Eilen tuli sitten pitkästä aikaa taas kisalähtö. Kyydissä Perttu trimmaajaana ja Ari keulassa. Ykkösellä, sillä kaunis kesäilta ja 7-10 knotsi tuulta. Tuuli kääntyili 085 ja 120 välilä, mutta yleissuunta tarkoitti vastatuulilähtöä joka sopii mainiosti mun mielestä. Paljon selkeämpää.

Lautakunta ehdotti kolmosrataa, mutta lähtölinjan poijua ei ollut. Mukana tässä luokassa ilmeisesti nyt myös Minnamari (mikälie antilla 36?) joka mun mielestä on jo aika iso vene. Neljä FEnettä! Maxi ja Lucky Too ja se oli sit vissiin siinä.

Lähtö onnistui hyvin, lippupäästä (jossa ei lippua) ajoissa ja kohtuullisessa vauhdissa. Leen puolella Minnamari, Lucky Too ja Ariel. Kryssi oli mukava, Merellin ja Subbotan hengittäessä niskaan. Kolme isompaa samassa luokassa tarkoittaa sitä että teet mitä vain niin aina on joku pissimässä. Pitäisi purjehtia kärkeen ja karkuun.

Pitkällä lenssillä takaisin käärmesaarten pohjoispuolella huomasin että tuo pienempi spinnu ei ollut ihan omiaan, ja Merelli hivuttautui koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Poijun luona säilytimme onneksi paikkamme sisempänä kun FG 41 tuli merkille samaan aikaan. Kierron jälkeen en huomannut heitä tai muistanut, niin pääsivät päältä ohi.

Maalisuoralla sitten huohutukset niskassa vain vahvistuivat ja Merelli jiippasi etelämpään. Subbota hiosti, ja heti kun oli jotain muuta ohjelmaa pyrkimässä nostivat päälle. Piti sitten nostatella vähän, ja tässä Merelli viimestään sai pari veneenmittaa kaulaa.

Merelli, me ja Subbota samalla halssilla kohti maaliviivan vihreää jossa Merelli alimpana mutta ajoi kuumempaa kulmaa. Nyt en enää muista miten Subbota saavutti overlapin, mutta kiitän kuitenkin sitä ettei tästä tullut nostatteluskabaa kohti gedan rantaa vaan ajettiin kiltisti maaliin merkkitilaa antaen. Subotalla overlap meidän leen puolella, ja Merelli alle veneenmitan meidän edessä.

Kivaa oli. Jos on nätti keli niin ensi viikolla taas!

Tervehdys

Pikku Myyllä taas radalla, mukana kuten niin monesti Olli keulassa, Aleksi ja minä köysissä sekä Jukka varustamon edustajana pinnassa.

Ennusteet lupailivat kevyttä keskituulta ja lähteestä riippuen suuntana idän ja kaakon välistä.

Arvelin rataa 3 tai 4, josta lautakunta päätyi onneksi kolmoseen. Nelosen kanssa olisi tullut pitkä iltapuhde.

Taas tapamme mukaan huono startti "poijupäästä" ilman poijua. Jäätin muista 5-7 veneen mittaa jälkeen. Tunnetusti perältä on paha nousta toisten liatessa tuulet. Näin eilenkin .

Ekalla legillä veneet kiersivät kivikon joko idän tai lännen puolelta. Oletimme itäpuolen tuulien kärsivät saaren suojasta, mutta aika hyvin se sielläkin näytti vetävän. Vihreällä kierrettiin vikana. Jonossa kohti punaista poijua tapahtui paha kämmi, eli täydellinen nukahdus. Purjeet aivan liian tiukilla hieman avonaisempaan tuuleen. Muut kiittivät vetämällä reilusti lisää kaulaa. Poijulla oltiin jo pitkälti toisille jääneet.

Hieman ihmettelin miksi monet vetivät niin alas kohti vehkasaarta. Meille tuuli antoi hyvin korkeamman kurssin ja jopa hieman saavutettiin muita. Käärmesaaren jälkeen punaiselta lateraalilta kohti Larua. Kurssin käännyttyä myötäisemmäksi käärmeluodon kohdalla saatii spinnukin ylös ja poiju kierrettiin ison luokan nopeimpien kanssa samaan aikaan. Spinnuttelu takaisin pun puijulle oli tapahtuma köyhä, mitä saaret aiheuttivat hieman tyveniä paikkoja. Poijulla spinnu alas ja jenni ylös ja perän pitäjänä kohti vihreää. Vihreällä spinnu taas ylös ja jenni alas. Katseltiin edellä menijöitä, jotka jakautuivat kahteen ryhmään: suoraan menijät ja kivikon kiertäjät. Kun lähimmät kilpailijamme menivät suoraan, päätettiin ottaa riski ja lähteä hakemaan lottovoitoa tuulista kivikkoa kiertämällä. Tätä voittoa ei tullut, mutta se ei pelaa joka pelkää...

Maalissa oltiin luokan vika ja ansaitusti. Kaukana takana on "vanhat hyvät ajat" milloin kisassa tehdyt mokat eivät maksaneet näin paljoa ja niitä vielä pystyi paikkailemaankin matkan varrella. Nyt taso on niin kova, että jokainen virhe lasketaan mukaan kisan loppusummaan.

Opittavaa jäi meille startin ja hereillä (trimmin) olemisen kanssa.

Vihreän jälkeen reilulta hyökkäysetäisyydeltä kun loppuhuipennusta katseli, niin vahvin veikkaus oli, että Subbota ja Merelli siellä kahvittelevat toisiaan karikon jälkeen ja Charlotta on jo kotipoijussa Koivusaaressa, mutta Merelli livahtikin focusalueen ulkopuolelle ja sieltä samaan nippuun maalilinjalle. Sen verran suomiverkkareiden väriset spinnut koko kärkikaartilla, että oli vähän hankala pysyä kärryillä lopputapahtumista. Hienoa kun on tasaista vääntöä radalla.

Oli muuten kiva nähdä tuo puna-valkoinen spinnu taas radalla. Siitä on pitkä aika kun sen viimeksi näin.