Kauden viimeinen: Karvalakki 2004
Posted: Mon Oct 11, 2004 14:08 pm
Terve,
lauantaina purjehdittiin sitten Karvalakki-kilpailu joka taitaa olla SPL kalenterin
viimeinen kilpailu tälle kaudelle.
Formaattiina oli neljä ratavaihtoehtoa ja startti aamupäivällä vastatuuli-
lähdöllä. Veneet oli jaettu kahteen luokkaan niin että 1.16 ylittävät veneet
olivat isossa LYS-luokassa ja me muut sitten pienessä LYSissä.
Koska oli pohjoistuulta ja riihilahti/melkin selkä on siinä aika kapea
joutui lautakunta lykkäämään toisen lähdön jotta iso luokka ehti alueelta
pois ennen kuin pikkuluokka lähti kryssimään vastatuulipoijulle.
Radaksi lautakunta oli valinnut D-radan joka oli V-muotoinen, pitkä lenssi
Gråskärsbådanille, pitkä paaran kryssi kohti Harmajan kaakkoispuolella
olevan reunamerkin ympäri (kaksi pientä styyran halssia meillä) ja
sitten takaisin spinnulla yhdellä halssilla Gråskärsbådanille ja sitten n
6nm kryssi maaliin riihilahdelle. Eli rata oli melkein puhdas kryssi-lenssi
rata paitsi että Harmajaalle meno ja sieltä paluu oli niin vino ettei se
vaatinut jiippejä.
No, startti meni meiltä kerrankin oikein. Käytettiin tuota menetelmää
että kolmen minuutin kohdalla ajetaan poispäin viivalta ja sitten kun
1:40 jäljellä käännytään takaisin kohti viivaa. Tämän lenkin teimme
viivan paaran jatkeelle ja palattiin siis viivan sunntaisiesti "kuoleman
sektorilta" mutta kun toisia veneitä tuossa ei ollut niin ei ollut hätää.
Paukun tullessa olimme pari veneen mittaa viivan sisäpuolella ja
nostettiin kryssille. Aivan vauhti ei tuossa riitä koska esim X-95 tuli
sitten styyralla niin että teimme vendan styyralle sen alapuolella.
Viiva taisi olla suotuisampi styyran (lautakunnan) puolella mutta
siellä oli niin paljon trafiikkia että päätimme lähteä paaran puolelta.
Nopeus, paikka, aika ja ajoitus oli nyt oikein ja lähtö onnistui
mielestämme aika hyvin. Yksityypissä olisi ehkä ollut mahdollisuus
purjehtia paaralla koko fleetin ohi mutta nyt tämä ei onnistunut.
Silmää ei näköjään ole vielä niin paljoa että osaisimme enustaa miten
kierrossa tulee käymään koska aika paljon jouduimme jarruttelemaan
ja vendaamaan ennen kryssimerkin kiertoa ja tässä kyllä hävittiin
pari venettä ainakin, Yola (Albin Express) ja Crescendo (Still 900)
ohittivat meidät tässä.
No, itse kierto meni hyvin (ei kääritty poijua spinnulla kuten Finell
).
ja saimme aika vapaissa tuulissa lähteä lenssille kohti Gråskärdsbådania.
Tässä Finell otti kuulemma 360° rangaistuksen. Vielä niin että nostivat
spinnun ensin toppiin ja sitten vasta ottivat ne 360°, huhhuh..
Lenssi oli mielenkiintoinen, tuossa tuli aika monta jiippiä vain tuulen
kääntyessä mutta venettä ei aina tarvinnut edes kääntää. Tässä kyllä
isommat veneet kuten Crescendo, Albinit, Fifty-Fun ja Aquila (h-start)
karkasivat. Ei taida olla tuossa seurassa oiken päästä samaan
lenssivauhtiin vaikka mielestäni ajoimme kovaa (yli polareitten) ja koko
ajan alas kun vain vauhtia riitti.
Gråskärsbådanin kierto meni myös hyvin, tiukka kääntö ja purjeet
trimmissä heti kierron jälkeen. Aleksi otti spinnun keulakannelle
luuvartin puolelta jotta spinnu olisi oikealla puolella seuraavassa kierrossa.
Muita veneitä ei tässäkään ollut häiritsemässä.
Pitkä paaran halssi kohti Harmajaa oli vaikea alussa, kokemuksen
puutetta varmaan kun kesti varmaan mailin ellei kaksikin ennen kuin
alettiin pääsemään vauhtiin ja sitten ne puuttuvat nousu-asteet alkoivat
tulla vasta tämän kryssin keskivaiheilla kun tuuli paikoitellen nousi
12 solmuun ja yli.
Reunamerkin kierto meni myös hyvin, edessä yksi Albin jiippasi tai
ajoi melkein suoraan alas joten sekin jäi siihen. Strekki/slööri
Gråskärsbådanille ei tarjonnut muuta dramatiikkaa kuin Dehler 29
joka ohitettiin kryssillä halusi meidän tuulen puolelta ohi. Eikös nopeiden
pitäisi ohittaa leen puolelta? No, tämä Dehler joutui yrittämään ohi leen
puolelta hyvin ajoitetun ja voimakkaan noston seurauksena. Reiluina
kavereina eivät sitten lähteneet kostoksi nostamaan takaisin ja
matkaa kiertoon oli enää 100m tai 200. Saatiin tässä sisäpaikka
ja kryssille pääsimme näin vapaissa tuulissa (kuten melkein koko
kilpailu).
Kryssillä takaisin saimme sitten veneen hienoon vauhtiin, 5.6-5-7
solmua vauhtia apparenttikulman ollessa 30° tai alle koko ajan. Lopussa
kun maa antoin enemmän aaltosuojaa skuuttasimme sitten vielä genoaa
sisään (niin sisälle kuin koskaan aikasemmin) niin että alin metri
genoasta oli tiukasti vantissa kiinni ja takaliikki melkein kosketti
spriidaria. Ja takaliikin tellarit lensivät vielä! Skuuttipiste meillä oli
noin 8 vapaata reikää pisteen takana. Iso levyksi ja skuuttia niin
kireälle kuin vain saa (voimat loppuvat vaikka ottaa kädellä kiinni
ja jaloilla yrittää kiristää niin se ei vain tule enää, pitää hankkia toinen
pienempi talja hienosäädöksi). Tässä vene kulkee sitten todella kovaa
ja korkealle ja Aquila kasvoi silmissä.
Kryssillä tuuli käntyili ja teimme vendan aina kun tuuli kääntyi 10° ja
enemmän. Aquilan teoria Charlotan 45° privaattishiftistä ei näin
pitänyt paikkansa
Aivan ei rata riittänyt ja tulimme sitten maaliin kolme sataa metriä
Aquilan takana. Edessä ei muita veneitä enää edes näkynyt mutta
olimme ihan tyytyväisi tulokseen koska purjehdus sinänsä oli ollut
hienon tuntuista ja manöveritkin meni hienosti.
Satamaan tultaessa Crescendossa istuttiin vielä virkistätymässä,
purjeet tosin viikattuna jo. Menin juttusille ja alkoi pieni laskeminen että
mikä saattaisi olla sijoitus. Kari kertoi että hänen pitää Finelliltä kysyä
jos "isopurjeen twisti näytti oikein". Minulla meni hetki ennen kuin
ymmärsin että Crescendo oli sitten tullut ennen Fifty Funia maaliin.
Kun he vielä sanoivat että tulivat maaliin 39 min sitten niin oli mielestäni
selvä että olisimme voittamassa ainakin Crescendon. Huolestutti vain
yksi Albin jota ei oltu nähty ollenkaan kryssillä, koska se oli tullut
maaliin?
No, Blue Peteriin palkintojenjakoon suihkun kautta ja siellähän kohta
selvisi että voitto meille tuli! Jippii, loistava päätös tälle muuten hyvin
menneelle kaudelle.
Miehistö vielä sitten oli omin päin tehnyt vielä oman palkinnon. Olin
kuulemma jättänyt hel-tal kilpailussa snapsilasit maihin mukamas
liian painavina. Näin miehistö oli tehnyt hiilikuidusta snapsilasit
rasioineen. Koko setti painoi 109g laatikoineen. Aivan loistava
lahja/palkinto, kiitos Aleksi, Pone ja Peik näistä. Ja kiitos kisasta ja
kaudesta.
Tuloksia tuossa:
http://www.koivusaarenpursiseura.fi/kil ... ndex.shtml
Kuviakin on vissiin tulossa tuolle sivulle myös. Odotellaan.
lauantaina purjehdittiin sitten Karvalakki-kilpailu joka taitaa olla SPL kalenterin
viimeinen kilpailu tälle kaudelle.
Formaattiina oli neljä ratavaihtoehtoa ja startti aamupäivällä vastatuuli-
lähdöllä. Veneet oli jaettu kahteen luokkaan niin että 1.16 ylittävät veneet
olivat isossa LYS-luokassa ja me muut sitten pienessä LYSissä.
Koska oli pohjoistuulta ja riihilahti/melkin selkä on siinä aika kapea
joutui lautakunta lykkäämään toisen lähdön jotta iso luokka ehti alueelta
pois ennen kuin pikkuluokka lähti kryssimään vastatuulipoijulle.
Radaksi lautakunta oli valinnut D-radan joka oli V-muotoinen, pitkä lenssi
Gråskärsbådanille, pitkä paaran kryssi kohti Harmajan kaakkoispuolella
olevan reunamerkin ympäri (kaksi pientä styyran halssia meillä) ja
sitten takaisin spinnulla yhdellä halssilla Gråskärsbådanille ja sitten n
6nm kryssi maaliin riihilahdelle. Eli rata oli melkein puhdas kryssi-lenssi
rata paitsi että Harmajaalle meno ja sieltä paluu oli niin vino ettei se
vaatinut jiippejä.
No, startti meni meiltä kerrankin oikein. Käytettiin tuota menetelmää
että kolmen minuutin kohdalla ajetaan poispäin viivalta ja sitten kun
1:40 jäljellä käännytään takaisin kohti viivaa. Tämän lenkin teimme
viivan paaran jatkeelle ja palattiin siis viivan sunntaisiesti "kuoleman
sektorilta" mutta kun toisia veneitä tuossa ei ollut niin ei ollut hätää.
Paukun tullessa olimme pari veneen mittaa viivan sisäpuolella ja
nostettiin kryssille. Aivan vauhti ei tuossa riitä koska esim X-95 tuli
sitten styyralla niin että teimme vendan styyralle sen alapuolella.
Viiva taisi olla suotuisampi styyran (lautakunnan) puolella mutta
siellä oli niin paljon trafiikkia että päätimme lähteä paaran puolelta.
Nopeus, paikka, aika ja ajoitus oli nyt oikein ja lähtö onnistui
mielestämme aika hyvin. Yksityypissä olisi ehkä ollut mahdollisuus
purjehtia paaralla koko fleetin ohi mutta nyt tämä ei onnistunut.
Silmää ei näköjään ole vielä niin paljoa että osaisimme enustaa miten
kierrossa tulee käymään koska aika paljon jouduimme jarruttelemaan
ja vendaamaan ennen kryssimerkin kiertoa ja tässä kyllä hävittiin
pari venettä ainakin, Yola (Albin Express) ja Crescendo (Still 900)
ohittivat meidät tässä.
No, itse kierto meni hyvin (ei kääritty poijua spinnulla kuten Finell
). ja saimme aika vapaissa tuulissa lähteä lenssille kohti Gråskärdsbådania.
Tässä Finell otti kuulemma 360° rangaistuksen. Vielä niin että nostivat
spinnun ensin toppiin ja sitten vasta ottivat ne 360°, huhhuh..
Lenssi oli mielenkiintoinen, tuossa tuli aika monta jiippiä vain tuulen
kääntyessä mutta venettä ei aina tarvinnut edes kääntää. Tässä kyllä
isommat veneet kuten Crescendo, Albinit, Fifty-Fun ja Aquila (h-start)
karkasivat. Ei taida olla tuossa seurassa oiken päästä samaan
lenssivauhtiin vaikka mielestäni ajoimme kovaa (yli polareitten) ja koko
ajan alas kun vain vauhtia riitti.
Gråskärsbådanin kierto meni myös hyvin, tiukka kääntö ja purjeet
trimmissä heti kierron jälkeen. Aleksi otti spinnun keulakannelle
luuvartin puolelta jotta spinnu olisi oikealla puolella seuraavassa kierrossa.
Muita veneitä ei tässäkään ollut häiritsemässä.
Pitkä paaran halssi kohti Harmajaa oli vaikea alussa, kokemuksen
puutetta varmaan kun kesti varmaan mailin ellei kaksikin ennen kuin
alettiin pääsemään vauhtiin ja sitten ne puuttuvat nousu-asteet alkoivat
tulla vasta tämän kryssin keskivaiheilla kun tuuli paikoitellen nousi
12 solmuun ja yli.
Reunamerkin kierto meni myös hyvin, edessä yksi Albin jiippasi tai
ajoi melkein suoraan alas joten sekin jäi siihen. Strekki/slööri
Gråskärsbådanille ei tarjonnut muuta dramatiikkaa kuin Dehler 29
joka ohitettiin kryssillä halusi meidän tuulen puolelta ohi. Eikös nopeiden
pitäisi ohittaa leen puolelta? No, tämä Dehler joutui yrittämään ohi leen
puolelta hyvin ajoitetun ja voimakkaan noston seurauksena. Reiluina
kavereina eivät sitten lähteneet kostoksi nostamaan takaisin ja
matkaa kiertoon oli enää 100m tai 200. Saatiin tässä sisäpaikka
ja kryssille pääsimme näin vapaissa tuulissa (kuten melkein koko
kilpailu).
Kryssillä takaisin saimme sitten veneen hienoon vauhtiin, 5.6-5-7
solmua vauhtia apparenttikulman ollessa 30° tai alle koko ajan. Lopussa
kun maa antoin enemmän aaltosuojaa skuuttasimme sitten vielä genoaa
sisään (niin sisälle kuin koskaan aikasemmin) niin että alin metri
genoasta oli tiukasti vantissa kiinni ja takaliikki melkein kosketti
spriidaria. Ja takaliikin tellarit lensivät vielä! Skuuttipiste meillä oli
noin 8 vapaata reikää pisteen takana. Iso levyksi ja skuuttia niin
kireälle kuin vain saa (voimat loppuvat vaikka ottaa kädellä kiinni
ja jaloilla yrittää kiristää niin se ei vain tule enää, pitää hankkia toinen
pienempi talja hienosäädöksi). Tässä vene kulkee sitten todella kovaa
ja korkealle ja Aquila kasvoi silmissä.
Kryssillä tuuli käntyili ja teimme vendan aina kun tuuli kääntyi 10° ja
enemmän. Aquilan teoria Charlotan 45° privaattishiftistä ei näin
pitänyt paikkansa
Aivan ei rata riittänyt ja tulimme sitten maaliin kolme sataa metriä
Aquilan takana. Edessä ei muita veneitä enää edes näkynyt mutta
olimme ihan tyytyväisi tulokseen koska purjehdus sinänsä oli ollut
hienon tuntuista ja manöveritkin meni hienosti.
Satamaan tultaessa Crescendossa istuttiin vielä virkistätymässä,
purjeet tosin viikattuna jo. Menin juttusille ja alkoi pieni laskeminen että
mikä saattaisi olla sijoitus. Kari kertoi että hänen pitää Finelliltä kysyä
jos "isopurjeen twisti näytti oikein". Minulla meni hetki ennen kuin
ymmärsin että Crescendo oli sitten tullut ennen Fifty Funia maaliin.
Kun he vielä sanoivat että tulivat maaliin 39 min sitten niin oli mielestäni
selvä että olisimme voittamassa ainakin Crescendon. Huolestutti vain
yksi Albin jota ei oltu nähty ollenkaan kryssillä, koska se oli tullut
maaliin?
No, Blue Peteriin palkintojenjakoon suihkun kautta ja siellähän kohta
selvisi että voitto meille tuli! Jippii, loistava päätös tälle muuten hyvin
menneelle kaudelle.
Miehistö vielä sitten oli omin päin tehnyt vielä oman palkinnon. Olin
kuulemma jättänyt hel-tal kilpailussa snapsilasit maihin mukamas
liian painavina. Näin miehistö oli tehnyt hiilikuidusta snapsilasit
rasioineen. Koko setti painoi 109g laatikoineen. Aivan loistava
lahja/palkinto, kiitos Aleksi, Pone ja Peik näistä. Ja kiitos kisasta ja
kaudesta.
Tuloksia tuossa:
http://www.koivusaarenpursiseura.fi/kil ... ndex.shtml
Kuviakin on vissiin tulossa tuolle sivulle myös. Odotellaan.
). On hienoa, että FE:lläkin voi pärjätä LYSti kisoissa. Kovan työn takana se näyttää oleva ja lisäksi olosuhteet täytyy olla sopivat. No silloin voitto varmasti tuntunee vieläkin makeammalta. Vain kuinka on? 
.
.
?