oli nimekkäitä veneitä paljon, mm iso osa offshore weekin IMS3 veneitä
kuten Elvis, Aquila, FiftyFun jne. Karvalakki on varmaan niitä kovatasoisimpia
LYS-kisoja meidän maassa joten jännitti kyllä hiukan ennen kilpailua. Eräs
nimeltä mainitsematon uhkasi protesteilla jo pari viikkoa ennen kisaa joten
tunnelma oli mitä parahin
Koska Peto Jr (platu 25) vei meiltä pianistin shanghaiasimme Hennulista
Jussin porukkaan mukaan. Harmi vain että Jussi on niin hoikka sillä
keliä oli luvattu reippaasti, harmajalla 13m/s lännestä kipparikokouksen
aikaan.
Radaksi ilmoittivat rata B:
Ohjelmaan kuuluu vastatuulilähtö ja kryssimerkin kierto vähän matkan
päässä riihilahdella.
Startti onnistuttiin ajoittamaan oikein ja mielestäni me "voitimme" startin
niin että meillä oli venepaikka (tuuli kääntyi joskus ison lähdön aikana
myötäpäivään joten mielestämme venepaikka oli se ainoa oikea) ja
olimmekin vapaissa tuulissa ja saimme ajaa kryssin melkein
yhdellä halssilla. Starttiviivalla Elvis tosin nosteli hiukan mutta koska
me olimme jo aika edessä heillä ei ollut enää oikeutta nostaa meidät,
meille ei olisi jäänyt tilaa väistää. No, oli siinä meidän peräkaiteen ja
Elviksen keulan välillä 20cm vielä... Takana oli FiftyFun joka yllättävän
hyvin roikkui perässä meidän pskoista huolimatta..
Kryssimerkki kierrettiin lyhyen paaran halssin jälkeen ensimmäisten
joukossa. Yritimme nostaa spinnun heti merkillä mutta fallin lukko aukesi
ja falli karkasi mastoon. Aleksi (keulakansi) ilmoitti vain viileästi että
"minä käyn sen hakemassa". Muutamassa kynmenessä sekunnissa
Aleksi olikin mastonhuipussa ja palasi onnellisesti kannelle falli
kädessä. Tomppa kertoi jälkeenpäin että hän ei oikein siinä viitsinyt
nostaa, hän oli meidän leen puolella ohittamassa. Spinnu ylös ja
vetoon.
Meidän luuvartin puolella Crescendosta katkesi masto (still 900, eli
eivindin piirtämä puolitonnari), heiltä oli kuulemma barduuna mennyt
rikki tai auennut. Valitan menetystä.
Lenssillä ulospäin tuuli kääntyili jonkin verran mutta oli etenkin aika
puuskainen. Tomppa lähti ajamaan luotojen välistä eri aukosta
(mielestäni pidempi matka) ja me ajoimme neljä Albin Expressiä
kannoillamme toisesta aukosta. Näkymä oli mahtava kun neljä
Albinia perässämme broutsaavat synkronisesti, aivan kuin joku ylhäällä
olisi vetänyt broutsinarusta! Kohta tämän jälkeen Yolan (Albin E) spinnu-
fallin haka räjähti ja spinnu tuli alas (he kävivät myöhemmin myös
hakemassa fallin mastosta).
Kiersimme sitten Trutkobbenin aika läheltä koska Tomppa oli
meidän leen puolella parin metrin päässä ja broutsasi puuskassa,
lähestyimme rantaa mutta ei vielä huudettu tilaa ja näin selvitimme
Trutkobbenin kuohuvat rannat 50-100 päässä, huh huh. Tässä
Tomppa puhkaisi meidän leen ja lähti vetämään kohti Rysäkarin
jääpoijua. Tässä vaiheessa muu fleetti oli jo kaukana takana ja
välimatka vain kasvoi koska me pystyimme ajamaan höjdillä legin
yhdellä halssilla, muut näyttivät hitaasti mutta varmasti tippuvan alas-
päin.
Kiersimme jääpoijun ja nostimme spinnun Finellin perässä. Ensin
leikkasimme jonkin verran (follow the leader ei aina ole paras taktiikka!)
kunnes Jussi sanoi vain että laske 30 astetta
Minä olin aivankysymysmerkki ja melkein kaikki lukivat ordereita uudestaan ja
uudestaan. Olimme jo suht varmoja siitä että muut ajoivat väärin seuraten
jotain toista venettä (OnO?) ja kun Tomppakin koko ajan laski alaspäin
teimmekin jiipin melkein yhtäaikaa Tompan kanssa kohti Siitinin viittaa.
Spinnuajo oli haastavaa, varmaan vaikeimpia lenssejä mitä olemme
koskaan ajaneet. Aallokko oli sekava kun tuuli oli kääntynyt aamun
aikana 13m/s länsituulesta enemmän luoteen puolelle. Puuskia oli
33 solmuun asti (n 16m/s, true) ja Charlotan keula hävisi vähän
välillä kuohuvan aallon alle, haudaten koko keulakannen veden alle.
Pari mailia ennen Siitinin viittaa Tomppa teki jotain ihmemanöövereitä
ja he jatkoivat sitten spiiratulla fokalla. Meillä taas rikkoontui luuvartin
puolen barberi joten saimme ensimmäistä kertaa kokeilla oikein
lahjakkaan broutsin tekoa, sitlooran täyttyi vedestä! Miehistö teki
tehtävänsä (aleksi mm salamana avasi kikan) ja saimme pikkuhiljaa
veneen kääntymään lenssille. Koska luuvartin barberin kanssa oli
ongelmia päätimme jatkaa myös spiiratulla fokalla. Muut olivat jo niin
kaukana että kilpailu oli käytännössä ohi jo. Etenkin meidän kryssi-
ominaisuudet tietäen olin aika varma lopputuloksesta vaikkei oltu
purjehdittu puolet radasta vielä. Vaarallisia mietteitä.
Siitinin merkinkierrossa Tompan fokka meni keulastaagin ympärille
ja me ohitimme heidät kohta kierron jälkeen. He kuulemma joutuivat
sitten leikkaamaan liikinarun poikki jotta saivat purjeen alas. Mm Aquila
ja Delta ohittivat myös Tompan tuon hääsäkän aikana.
Jatkoimme kryssimistä reivin oton jälkeen, tuulta oli niin paljon että
G3:nenkin oli liikaa ja välillä ajoimme aivan kylkimyyryä 3 solmua,
en voinut laskea alaspäin koska vene vain kallistui liikaa eikä kiihtynyt
ollenkaan. Oi kun olisi kovan tuulen fokka.. Olisi ehkä kannattanut
ottaa toinenkin reivi, nyt ajettiin yhdellä vain.
Ohitimme ison luokan veneitä tällä ekalla kryssillä kohti malmgrundia
ja pitlkällä halssilla kohti Koirasaarta tunnistimme sitten pikkuhiljaa
mutta varmasti saavuttavan FiftyFunin. Rysäkarin poijun kierron
jälkeen tomppa sitten pystyi ohittamaan meidät ja me ajoimme pitkään,
aina Trutkobbeniin asti Tompan peräaalloilla, se oli hauskaa!
Trutkobben kierrettiin sitten aivan Tompan puskurissa ja huono
puoli tässä oli se että kryssiminen meni vielä vaikeammaksi kun
olimme häiriintyneessä tuulessa.
No, muutaman minuutin jälkeen Tomppa olikin jo niin kaukana että
olimme taas vapaissa tuulissa mutta tuuli oli erittäin aika kova joten
mielekästä touhua tuo ohjaaminen ei ollut. Minulla on kädet vieläkin
kipeät ohjaamisesta ja levangin ajamisesta.
Melkin eteläkärjen jälkeen alkoi meri hiukan tasaantua ja aallot eivät
samalla tavalla enää lyöneet ruffin yli. Kryssimme tässä yhden Bavaria
Match 35:senkin ohi. Lähti 10 min ennen meitä. No, rullapurje ei
näyttänyt kovin tehokkaalta.
Ylitimme sitten maaliviivan niin että Tomppa vielä näkyi hyvin. Tämä
on varmaan se ainoa kisa missä olemme edes nähneet Tompan
venettä maaliintulon jälkeen!
Meidän maaliintulon jälkeen oli tuulta ollut 20m/s puuskissa riihilahdella!
Tunnelma oli mahtava, kunnes Jussi huomasi että vettä oli veneessä
niin paljon että turkkilevyt kelluivat! Jussi oli aiemmin huomannut että
keulaluukku oli jäänyt raolleen joten veneessä oli varmaan kymmeniä
litroja vettä ja sisällä lainehti. Pumppasimme veden pois ja jatkoimme
koneella kohti satamaa, purjehtiminen sai nyt tälle päivälle riittää.
Palkintojenjaossa meille sitten jaettiin pienen luokan ykköspalkinto,
loistava kruunaus kaudelle joka on muutenkin ollut loistava. Toiseksi
sijoittui Tomppa, kolmanneksi Ekin Delta (Subway). Meidän ajalla
olisimme sijoittuneet toiseksi isossakin luokassa kakkosen Rytövaaran
eteen. Ison luokan voittajaveneestä liikkui illalla varmoja huhuja ettei
vene ollut kiertänyt kaikki merkit joten ehkä Charlotta purjehti koko
päivän parhaan tasoitetun ajan? Vau, siistiä. Kiitos Pone, Aleksi ja Jussi sekä Charlotta!
Tuloksia ja kuvia tulossa.
Plotteja ja käyriä tuossa:
http://www.fe83.org/gallery/view_album. ... e=album196
Ovatko nämä selostukset mielenkiintoisia? Onko mieltä kirjoittaa näitä?
.
.
.
