Peräsimen korjaus

FEWikistä
(Ohjattu sivulta Perasimen korjaus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


El Suenon peräsimen korjaus 7.11.2003

peter.kondratjeff@fma.fi


Tässä yleisen löpinän lisäksi yksi toteutunut vettyneen peräsimen korjaustapa ja yksi suunniteltu. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä koko remontti itse, mutta ajan puutteessa hoidin itse ainoastaan peräsimen purkamisen ja annoin itse kasauksen ammattilaisen tehtäväksi. Pinnan tasoituksen ja vesisulun, eli epoksimaalauksen hoidin myös itse. Karkeaakin karkeampi arvio on, että säästin näin tekemällä noin 1000 Euroa.

Taustaa

FE:ssä, kuten valtaosassa muissakin saman aikakauden veneissä on peräsinlavan ydinaineena käytetty polyuretaania. Ainakin vielä 20 vuotta sitten oli polyuretaani materiaalina sellaista, että se imi ajan myötä vettä itseensä kuin pesusieni, jos ja kun vesi pääsi peräsimeen joko suoraan laminaatin läpi, peräsinakselin ja lavan välisestä saumasta ja/tai kitatuista polyuretaanin täyttö/ylivuotoaukoista. Tästä saattaa olla seurauksena esim. peräsinlavan halkeaminen syksyllä sisällä olevan veden jäätyessä, osmoosi –tapahtuman kiihtyminen, peräsinakselin tukirautojen irtoaminen heikentyneestä laminaatista. Pahin ”mahdollisuus” taitaa olla tukirautojen osittainen irtoaminen peräsinlavasta, jolloin tukirautojen ja peräsinakselin väliset hitsisaumat saattavat väsyä ja lopulta irrota/revetä. Huhu kertoo, että merillä on kuulemma tapahtunut useita tapauksia, joissa peräsinlapa on yksinkertaisesti luiskahtanut akselista pois ja pudonnut pohjaan. Ruotsin rannikolla tuhoutui kuulemma joku FE myrskyssä tällaisesta peräsinhaverista johtuen. Toisaalta, suurin osa vettyneistäkin peräsimistä taitavat kestää vuosikausia ennen kuin ongelmia esiintyy, usein halkeamisia.



Akseli tukirautoineen laminoituna kiinni toiseen lapapuoliskoon


Kuinka yleistä…?

Kuuleman mukaan hyvin yleistä. Esim. muutama kosteusmittauksia tekevä ammattilainen oli sitä mieltä, että kosteusmittari huutaa punaisella melkein aina kun vanhemman veneen peräsinlapaa mitataan.


Mitä voi myös huomata ja miten sen huomaa…?

Peräsinlapa saattaa myös heilua poikittaissuunnassa kun lapaa heilutetaan käsivoimin samalla kun pidetään akselia paikoillaan. Liikkeen huomaa kun katsoo lavan ja akselin välistä saumaa. Tämä saattaa olla merkki osittain irronneista tukiraudoista. Oman paattini kohdalla ko. liike oli hyvin pientä, mutta jätti omistajaan epävarman tunteen asiasta. Mutta kun veneen rungon osmoosikorjauksen yhteydessä poistettiin gel coat myös peräsinlavasta ja siinä yhteydessä näimme selvästi miten akselin ja lavan välisestä saumasta tihkui vettä, päätin laittaa myös peräsimen kerralla kuntoon. Myöhemmin avattuani peräsinlavan selvisi, että tukiraudat olivat kylläkin tukevasti kiinni toisessa lapapuoliskossa.


Löytyykö oikotietä…?

Erästä ammattilaista lainatakseni ’lavassa olevan vaahdon kuivausyritys on sama asia kuin yrittäisi kuivata pesusientä muovipussissa. Eli, ainoa tapa on halkaista lapa, kaapia vanhat vaahdot ja lasikuitukitit pois, jonka jälkeen seuraa riittävän pitkä kuivatus, kasaus ja uuden ydinaineen asettaminen ennen uutta vesisulkupinnoitusta


Huhuja FE83:n peräsimen laadusta…?

Ymmärtääkseni on joissakin FE83:ssa peräsinakseli ollut vain osittain umpinaista ”tankoainesta” ja loput tankoainekseen hitsattua putkea. Tukiraudat ovat kuulemma myös saattaneet olla lyhyitä lattarautoja tai ohkaisia pinnoja. Niin tai näin, omasta peräsinlavastani löytyi umpiakseli koko pituudeltaan (40 mm) johon oli hitsattu kaksi vaakasuoraa lattarautaa ja yksi diagonaalinen akselin alapäädyssä. Puolet lattarautapituudesta oli vielä tuettu pienellä uumalla, jolloin oli saatu T-profiili lattarautaa vahvistamaan. Eli sanoisin, että ainakin tässä yksilössä peräsinakseli oli todella tukevasti kiinni. Tukirautojen laminointiin oli käytetty lukuisia maattoja, jolloin laminaattipaksuudeksi oli saatu varmasti riittävä. Ongelmana oli vain väärä ydinaine.


TYÖVAIHEET

Gel Coatin poishionta ennen halkaisua

On helpompi hioa pinnoite pois ennen lavan halkaisua kuin sen jälkeen. Myrkkymaali kannattaa tietenkin terveyssyistä kaapia pois ja Gel coat irtoaa esim. joko kuivahiomapaperilla No. 40 (tukkoon menee) tai ehkä mieluimmin karkealla vesihiomapaperilla, joka ei mene niin helpolla tukkoon. Laminaatti kannattaa kuitenkin ”paljastaa” kuivumaan kunnolla myös ulkopuolelta esim. talven yli.


Peräsinlavan halkaisu

Homma, jossa kannatta olla kärsivällinen! Laminaattipaksuus on pieni, joten saumojen halkaisu on tehtävä varovasti niin, että laminaatti ei halkea vääntämisestä. Haljenneista lapapuoliskoista on paljon vaikeampi tai ehkä jopa mahdotonta saada uutta peräsintä kasaan. Saumat oli tehty lasikuitukitillä. Saumat erottaa Gel Coat:n poiston jälkeen hyvin, joten on helppo tietää mistä halkaista. Olin alun perin ajatellut sahata saumat auki pistosahakoneella, mutta kittisauma oli sen verran syvää/paksua, että idean sai unohtaa. Neljä eri kokoista talttaa, iso ruuvimeisseli ja vasara toimivat hyvin! Lähdin halkaisussa liikkeelle alla mainitussa järjestyksessä, mutta tein monta ”kierrosta” ennen kuin uskalsin vääntää lapapuoliskot irti toisistaan:

  1. Yläsauma
  2. Keulimmainen sauma
  3. lavan pohja
  4. Takasauman halkaisu saattaa olla riskialtista, joten tein kuten ainakin jotkut ammattikorjaajat eli, sahasin toisen lapapuoliskon takaosan halki noin 10 cm lavan takaosasta (Katso kuva).

Kun ylä ja -keulimmaiset saumat on saatu ”irvistämään” auki noin 5 – 7 cm nähdään kumpaan lapapuoliskoon akseli on laminoitu kiinni. Kun tämä tiedetään voidaan sahata vastakkainen lapapuolisko irti sen takaosasta. Koska peräsinlavan ohut takaosa voi olla osittain laminoitunut, osittain kitillä kiinni ei sitä välttämättä kannata yrittää halkaista. Tästä syystä tehdään sahaus noin 8 – 10 cm etäisyydelle sen lapapuoliskon takakulmasta, jossa peräsinakseli ei ole kiinni. Käytin sahauksessa ”pidikettä”, johon saa kiinnitettyä lyhyen rautasahan terän. Lavan takakulman aukaisussa tällä tavalla on se haittapuoli, että kiinnilaminoinnin jälkeen on lavan takaosaan vaikea saada alkuperäistä profiilia takaisin. Loppujen lopuksi halkaisu onnistui kohtuullisen nopeasti ja helposti, kunhan on varovainen.

Koska Peter on tehnyt arvokkaan pioneerityön lavan halkaisussa, voidaan melko suurella todennäköisyydellä todeta, että akseli on laminoitu paapuurin puoleiseen lapapuoliskoon, kuten kuvissa näkyy. Tämä on siis se puoli lavasta, jossa ei ole ylivuotoreikiä. Tämä on arvokas tieto, koska lapaa ei tarvitse enää raottaa etupuolelta nähdäkseen kumpaan puoleen akseli on laminoitu. Takaosaan voi siis tehdä sahauksen styyrpuurin puoleiseen lapapuoliskoon. Lavan halkaisu lähtee helpoiten käyntiin juuri tästä hahlosta kampeamalla. Laminaatti on sillä kohtaa paksua (n. 4-5 mm), toisin kuin lapapuoliskoiden liitoskohdassa, jossa saa olla varovaisempi.

Takaosan sahauksen voi tehdä myös varovasti rälläkällä 1 mm paksuisella laikalla, joka puree kuituun kuin voihin. Se säästää lihasvoimaa, ja jättää siistin ja ohuen viillon. Sama terä on järjen kanssa käytettynä näppärä myös myöhemmässä vaiheessa akselin vanhoja kiinnikkeitä poistettaessa.

Kosteus ja vanhan polyuretaanivaahdon ja lasikuitukitin poistaminen

Polyuretaanin poisto onnistuu helposti leveällä meisselillä, mutta lasikuitukitin poistaminen onkin jo toinen juttu. Kitin hiominen kulmahiomakoneella saattaa olla nopeampaa, mutta todennäköisesti epäterveellisempää hengityssuoja päälläkin. Kitin sain pois lähinnä kapealla meisselillä, mutta joissain kohdissa pystyi käyttämään ainoastaan hiomapaperia (No. 80), jotta ohut lasikuitulapa ei halkeaisi. Tätä työvaihetta voi helpottaa myös kapealla nauhahiomakoneella (ns. raspi-roope). Se mahtuu ahtaisiinkin koloihin, ja syö karkealla nauhalla kittiä helposti. Homma kannattaa kuitenkin tehdä pienillä kierroksilla ja varovasti, ettei tule haukattua liikaa laminaattia.

Polyuretaanin poiston jälkeen oli helppo poistaa meisseleillä myös akselin tukirautojen yli laminoidut lasikuitumatot, jotta itse akselin saisi irti. ÄLÄ POISTA tukirautojen ja akselin alla olevia KITTEJÄ!!! Peräsinakseli on alunperin linjattu oikeaan kulmaan ja korkeuteen suhteessa peräsinlapaan siten, että akseli ja sen tukiraudat laskettiin märän ”lasikuitukittikasojen” päälle. Parempi mutta veistämölle kalliimpi vaihtoehto olisi saattanut olla alustojen tekeminen akselin tukiraudoille laminoimalla, mutta mikäli lasikuitukittialustat näyttävät olevan hyvin kiinni lapapuoliskossa ja muutenkin riittävän ehjiä, on parempi käyttää niitä sellaisenaan. Peräsinakselin linjaus on tietenkin paljon helpompaa valmiille alustoille.

Tukirautojen alustoja (kitti) lukuun ottamatta kaikki ylimääräinen ”tavara” on hyvä saada pois, jotta laminaatin kuivuisi mahdollisimman hyvin. Kuivumista kannattaa seurata kosteusmittarin avulla ja odottaa kunnes laminaatti on kuiva, jotta tukiraudat saisi laminoitua hyvin kiinni, kuten myös lapapuoliskot toisiinsa. Mitattaessa peräsimen kosteutta on lähtökohta 100 %, jos/kun polyuretaani on vettynyttä. Tästä lähtökohdasta pitäisi päästä mahdollisimman alas. Oman peräsimeni ulkopinnalla mittasimme Gel Coatin poiston jälkeen Tramex Skipper –mittarilla 100 % suhteellista kosteutta ja remontin jälkeen n. 5 %. Akselin tukirautojen yli laminoidut matot on poistettava kokonaan, eli myös tukirautojen välissä ja lapapinnan päälle jäävä paksu kerros. Tämän laminaatin hionta taitaa olla parempi tehdä esim. varovasti kulmahiomakoneella hyvä hengityssuojain päällä. Mitä paksumpi laminaatti, sen kauemmin kuivaamisessa menee. Kolmen kuukauden kuivauksen jälkeen olivat ”puhtaat” lapapuoliskot muuten kuivia, mutta näiden tukirautojen yli laminoitujen jäänteiden kohdalla oli vielä reilusti kosteutta. Laikalla pois!

Osmoosituotteiden pesu

Lapapuoliskot pidin mahdollisimman märkinä pesemällä niitä makealla vedellä vesijohtopaineella ja juuriharjalla viiden päivän ajan, jotta osmoosituotteet ”purkautuisivat” ulos laminaatista. Vesiliukoiset osmoosituotteet saadaan parhaiten laminaatista ulos pitämällä laminaatti koko ajan märkänä/kosteana ehkä noin vajaan viikon ajan tai kunnes näitä suoloja ei enää erity laminaatista.


Kuivausvaihe

Laminaatin kunnollinen kuivaus on perusedellytys korjauksen onnistumiselle! Tehtävän laminointityön ja vesisulun (epoksiprimeri) tarttuvuus riippuu paljon pintalaminaatin kuivuudesta. Kuivumisen kesto on suoraan riippuvainen kuivausympäristön ilman lämpötilasta ja kosteudesta, mutta kuivaus talven yli huoneen lämmössä kuivassa ilmassa on todennäköisesti riittävä. Infrapunalämmittimillä voidaan kuulemma nopeuttaa työtä huomattavasti.


TEHDÄKÖ PERÄSIMEN KASAUS ITSE VAI TEETTÄÄKÖ AMMATTILAISELLA.

Olin alun perin ajatellut tekeväni työn itse, mutta muut kiireet laittoivat tilaamaan työn ulkopuolisella. Haastattelin kolmea eri ammattikorjaajaa heidän tavoistaan korjata peräsimiä ja ennen kaikkea ydinaineen valinnoista. Helsingin Selboat herätti eniten luottamusta tähän hommaan.

Mutta alkuperäiseen suunnitelmaan kuului jigikehikon rakentaminen, jolla kasaus toivottavasti onnistuisi omin neuvoin. Tosin myöhemmin ”olin ymmärtävinäni”, että monesta kohdasta peräsinlapaa tukevaa kehikkoa tarvitaankin välttämättä vain jos käytetään polyuretaania.


Jigi -kehikko

Riittävän tukeva jigi tarvitaan estämään peräsinlavan vääntymistä kun lapapuoliskot laminoidaan toisiinsa kiinni ja täytetään polyuretaanilla, joka turpoaa n. 30 kertaa tuubissa olevaan tilavuuteensa nähden. Lisäksi turpoaminen on niin nopea tapahtuma, että ilman tukea ja riittäviä ylivuotoreikiä lapa voi vääntyä muodottomaksi ja revetä saumoistaan. Eri vaahtotyypeistä epoksivaahto on järkevämpi valinta, koska se turpoaa selvästi vähemmän ja hallitummin. Hyvä jigi on tosin myös tarpeen, jos akseli joudutaan linjaamaan uudestaan peräsinlapaan kiinni.

Olisin tehnyt jigin 2” x 4” –lankuista siten, että se tukee peräsinlavan pintoja pituus –ja leveyssuunnassa. Leveyssuunnan tukemiseksi ajattelin muotoilla lankuista neljä peräsinlavan muotoista kaarta. Nämä kaaret olisin kiinnittänyt kahteen pituussuuntaiseen lankkuun (”pitkittäisjäykkääjät”), jotka antaisivat lujuuden pituussuunnassa. ”Pitkittäisjäykkääjät” alkaisivat peräsinlavan alaosasta ja jatkuisivat akselin yläpäähän asti, jolloin sen avulla saisi myös linjauksen hoidettua. Toinen samanlainen jigipuolikas tarvitaan tukemaan peräsintä vastakkaiselta suunnalta. Molemmat jigipuolikkaat puristettaisiin yhteen pitkien ruuvipuristimien avulla. Vaikea selittää, mutta skissi löytyy paperimuodossa, jos jotakuta kiinnostaa.


YDINAINEEN VALINTA

Peräsinlapahan on ns. sandwich –konstruktio, joka vaatii molemmissa pintalevyissä (lapapuoliskot) kiinni olevan ydin/väliaineen (esim. epoksivaahto tai polyuretaani), jotta saavutettaisiin riittävä lujuus. Kiinni oleminen tarkoittaa tässä sitä, että jos käytetään esim. jotain vaahtoa väliaineena niin vaahto kiinnittyy automaattisesti pintalevyihin viimeistään turvotessaan, mutta esim. Divinycell –levyt laminoitaisiin kiinni kumpaankin lapapuoliskoon.

Alla muutama vaihtoehto:

  1. Polyuretaani

Polyuretaani kaadetaan kiinni laminoituun peräsinlapaan ja annetaan turvota ulos ylivuotoreiästä, jonka on oltava riittävän iso, jotta parhaimmillaan noin 30 –kertaiseksi turpoava polyuretaani ei halkaisisi peräsintä. Peräsinlavan tulee kuitenkin olla tuettuna jigiin tai muottiin. Ainakin vanhat polyuretaanit imivät vettä itseensä kuin pesusienet, mutta nykyisille 2 –komponentti vaahdoille luvataan esim. venekorjaamo Lindgrenin mukaan erittäin alhainen veden ”imevyys”. Kaikki ammattikorjaajat eivät kuitenkaan ole valmiita tätä uskomaan. Eli, olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku punnitsisi peräsimen korjauksen jälkeen ennen käyttöönottoa ja uudestaan 2-3 vuoden kuluttua ja myöhemminkin.

  1. Balsalevy

Jotkut venekorjaamot vannovat Balsan nimeen, ehkä eniten sen lujuuden vuoksi. Balsa –levyjä ostetaan valmiina ja muotoillaan peräsimen sisään/muotoon hiomalla. Balsan ongelma on myös veneiden kansissa se, että mikäli sen sisään pääsee vettä, kulkeutuu vesi eteenpäin Balsapalasten välissä, kunnes koko väliaine on märkä. Levyn hyvänä puolena on se, että se ei polyuretaanin tavoin turpoa ja siten vaikuta vahingollisesti lapojen muotoon. Peräsimen kasaaminen on hallittua!

  1. Divinycell –levy

Divinycell –levyjä saa ostaa valmiina eri paksuuksina. Levyt muotoillaan esim. puukkoa ja/tai raspia ja viimeiseksi hiontapaperia käyttäen peräsinlavan profiilin muotoiseksi. Kuten Balsan kohdalla, tämäkään levy ei paisuttele lapaa. Divinycellin vahva puoli on se, että se ei tietääkseni vety.

  1. Hartsi + mikrokuulia

Jotkut laatuveneiden valmistajatkin sekoittavat mikrokuulia hartsiin ja kaatavat tämän sekoituksen peräsimeen. Tämä sekoitus ei taida kovinkaan paljoa paisua, joten sen hallinta on helpompaa. Ylivuotoreikä on tietääkseni kuitenkin oltava. Tämän ratkaisun hyvä puoli on se, että tämä soppa ei vety. Mutta voi kysyä kuinka kovan työn takana on tämän sopan poistaminen jos jostain syystä joutuu sen joskus tulevaisuudessa tekemään.

  1. Epoksivaahto

Epoksivaahto on vaahdoista käsittääkseni paras vaihtoehto siksi, että se ei ime itseensä vettä, se on materiaalina itsessään lujaa ja se turpoaa vähän ja senkin se tekee hyvin hitaasti.

Jos olisin kasannut peräsimen itse, olisin valinnut joko Divinycel –levyn tai epoksivaahdon.


PERÄSIMEEN KASAUS

Suunnilleen näin olisin pyrkinyt homman tekemään, jos olisin itse siihen ryhtynyt ja jos olisin käyttänyt Divinycell –levyjä:



Akselin kiinni laminointi

  1. Aseta akseli tukirautoineen vanhojen lasikuitukittialustojen päälle.
  2. Purista akselin kiinni oikeaan linjaan ruuvipuristimilla. OIKEA LINJA ON VÄLTTÄMÄTÖN, JOTTA PERÄSIN KÄÄNTYISI VENEEN POHJAN ALLA JA OLISI MUUTENKIN SUORA.
  3. Laminoi hartsilla (isoftaali) ja pulverisidotuilla lasikuitumatoilla akseli kiinni lapapuoliskoon. Lämpötila > 18 C ja matot 300 – 4000 g/m2. Kunnioita ylilaminointiaikoja…


Vuonna 1982 lasikuitukitistä valmistetut tukirautojen alustat saivat jäädä sellaisinaan kiinni lapaan. Muutama kittikasa oli laitettu myös itse akselin alle. Kuvassa näkyy myös lähinnä akselia tukirautojen päällä lyhyet uumapalat (T-palkki). Samaten näkyy lapapuolikkaan sahaus/halkaisu takakulmasta.


Lapapuoliskojen kasaus

  1. Kahden Divinycell –levyn muotoilu sahalla, raspilla ja karkealla hiomapaperilla molempiin lapapuoliskoihin sopivaksi.
  2. Tarkista, että lapapuoliskot sopivat yhteen molemmat Divinycell –levyt sisällä. (Huomioi kolmen lasikuitumaton paksuus)
  3. Lapapuolisko asetetaan toisen jigin päälle ja sisäpuolinen laminaatti puhdistetaan asetoonilla.
  4. Leikkaa lavan muotoinen lasikuitumatto (pulverisidottu) ja sekoita hartsi (Isoftaali).
  5. Laminoi matto lapapuoliskoon ja aseta heti tämän jälkeen Divinycell –puolisko märän maton päälle.
  6. Laminoi toinen lasikuitumatto Divinycell –levyn päälle, eli ”keskelle” kasattavaa peräsintä.
  7. Aseta toinen Divinycell –levy ensimmäisen päälle heti niin kauan kun matto on märkä.
  8. Laminoi kolmas lasikuitumatto ”koko kasan” päälle.
  9. Puhdista toinen lapapuolisko asetoonilla ja kastele hartsilla ja aseta se koko kasan päälle.
  10. Rukoile, että lapapuoliskojen asumat osuvat yhteen!!!
  11. Aseta yläpuolinen jigi peräsimen päälle ja purista koko kasa yhteen ruuvipuristimilla.
  12. Laminoi lasikuitumattokaistaleilla lavat kiinni toisiinsa.


SELBOAT:N TYÖ-OSUUS

Selboat ehdotti epoksivaahdon käyttämistä väliaineena vedoten sen kykyyn ”vastustaa” veden imeytymistä itseensä ja helppouteen kasausvaiheessa, kuten yllä tuli jo kerrottua.


Ymmärtääkseni kasaus tapahtui suurin piirtein seuraavasti:

  1. Akseli tukirautoineen laminoitiin kiinni ja linjaan vanhojen lasikuitukittialustojen päälle, kuten kuvassa yllä näkyy.
  2. Lapapuoliskojen tilavuudet mitattiin vedellä.
  3. Epoksivaahtoa mitattiin juuri sen verran, että se riittäisi turvottuaan täyttämään koko peräsimen.
  4. Epoksivaahto kaadettiin toiseen lapapuoliskoon turpoamaan.
  5. Toinen lapapuolisko puristettiin alimpaan lapapuoliskoon, jossa siis oli nyt epoksivaahtoa pikku hiljaa turpoamassa.
  6. Epoksivaahdon kuivuttua laminoitiin lapapuoliskot kiinni toisiinsa epoksihartsilla.


PINNAN TASOITUS / PROFIILIN ETSINTÄ

Vähäisiä varoja säästääkseni tein pinnan tasoituksen itse.

  1. Asetin peräsimen työpenkkiin kiinni pystyasentoon akselin pää lattiaa vasten.
  2. Hioin vielä pinnat varovasti kuivahiomapaperilla no. 60.
  3. Puhdistin pinnat huolellisesti asetoonilla.
  4. Maalasin ensimmäisen vesisulkukerroksen 100 % epoksimaalilla, joka oli pitkän vertailun jälkeen Hempelsin High-Protect. Monet asiantuntijat sanovat, että liuoteainepitoista maalia ei saa käyttää osmoottisen laminaatin päälle.
  5. Epätasaisuudet tasoitin kitillä (Hempelsn epoksikitti). Tasoittamiseen käytin pitkää kittauslastaa (n. 50 cm), jolla lavan poikittaissuuntaan vetämällä oli helppo saada kohtuullisen oikea profiili. Lapapuoliskojen symmetrisyyttä voi hakea leikkaamalla pahvista mallikaaria käyttämällä peräsinlavan toista puolta mallina ja sitten vertaamalla sitä peräsinlavan toiseen puoleen samalla korkeudella.
  6. Kitin kuivuttua hioin karkealla vesihiomapaperilla pinnan. Hiomapaperin kiepautin 30 cm pitkän 2” x 2” –lankun ympäri.
  7. Hionnan jälkeen vaimo sai päivitellä paskasta peräsintä kylppärissämme, jossa pesin hiomapölyt pois.
  8. Seuraavat viisi maalauskertaa epoksimaalilla maalivalmistajan ohjeita mahdollisimman tarkasti noudattaen.
  9. Ennen myrkkymaalia kaiversin terävällä veitsellä uran peräsinakselin ympärille akselin ja peräsinlavan saumassa. Uran täytin Sikaflex:llä no. 291. Tässä kannattaa olla joustava liitos, jotta vesi ei tunkeutuisi peräsimen sisälle peräsimen taipuessa kuorman alla. Sikaflex ei tartu kunnolla myrkkymaalin päälle, tai ainakin myrkkymaali liukenee ajan myötä sen alta pois.
  10. Lopuksi myrkkymaali ja siinäpä se!


Suurin kustannuserä tässä oli tietenkin ammattikorjaamon peräsimen kasaus, joka oli muistaakseni reilu 1500 Euroa. Muut tarvikkeet söivät noin 50 Euroa. Omille työtunneille purjehtijan ei tietenkään kannata hintaa laskea.

Peräsimen muotit

Muotit on muuten nyt paikallistettu. Ne ovat Pietarsaaressa sellaisella kaverilla kun Rainer Svenfeld puhno 0400-665831. Rainer ei näillä näkymin halua lähettää niitä ympäri suomea mutta häneltä voinee tilata puoliskoja jos haluaa tehdä uuden peräsimen. Palaan asialle vielä kun tiedän meidän projektista enemmän, mitä matskua kannattaa käyttää jne...

PERÄSINREMONTTI A'LA TRIP 2010

Päätettiin tehdä operaatio helpommin (ja laiskemmin) raapaisemalla peräsimen kylkeen iso luukku josta vanhat vaahdot autetaan ulos ja uudet sisään. Lopputulos ei ole yhtä täydellinen kuin El Suenon ja seuraajien tavalla, mutta tulos kestänee vähintäänkin riittävän kauan. Vaahdot saa uusittu vettä imemättömiksi ja paljon lujemmiksi, jolloin peräsimen pitäisi tältä pohjalta kestää niin purjehdusta kuin pakkasiakin varmasti pitemmän aikaa kuin koko vene. Koska luukku ja peräsin säilyttävän muotojäykkyytensä paremmin kuin irtonaisen lapapuoliskot ja epoksivaahto ei laajene kovin voimakkaasti, on homma paljon helpompi. Akselin kiinnityksen alla olevat kittikasat jätettiin koskemattomiksi koska akseli oli ruosteeton ja laminoitu vähintäänkin tukevan näköisesti toiseen lapapuoliskoon.

Tässä on summittaiset ohjeet tarvittavista työvaiheista ja suositeltavista menetelmistä siten kuin sen nyt tekisin, eli lähes siten kuin se tehtiin ;)

1. Koereikä/tilanteen selvitys

Ekana kannattaa porata peräsinlavan kylkeen reikä, jotta näkee onko kosteusongelmaa. Jos reiästä tulee vettä / kosteaa muhjua niin ongelma on ja se pitää korjata. Jos sisus on kuivaa ja kovaa tulee reiän reunat viistota ja reikä laminoida huolellisesti umpeen. Tässä onnekkaassa tapauksessa voidaan avata olut ja unohtaa peräsin.

2. Myrkkymaalin poisto

Lienee helpointa tehdä tässä vaiheessa. Sottaista hommaa ja pöly on (yllättäen) myrkyllistä. Eli suojavarusteet, hengityssuojaimet ja siivottavissa oleva tila on tarpeen. Maali lähtee epäkeskokoneella varsin hyvin, karkeaa paperia kannattaa varata tarpeeksi käden ulottuville. Hiomisen etenemistä voi seurata myrkkymaalin alta löytyvien primerkerroksien värin perusteella. Primeriä ei ole tarkoitus poistaa joten älä turhaan hio kuituun asti.

3. Luukun tekeminen lavan kylkeen

Jotta peräsimen sisältöön päästään käsiksi tehdään sen kylkeen luukku, sille puolelle johon peräsinakseli ja sen tukiruodot eivät kiinnity. Jos tämä puoli ei ole tiedossa etukäteen, voi tehdä poralla kokeilun yläreunasta josta löytyy tukiruoto, niin näkee kumpaan puoliskoon se on laminoitu. Luukun on tarkoitus olla viitisen senttiä reunoista sisäänpäin, jolloin jäljelle jäävään lapaan on helppo kohdistaa luukku takaisin, ja isompi puolisko pitää muotonsa helposti. FE83:n tapauksessa ruodon ja siten myös luukun puoli selviää kätevästi ylempänä olevasta kuvasta.

Luukku syntyy kätevästi rälläkällä, homma tuottaa ikävää hienojakoista lasipölyä, joten imuri kannattaa olla käsillä ja tätä ei kannata tehdä sisätiloissa. Kun luukku on saatu leikattua kokonaan, voi reunoja alkaa raottaa parilla taltalla / vastaavalla. Luukku irtoaa suhteellisen kivuttomasti jos sisus on riittävän muhjua, jos siinä on vielä jotain lujuutta jäljellä joutunee käyttämään vähän voimaa. Availe varovasti monesta kohtaa, älä väännä väkisin yhdestä paikasta ettei luukku hajoa.

4. Vanhan täytteen poisto

Vanha täyte kaavitaan pois sillä millä parhaiten lähtee. Teasen tapauksessa koostumus oli lähinnä jäykän vesimelonin tasoa, kirves toimi hyvin suuremmille kokkareille ja puukko & lopussa karkea hiekkapaperi lopuille. Porakoneeseen kiinnitettävä hiomalaikka toimi myös. Lopuksi esiin saatu lasikuidun sisäpinta karhennetaan karkealla hiekkapaperilla kevyesti.

5. Lapapuoliskojen kuivatus

Koska myös lasikuitu imee vettä itseensä, jätetään puhtaaksi kaavitut lapapuoliskot kuivumaan vähintään muutamaksi viikoksi.

6. Lavan täyttäminen epoksivaahdolla

Lavan voi täyttää monellakin aineella, mutta epoksivaahto lienee suositeltavin, koska se on helppoa käyttää, lujaa eikä ime vettä. Haittapuolena on hinta sekä hivenen rajallinen saatavuus. Epoksivaahtoa kannattaa varata kerralla tarpeeksi, kun se kerran jämähtää luukkuun niin sitä ei saa irti. FE83 peräsimen täyttyi 5 (noin litran kokoista?) purkilla 250kg/m^3 vaahtoa joka laajenee 1:4. Neljäkin purkkia saattaa riittää, kolme loppuu kesken. Jälkikäteen lisääminen on sottaista hommaa koska luukkua ei saa enää auki ja vaahtoa joutuu ujuttamaan raosta.

Vaahdon sekoittamiseen kannattaa varata sopiva astia ja porakoneeseen kiinnitettävä sekoitin. Peräsin kannattaa asetella valmiiksi ja alusta suojata jollain. Teippiä on myös hyvä olla valmiiksi käsillä, sekä luukun asemointiin tarvittavat palikat valmiiksi viriteltynä. Kun vaahdon sekoittaa alkaa se ainakin lämpöisissä sisätiloissa turvota melkein samantien, eli kun sen saa kaadettua purkkiin ja sekoitettua, pitää se kaataa mahdollisimman pian tämän jälkeen peräsimeen.

Kun tarvittava määrä vaahtoa on kaadettu peräsimeen asemoidaan luukku takaisin oikealle paikalleen ja kiinnitetään puristimilla. Epoksivaahto ei pyri kovin voimakkaasti painamaan luukkua ylös, mutta se kannattanee kiinnittää puristimilla joka kulmasta ja parilla puristimella keskeltä. Ainakin silmämääräisesti katsoen luukku säilyttää muotonsa epoksin työntämänä, joten varsinaiselle jigille/kehikolle ei liene tarvetta. Sotkun vähentämiseksi luukun reunojen raot kannattaa teipata kiinni, jolloin suurin osa vaahdosta pysyy peräsimen sisäpuolella eikä leviä ympäri maailmaa.

Perasimenluukku.png

Luukun kiinnitys/kannatussysteemi toimii kuvan mukaisesti. Eli luukkuun ruuvataan pienet puunpalat, jotka kannattelee luukkua oikealla korkeudella, tarvittaessa hienosäädetään puukolla tai pujottamalla pahvia väliin. Sitten kun vaahto on kaadettu sisään ja luukku asetettu puunpalojen varaan laitetaan ruuvipuristimet estämään luukkua nousemasta ylös. Meillä puuttui kahdesta palasta kuudesta puristin, ja näitten kohdalta nousi pari milliä vaahdon voimin tuo luukku. Tästä tuli toki lisävaivaa kittaamisen ja hiomisen yhteydessä.

Kuva peräsimestä täytettynä vaahdolla ja hiottuna, seuraavaksi viistotaan sauma ja laminoidaan se. http://www.fe83.org/gallery/view_photo.php?set_albumName=album202&id=P1010816

7. Sauman hiominen

Sauman reunat viistotaan reilusti, joku viitisen senttiä lienee sopiva. Eli ihan saumakohdassa jäljelle jää 0mm vanhaa laminaattia ja siitä paksuus kasvaa tasaisesti noin 5cm etäisyydelle saumasta. Sama viistoaminen tehdään myös mahdollisille rei'ille joita on ehtinyt syntyä. Vähän tähän tyyliin http://www.terpol.fi/korjla.htm

8. Sauman laminointi

Viistottu sauma täytetään lasikuidulla ja hartsilla. Ilmakuplat poistetaan huolella ja hartsi kannattaa myös sekoittaa tarkasti jotta se varmasti kovettuu oikein. Jos vanha laminaatti on polyesterihartsilla voi tässä käyttää vapaavalintaisesti polyesteriä tai epoksia, jos vanha on epoksia niin uudenkin on oltava.

Jos haluaa vahvistaa / korjata samalla kahdesta puolikkaasta tehdyn peräsimen saumoja, voi näille tehdä samaa käsittelyä, eli hioo sauman ja sen molemmilta puolilta ohuemmaksi ja laminoi sauman yli kuidulla. Teasessa näin tehtiin etureunan saumalle.

Kuva laminoidusta saumasta http://www.fe83.org/gallery/view_photo.php?set_albumName=album202&id=P1010820

Ja etusaumasta http://www.fe83.org/gallery/view_photo.php?set_albumName=album202&id=P1010821

9. Peräsimen kittaaminen ja tasoitus

Koska uusi laminoitu sauma on enemmän tai vähemmän epätasainen, pyritään siitä tekemään tasainen kittaamalla ja hiomalla.

Jos haluaa hifistää muodon kanssa nin tässä lienee paras väli muotoilla peräsin mallikaarilla NACA-profiiliin tai vastaavaan. Hulluimpia urheiluveneitä lukuunottamatta peräsimissä käytetään NACA-00 sarjan profiileja, tyypillisesti 0012 tai 0015. Näitä voi skaalata vapaasti ilman että profiilin muoto menisi pieleen, eli esim. 0014 voi tehdä skaalaamalla 0015 alaspäin. Profiilit löytyy netistä / alan kirjallisuudesta.

10. Peräsimen maalaus

Lopuksi peräsin hiotaan ja maalataan. Pohjalle reilu kerros tai pari primeriä vesisuluksi, ja sen päälle myrkky. Jos haluaa hyvää pinnanlaatua kannattaa hioa primeri ennen myrkyn maalausta, ja tähän liittyen aloittaa maalausoperaatio ennen vesillelaskupäivää.

Katso myös