No niin, Charlotta on nyt pukeilla, peitettynä ja masto on vajassa. Haikein
mielin.. piitkä talvi tulossa..

harald wrote:No niin, Charlotta on nyt pukeilla, peitettynä ja masto on vajassa. Haikein
mielin.. piitkä talvi tulossa..

Tervehdys

Perässä tullaan, tiedän tunteen . Tänään masto kannelle ja huomenna vene ylös, jos keli on kelvollinen eli ei sada vanhoja mummoja tai pieniä oravia.

Tänään siirtymä mastokraanalta telakalle veti jännittäväksi. Kone rupesi temppuilemaan ja tietenkin silloin kun masto on jo alhaalla. Kone hyytyy kovalla kaasulla hetkeksi, muttei sammu, ja sitten taas kerää kierroksia uudelleen vedettyään henkeä. Taitaa olla vain pa-suodatin tukossa (ilmaus ei auttanut), koska kone käy muttei jaksa lujaa. Kyseinen suodatin onkin jo ollut vaihtamatta useita vuosia, joten on jo aikakin mennä tukkoon .

Tuli käytyä heittämässä masto pukeille ja ehkä huomenissa voisi vetää pressunkin päälle.

Tuli myös sivusta seurattua hupaista episodia, jossa Panu hakkaa jollain 5''x5'' puupölkyllä pukkiaan, kun ilmeisesti noston aikana vene ei ollutkaan mennyt oikealle paikalle ja venettä piti työntää tunkin avulla eteenpäin pukin päällä.
Varsinaista hienomekaniikkaa siis

Petri wrote:Tuli myös sivusta seurattua hupaista episodia, jossa Panu hakkaa jollain 5''x5'' puupölkyllä pukkiaan, kun ilmeisesti noston aikana vene ei ollutkaan mennyt oikealle paikalle ja venettä piti työntää tunkin avulla eteenpäin pukin päällä.
Varsinaista hienomekaniikkaa siis

Tervehdys

Joo hienomekaniikkaa toki. No todellisuudessa se parru ei ollut kuin 4x4 tuumaa, mutta kyllä sillä paukuteltiinkin .

Niille jotka ihmettelevät kyseistä toimintaa kerrottakoot, että Otaniemessä veneet nostetaan ylös slipillä ja veneen pituussuuntainen paikka pukin päällä säädetään köysillä. Nyt käydet vain venyivät noston alussa tuollaiset 10 cm ja vene jäi hieman liian taakse pukillaan. Tällöin paine taka tassujen alla on liian kova ne painavat ikävästi runkoa. Parruja ja hydraulista tunkkia apuna käyttäen saa veneen liukumaan eteenpäin helpostikin. Ongelmaksi tällöin muodostuvat sivutassut, jotka eivät kitkan ja veneen painon takia halua liukua veneen kylkiä pitkin. Hieman kun näyttää parrua ja hakkaa tukia taaksepäin, niin johan vene taas liukuu tunkilla helpommin eikä panttaa vastaa.

Eli kaikki tämä siis tarkoittaa sitä, että Anneli on kohdannut kauden päätöksen ja ylösnousemuksen. Moottori on huuhdeltu makealla vedellä, öljyt vaihdettu ja pakkasnesteet on imetty koneeseen. Nyt vene on valmis kohtaamaan ensi pakkaset ilman pelkoa vaurioista.

Ensi kautta jäämme toiveikkaina odottelemaan... .

Mikä se on se slippi?

Anonymous wrote:Mikä se on se slippi?

Tervehdys

Slipi on veteen johtava nostorata, yleensä junarata, missä veneen pukki asetetaan siirtovaunut päälle, joka ajetaan nostovaunulla veteen. Vene ohjataan pukilleen, köydet kiristetään oikeaan mittaan ja nostovaunu vedetään (sähkövinssillä) ylös.

Nostoradan lopussa rata jää maatason alapuolelle siten, että siirtovaunun pyörät koskettavat maata ja siirtovaunulla voidaan siirtää vene oikealle paikalleen telakalla. Pukki nostetaan hydraulisella tunkilla ylös siirtovaunun päältä ja tuetaan joka nurkalta parrukasojen päälle. Näin siirtovaunu voidaa purkaa pukin alta pois seuraavaa tehtävää varten.

Tässä ensimmäistä kertaa sisäkoneen talviteloille saattelun jälkeen rupesin funtsimaan, että oliko 50/50 huuhtelu koneelle tarpeeksi vai olisiko makeavesihuuhtelu ollut paikallaan ennen pakkasnesteitä? Entäpä voiko koneeseen jäädä muutakin vettä kuin pakkasnestesekoitetta, kun tein huuhtelun kylmään koneesen eli termari ei ole auennut. Oletteko muuten tyjentäneet koneen poistopropuista, vai ajaneet vaan pakkasnesteet suoraan sisään?

Näin meillä:

Kone pitäisi ensin ajaa lämpimäksi, mielellään kuormalla (dieselit ei
tykkää tyhjäkäynnistä, jotain männänrenkaiden ja voitelun kanssa) esim
vaihde päällä kiinnitysnaruja vastaan tai sitten käy lyhyellä ajelulla.

Tämän jälkeen ämpäriin letku ja koneen imuletku ämpäriin. Ajetaan
muutama minuutti makeaa vettä läpi. Sammutetaan kone ja laitetaan
lämmintä vettä ja pakkasnestettä 50/50 suhteessa ämpäriin.
Lämmintä vettä saa helpoiten viereistä keitintä käyttämällä!

Tämän jälkeen irroitetaan pakokaasukäyrästä poistoletku ja johdetaan
sankoon. Pakokaasukäyrän voi tukkia teipinpalalla jotta ei käryä liikaa
sisään. Tyhjäkäynnillä ajetaan vähän aikaa jotta kone on varmasti
vetänyt pakkasnesteseosta sisäänsä joka paikkaan ja termari on ollut
auki. Ämpärin vesi kun alkaa olla (liian) lämmintä kädelle niin termari
on kyllä auennut.

Viedään ämpärin sisältö seuran ongelmajätekeräykseen. Yritetään
selvitä pitkästä talvesta ilman purjehdusta <sigh>...

Keväällä uusitaan mutta niin, että ämpäriin johdetaan edelleen
irroitettuna oleva pakokäyrän poistoletku tyhjään ämpäriin. Imuletku
kiinnitetään koneeseen ja avataan pohjahana. Ajetaan tyhjäkäyntiä
kunnes ämpäriin tuleva vesi on kirkasta. Kone seis, poistoletku kiinni
pakokäyrään (teippipala pois) ja ämpärin sisältö viedään ongelmajäte-
keräyspisteeseen.

Näin ei mereen joudu yhtään pakkasnestettä, tai hyvin hyvin vähän.
Olen nähnyt kuinka veneitten pakoputkista suihkuaa värillistä tavaraa
mereen kevään vesillelaskun jälkeen, ei hyvä...

Kiitos Harald hyvistä neuvoista! Nyt jäähdytysnesteajo on tehty varmasti kaiken kattavasti ja pakkaset saavat tulla. Oli hyvä, että otit myös ympäristö näkökohdat huomioon.

Sasu wrote:Kiitos Harald hyvistä neuvoista! Nyt jäähdytysnesteajo on tehty varmasti kaiken kattavasti ja pakkaset saavat tulla. Oli hyvä, että otit myös ympäristö näkökohdat huomioon.

Tervehdys

Muistithan laittaa nuo imu- ja paluuletkujen päät sylinterin kantta korkeammalle talven ajaksi. Samalla kannattaa letkut tulpata huolella ja varmistua, että ne ovat pakkasnestettä täynnä.

Tällä toimenpiteellä varmistetaan, ettei kansi pääse talven aikana valumaan kuivaksi ja ruostumaan saadessaan happea. Näin vältetään kannen korroosio, mikä on niin yleinen vaiva vanhoilla raakavesijäähdytteisillä moottoreillä. Pienellä huolellisuudella saa siis koneen kestämään huomattavasti pidempään ja tienattua lisää käyttötunteja .

Tänään oli sitten kauden viimeinen purjehdus ja testattiin Haraldin (kiitos!) hyväntuntuista 3G:tä kovinkin puuskaisessa etelätuulessa iso yhdessä reivissä. Välillä tuulimittarissa apparentti 4 ja välillä 16 joten ei kovin hyvin päästy testaamaan nousukulmaa ja nopeutta mutta nopeudet kuitenkin gps mukaan noin 4 - 7,8 solmua. Kuvia tulee albumiin syksyn viimeisestä purjehduksesta myöhemmin.
Illalla tuli vielä vaihdettua öljyt koneeseen ja roudattua osa kamoista pois...josko huomenna loput, ylös ja talviteloille