tunnetuista materiaaleista. Eroa syntyy, kun tutkitaan kuinka materiaalia onkaan käytetty. Seuraavassa muutama tärkeä esimerkki:
- Purjeessa kaikki vaakasaumat ovat potentiaalisia vauriokohtia. Tällöin kaksoistikkaus taikka sauman osittainen liimaminen parantaa selvästi purjeen kestävyyttä.
- Reivi- ja kulmavahvikkeet ovat "veistämö" purjeissa tehty neulomalla useampia kankaita päällekkäin ja siten saatu vahvike jäykäksi. Parempi tapa on käyttää suunnattuja vahvikkeita. Tällöin vahvikekaistaleet ovat erikseen neulottu rasitusten suuntaisesti viuhkamaisesti. Tällaisen vahvikkeen kesto ja lujuus on jo aivan toista luokkaa. Tärkeää on siis kankaan suuntaaminen rasitusten mukaan, eikä käytetty kankaan määrä.
- Reivilenkki on perinteisesti ollut stanssattu reikä mastoliikissä, joka on siten pujotettu reivikoukkuun. Paljon kestävämmän ja helppokäyttöisemmän ratkaisun saa aikaa kiinnittämällä metallinen irtorengas oikealle kohdalle "voima" nauhoilla. Nauhathan on tietysti suunnattu rasitusten suuntaiseksi ja neulottu tukevasti purjeeseen. Irtonainen rengas on huomattavasti helpompi saada reivikoukkuun kuin taivuttaa jäykkää purjetta kaksinkerroin siten, että kuokun saa reikään...
- Ratsastajat aiheuttavat purjeen liikissä pistemäistä vetokuormitusta. Jos ratksastajien alle ei ole asetettu suunnattuja vahvikeita voi tukevaisuudessa odottaa purjeen muodossa pientä paikallista venymistä juurii ratsastajien kohdalla. Tällöin purjeen istuvuus kärsii selvästi.
- Lattataskun päät pitää olla samoin vahvistettu, jotta voidaan välttyä pistekuormien venyttämästä kangasta paikallisesti.
- Läpilattojen pääihin tulee saada hyvin "rullaavat" laakeroidut ratsastajat. Muuten purje kahnaa vastaan sekä noskettaessa että laskettaessa.
- Snörppilukot ovat joskus toivottoman huonot, ne eivät pidä ja ne halkeavat vanhentuessaan. Kunnon lukot säästävät purjetta ja hermoja.
Eli yksityskohdat ja viimeistely tuovat luotettavuutta ja kestävyyttä. On aivan turha hakea eksoottisia materiaaleja jos kokonaisuus (lue viimeistely) on hukassa. Valitettavasti juuri viimeistely on purjeen neulonnassa se työvoimavaltaisin ja siten kallein työvaihe. Vaatiikin asiantuntevuutta tunnistaa hyvät ratkaisut huonoista. Aina yksityiskohtia ei voi tarjouksesta edes selvittää. En tiedä mitä hajoita ja hallitse tyyppinen tarjousten pilkkominen ja erittely auttaa kun kokonaisuuteen ollaan investoimassa.
Isopurje on veneellä purjehdittaessa aina ylhäällä, jolloin sen kestävyys on ajan kanssa koetuksella. Laatu (lue yksityiskohdat ja viimeistely) on ainoa mihin isoa purjetta hankittaessa kannattaa investoida. Meillä alkuperäinen Helsinkiläisneulomon "veistämö" isopurje oli 9 vuoden käytön jälkeen topista pahasti venynyt ja muutenkin pehmeäksi ajettu. Purjeen muotokin oli saanut osansa ajan kuluttavasta hampaasta. Nykyisessä isossa on melkein kaikki edellä mainitut yksityiskohdat hoidettu elegantisti. Se on edelleenkin muodoltaan kunnossa eikä kankaassa ole havaittavissa paikallisia venymiä. On kangas toki selvästi pehmeämpää nyt kuin uutena, mutta en näe mitään tarvettaa vaihtaa uuteen purjeeseen.
Ai niin nykyinen iso syntyi talvella -90 WB:n neulomosta...eli ikää on jo 15 vuotta eikä suotta. 8)