Niin, nyt kahden kisan jälkeen on aika pienelle kriisipalaverille...hävisimme taas (noh okei, kahdestaan on aina oma homma purjehtia kisassa) ihan oikeassa ajassakin n. 5-10 min LYS .99 veneelle, vaikka myötätuulessa käytimme spinnuakin.
Kisa kesti omalta osaltamme n. 1,5 h ja oikeastaan heti alun vastatuuliosuuden jälkeen tuo pieni lihava puuvene (ei, kyseessä ei ole mikään sulavalinjainen kansanvene vaan sellainen itsetehdyltä näyttävä kelluva kylpyamme) katosi kaukaisuuteen.
Lisäksi meillä oli kovia vaikeuksia tiputtaa LYS 1.03 venettä kyydistä ja voitimmekin sen vain n. sadalla metrillä.

Okei, toki kyse on siitä, ettemme ole kovin hyviä purjehtimaan ja siitä, että etenkin genua on mitä on ja ettei meillä ole lokia, jonka avulla voisi päätellä miten kovaa mennään...mutta silti LYS 0.99 ja emme saaneet sitä kiinni niin myötätuulessa spinnu päällä, kuin kryssiessäkään.
Puhumattakaan siis muista veneistä, mutta tuo 0.99 vene vähän hämää.

Pohja oli laskettaessa ihan siisti ja ainakaan tietääkseni meillä ei ole ajoankkuria vedessä. Masto on pystyssä ja ison virtauslangat ovat olleet vaakasuorassa, mutta silti vene ei ole edennyt yhtään muihin veneisiin nähden.

Miten paljon noilla vanttien kireyksillä yms. on vaikutusta menoon, koska kuitenkin viime vuonna jätimme monesti nopeampiakin veneitä taaksemme (noh ei monessa kisassa, mutta aina välillä).
Toisinsanoen, mitä pitäisi ensimmäiseksi kokeilla, ettei kisoista tulisi pelkkää nöyryytystä.

Petri wrote:Niin, nyt kahden kisan jälkeen on aika pienelle kriisipalaverille...hävisimme taas

Pohja oli laskettaessa ihan siisti ja ainakaan tietääkseni meillä ei ole ajoankkuria vedessä. Masto on pystyssä ja ison virtauslangat ovat olleet vaakasuorassa, mutta silti vene ei ole edennyt yhtään muihin veneisiin nähden.

Miten paljon noilla vanttien kireyksillä yms. on vaikutusta menoon, koska kuitenkin viime vuonna jätimme monesti nopeampiakin veneitä taaksemme (noh ei monessa kisassa, mutta aina välillä).
Toisinsanoen, mitä pitäisi ensimmäiseksi kokeilla, ettei kisoista tulisi pelkkää nöyryytystä.

Tervehdys

Olisi helpointa todeta lakoonisesti, että opetella purjehtimaan . No seuraavassa muutamia mietteitä aiheesta, joita voi kukin pohtia omalta osaltaa. Ehkäpä jollain on muitakin seikkoja mielessä, joten foorumi on vapaa...

Veneen pohjan sileys on tärkeintä, kun tuuli on yli 3 mutta alle 6 m/s. Koska tällöin laminaarinen virtaus pohjassa muuttu turbulenttiseksi. Sileällä pohjalla tuota turbulenttia syntyy vasta hieman kovemmalla nopeudella ja se on voimakkuudeltaan vain astetta heikompaa (kitka kasvaa). Seurauksena kevyessä "välikelissä" nuo sileät pohjat siirtyvät horisonttiin.

Veneen keveys parantaa kiihtyvyyttä etenkin kevyillä tuulilla. Lisäksi massa tulisi sijaita lähellä keskipistettä, jolloin hitausvoimat olisivat pienimmillään. Hitausvoimat aiheuttavat taas aallokossa ikävää aaltojen läpi puskemista kun taas pienemmillä hitausvoimilla "varustettu" vene kulkee aaltojen yli. Jokainen läpi puskettu aalto vie osansa veneen vauhdista. Muista, että hitausvoimiin vaikuttaa eniten ne massat jotka ovat kauimpana massa keskipisteestä. Tässä tapauksessa esim raskaat purjeet, masto ja sen nostimet, ankkuri keulassa (tai perässä) on ketjuineen jo aika paha, keulapunkan alla oleva täysi vesisäiliö on jo katastrofi jne. Löydät varmasi paljon vastaavia massoja veneestäsi. Esim ranskalaiset tekivät testin kahdella identtisellä puolitonnarilla, joista toinen valmistettiin lasikuidusta ja toinen paino-optimoituna hiilikuidusta. Kryssivauhdissa n. 8m/s kelissä oli yli 0,5 solmua eroa, mikä on PALJON Nyrkkisääntö puolitonnarissa on luokkaa 1 kg mastossa vastaa 10 kg kannella mikä taas vastaa noin 100 kg kölissä. Suuruus luokat ovat arvioita, mutta ymmärrät varmaan yskän .

Maston trimmi. H-veneilijä ja kaikki yksityyppi purjehtijat tietävät sen tosiasian, että mastoa on trimmattava tuulen mukaan. H:ssa esim kevyen ja kovan tuulen trimmissä on ylävanttien vanttiruuveissa yli 10 kierrosta eroa. Eniten säädöllä vaikutetaan maston taipumaan ja takanojaan. Maston taipumalla on suora yhteys isopurjeen profiilin syvyyteen. Tunnetusti kevyeen keliin pussikkaat purjeet jne... Eli rohkeasti sokat pois vanteista ja säätämään kelin mukaan

Purjeet ja niiden trimmi. Lähtökohtana on oppia veneelle sopivat purjetrimmit eri keleihin. Tässä auttaa vain aktiivinen harjoittelu toisia vastaavia veneitä vastaa tai runsas turpaan ottaminen saaristokilpailuissa (sorry) . Tyypillinen virhe Emäsalon kierrossa vallitsevissa kevyissä keleissä on ajaa liian litteillä tai sulkevilla purjeilla. Ison levankia rohkeasti tuulen puoleiseen laitaan kiinni, skuutti ja falli löysällä ja genoan skuuttipistettä taaksepäin kunnes purje kiertää (twistaa) sopivasti, skuutti j afalli löysällä ja genoan ja ison välinen sola pysyy auki (ison alaosa ei pakkaa). Äläkä piinaa liian ylös varsinkaan jos veneellä ei ole vauhtia. Itse olen ajanut heittämällä tosi kevyessä kelissä Emäsalon kisassa FE83:lla Albin Alphan ja H-323:n ohi. Suurin syy oli topista sulkevat isot ja liian kireällä olevat genoat. Tunnetusti em. veneiden lyssit ovat toiselta planeetalta kuin Fe:n. Purjeiden profiilin tulee sopia mastoon ja veneen rungon ominaisuuksiin. Pulleat rungot tarvitsevat enemmän voima kuin vesikeihäät. Tällä on vaikutus purjeiden optimaalisiin profiileihin. Tyypillisesti muutettavat "parametrit" purjeessa ovat sekä ison että genuan etuliikkiin leitattu kaari, joka määrää hyvin pikälle millä tavalla purje istuu ja missä kelissä. Virtauslangatkin "valehtelevat" joskus, eli ei niihin kannata tuijottaa kuin raamattuun. Niiden toimintaa voit esim tutustua WB-sailsin nettisivuilla (muistaakseni). Muista, että mastoa ja rikiä käytetään purjeiden trimmaamiseen ei päin vastoin. Itselläni on myös tuollainen nöyryyttävä kokemus Emäsalosta, jossa pahuksen folkkari kiusasi koko matkan Emäsalon pohjoispäähän asti . Katsoin heidän trimmiä pimeässä yössä ja olin muka näkevinäni jotain tähdellistä. Noin 15 cm löysää genoalle ja isolle, niin folkkari rupesi jäämään jo silmissä (arviolta 0,5 sulmua tuli heti eroa nopeuteen, loki ei meillä silloin toiminut).

Ohjaamisen ote korostuu kevyessä ja kovassa kelissä. Kevyessä kelissä vältetään voimakkaita ja nopeita ohjausliikkeitä, koska ne aiheuttavat tarpeettomasti pyörteitä ja siten jarruttavat menoa. Kevyessä tuulessa nopeuden uudelleen kiihdyttäminen kestää pitkään ja tänä aikana hellästi ohjaava repii riuhtojiin eroa. Kovassa kelissä tulee välttää veneen nopeuden pysähtymistä jokaiseen aaltoon. Purjeet antavat kyllä riittävästi voimaan, joten ohjausliikkeiden tulee olla määrätietoiset. Rytmin löytyminen auttaa. Jokaisessa vastakäännössä huomaat vanavedessä pientä s mutkaa. Mitä pienempi tuo s on sitä vähemmän olet käännöksessä menettänut korkeutta tuulen suhteen. Manööverien nopeus ja ohjauksen tarkkuus korostuu, eli käännos tulee lopettaa oikea-aikaisesti (vrt yli ja aliohjaus) lisäksi keulapurjeen skuuttaus toisellepuolelle tulee tapahtua nopeasti, jotta käännöksessä menetetty vauhti saataisiin nopeasti takaisin.

Painon jakaminen ja liikuttelu veneessä. Fe:ssä on pitkä peränylitys, joka tietyillä keleillä lisää tarpeettomasti veneen märkäpintaa. Miehistön siirto kannelle keulaan päin ja kipparin levangin etupuolelle auttaa tähän tautiin. Ja johan vene rupeaa kulkemaan, kun "peräjarru" saadaan pois päältä. Lisäksi tulee muistaa etenkin kevyessä kelissä, että venettä EI HEILUTETA liikkumalla varomattomasti kannella puoleta toiselle tai eteen taakse. Jokainen sivuttainen heilaus aiheuttaa kölissä ja peräsimessä pyörteitä, jotka syövät VAUHTIA. Harkitut ja rauhalliset liikkeet ovat tällöin kunniassa ei hosuminen.

Tämä oli ns. lyhyt lista, josta voit aloittaa. Toivottavasti siitä on apua vauhdin löytymiseen. Ainakin se antaa hieman pohdittavaa.

siinäpäs paljon asiaa, joista varmaan on hyötyäkin jos vain olisi miehistöä erinäisiä juttuja kokeilemaan.

Veneen pohjan sileys on tärkeintä, kun tuuli on yli 3 mutta alle 6 m/s. Koska tällöin laminaarinen virtaus pohjassa muuttu turbulenttiseksi. Sileällä pohjalla tuota turbulenttia syntyy vasta hieman kovemmalla nopeudella ja se on voimakkuudeltaan vain astetta heikompaa (kitka kasvaa). Seurauksena kevyessä "välikelissä" nuo sileät pohjat siirtyvät horisonttiin.

Juuh Reynoldsin luvut ovat tuttua kauraa, mutta toisaalta pohja jossa on erinäinen kasa kumpuja (kaiku, loki, poistoaukot) luo sen verran kaoottisen ympäristön virtaukselle, että on vaikea sanoa, miten suurta vaikutusta pohjan sileydellä on, niin kauan kun kyse on sileästä ja sileämmästä pohjasta. Toki eroa syntyy, jos pohja on pahastikin epätasainen, mutta sellaista tilannetta ei mielestäni ollut.
Ja toisaalta, miten tasainen puuveneen pohja voi olla.

Jos kyse olisi yksiselitteisesti purjehdustaidosta olisi helppo kehittää sitä, mutta en suostu uskomaan, että LYS 0.99 vene voi olla niin paljon nopeampi myös kovalla kelillä (viime keskiviikon n. 10 m/s)
Silloinkin jäimme siitä pari minuuttia. [http://www-espoonmerenkavijat-net.ch5fi ... 5PIENI.htm]

Esim ranskalaiset tekivät testin kahdella identtisellä puolitonnarilla, joista toinen valmistettiin lasikuidusta ja toinen paino-optimoituna hiilikuidusta. Kryssivauhdissa n. 8m/s kelissä oli yli 0,5 solmua eroa, mikä on PALJON

Nojoo, jos erinäisellä hiilikuitukikkailulla saa tuossa kelissä vain 0,5 solmun eron niin ei voi kyllä sanoa, että sillä olisi merkitystä. Eritoten kun olettaisin, että noitten veneitten matkanopeudet ovat olleet tuossa tuulessa lähemmäs tai yli 10 solmua.

Toki painotuksilla on merkitystä, mutta niin kauan kuin joku keksii polkupyörään auton tavarasäiliötä vastaavan tilan, jonne ylimääräistä kamaa voisi heittää niin vaihtoehdot tuon suhteen ovat aika vähäiset.
Ja toisaalta, viime vuonna menimme koko kesän läpi täydellä vesitankilla, eikä se tuntunut hidastavan matkaa niin olennaisesti.

Tunnetusti kevyeen keliin pussikkaat purjeet jne... Eli rohkeasti sokat pois vanteista ja säätämään kelin mukaan

Eikö takastaagilla saa tuota ihan samaa efektiä helpomminkin.

Pitänee katsoa mitä ensi kisassa keksisi, jos nyt vaikka aluksi saisi lisämiehistöä houkuteltua paikalle, spinnun kanssa tuli jo vähän sykkimistä kääntöpoijulle tultaessa kun ison sarjan veneet "meillä on Muston kelluntapuvut a'1000€ eikä meitä haittaa vaikka törmätään" puskivat päälle.

Kiitos neuvoista, vaikka ilman lokia niitten vaikutusten arvioiminen menee vaikeaksi, vielä ei sukeltaminen houkuta ja tulpan irroittaminen ei ole saanut kannatusta kippariston keskuudessa.

Onko teillä GPS? Silläkin saa osviittaa nopeudesta. Sitä ei kannata sokeasti
tuijottaa kuitenkaan mutta silloin kun tuntuu hyvältä niin voi tarkistaa
nopeuden siitä.

Sitten polareiden arvot johonkin tussilla jotta voi tarkistaa paljonko
veneen pitäisi kulkea.

Genuan trimmistä (ainakin tuolla genualla) niin skuuttipiste todella taakse,
fallia ei parane jättää sittenkään niin löysäksi koska pussi siirtyy tuossa
jo aika taakse. Ja sola reilusti auki, takaliikki vähintään 20cm spriidarista.

Sitten tuota genuaa pitää muistaakseni vielä ajaa "alas" eli niin että leen
tellarit alkavat hiukan elää, mutta ei irti kuitenkaan.

Isosta puomi jonnekin puomin tai kahden leveysmitan verran keskiviivan
alapuolelle. Hekki on irti (löysällä) tässä veneessä jonnekin 6m/s tosi-
tuuleen asti. Sitten vain skuuttia niin löysälle että ylin tellari lentää
useasti. Etuliikki saa pakata tuolla (kaarevalla takaliikin omaavalla)
genualla, se ei haittaa.

Sitten ajolinjasta niin ensin vauhti lähelle polareiden neuvoa, ja vasta
sitten aletaan pikkuhiljaa nostamaan kurssille.

Eiköhän noilla neuvoilla ala jotain tapahtumaan, tosin tuo 0.99 voi hyvin
olla tuollainen LYS-kummajainen myös johon muutkaan eivät pysty.

Tarjoudun mukaan ensi keskiviikkona jos kutsun vain saan

Petri wrote:

Esim ranskalaiset tekivät testin kahdella identtisellä puolitonnarilla, joista toinen valmistettiin lasikuidusta ja toinen paino-optimoituna hiilikuidusta. Kryssivauhdissa n. 8m/s kelissä oli yli 0,5 solmua eroa, mikä on PALJON

Nojoo, jos erinäisellä hiilikuitukikkailulla saa tuossa kelissä vain 0,5 solmun eron niin ei voi kyllä sanoa, että sillä olisi merkitystä. Eritoten kun olettaisin, että noitten veneitten matkanopeudet ovat olleet tuossa tuulessa lähemmäs tai yli 10 solmua.

Siis kun puolitonnarilla on kryssillä vastusta jotain 30kg ja vauhtia jotain
6 kn paikkeilla niin tuo 0.5kn on hirveän paljon!!! Onko sinulla
Panu mitään enemmän infoa noista tuloksista? Tuo puoli solmua
kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta!

Jos niin, minä tilaan kohta hiilikuidusta uuden keulan ja perän Charlottaan

Yksi hyvä lääke vauhdin puutteeseen olisi uusi genua ykkönen, toimi
meillä

Petri wrote:siinäpäs paljon asiaa, joista varmaan on hyötyäkin jos vain olisi miehistöä erinäisiä juttuja kokeilemaan.

Esim ranskalaiset tekivät testin kahdella identtisellä puolitonnarilla, joista toinen valmistettiin lasikuidusta ja toinen paino-optimoituna hiilikuidusta. Kryssivauhdissa n. 8m/s kelissä oli yli 0,5 solmua eroa, mikä on PALJON

Nojoo, jos erinäisellä hiilikuitukikkailulla saa tuossa kelissä vain 0,5 solmun eron niin ei voi kyllä sanoa, että sillä olisi merkitystä. Eritoten kun olettaisin, että noitten veneitten matkanopeudet ovat olleet tuossa tuulessa lähemmäs tai yli 10 solmua.

Toki painotuksilla on merkitystä, mutta niin kauan kuin joku keksii polkupyörään auton tavarasäiliötä vastaavan tilan, jonne ylimääräistä kamaa voisi heittää niin vaihtoehdot tuon suhteen ovat aika vähäiset.
Ja toisaalta, viime vuonna menimme koko kesän läpi täydellä vesitankilla, eikä se tuntunut hidastavan matkaa niin olennaisesti.

Tunnetusti kevyeen keliin pussikkaat purjeet jne... Eli rohkeasti sokat pois vanteista ja säätämään kelin mukaan

Eikö takastaagilla saa tuota ihan samaa efektiä helpomminkin.

Kiitos neuvoista, vaikka ilman lokia niitten vaikutusten arvioiminen menee vaikeaksi, vielä ei sukeltaminen houkuta ja tulpan irroittaminen ei ole saanut kannatusta kippariston keskuudessa.

Tervehdys

Osa viestistäni meni perille, mutta huomaan joidenkin kohdalla olevan vielä tolpanväli vailla lankaa...

Aloitetaanpa tuosta paino-optimoinnista. Kerroit ajaneesi täydellä vesitankilla koko viime kauden kilpailut. Oliko kelit kevyet vai oliko kovia vastaisia osuuksia korkeassa aallokossa? Meren pinnan ollessa tasainen ei hitausvoimilla ole juuri tekemistä veneen kylkuun olettaen veneen massa pysyvän vakiona. Hitausmomentit aiheuttavat sekä pitchingiä (keulan noukkimista) sekä yawlingia (sivutaista heiluntaa). Kovassa kelissä nimen omaan tuo pitching tekee nopeudelle hallaa. Vene puskee väkisin aallosta läpi samalla hidastaen vauhtiaan. Jos keula olisi "keveämpi" se nousisi aallon yli paljon nopeammin kuin sen läpi puskien. On myös todettava, että tuollainen aaltojen yli kiipeäminen on purjehtijalle paljon epämiellyttävämpää kuin läpi puskeminen. Tällöin veneen keinunta liikkeet ovat nopeampia ja rauhattomampia. Mutta nyt painotettiin vain vene vauhtia, että se siitä. Noilla puolitonnareilla muuten kyseiseen keliin kryssivauhti on noin 6kn luokkaa, joten tuo 0.5kn on jo todella paljon (melkein 10%) .

Sitten tuo maston trimmi ja vanttien säätö. Olet kyllä oikeassa, että takastaagilla voidaan muuttaa maston taivutusta, mutta oletko ajatellut, että samalla se kiristää etustaagin kireälle. Purjemaakari on leikannut osatakilaisen veneen keulapurjeen etuliikin sisäänpäin kaarevaksi, koska hän on halunnut kompensoidan etustaagin taipumista tuulessa (eng. sag) . Nyt kun etustaagi on tosi kireällä, niin keulapurjeen profiili ei voi olla mitää muuta kuin litteä (ei siis tarpeeksi pussikas). Kun muistetaan, että keulapurje tuottaa veneen ajovoimasta reilusti yli puolet niin veneen vauhtia auttaa vain ylävanttien rohkea löysääminen (siis kevyt keli) . (Eräissä luokissa purjehtijat vetävät spinnun fallin keulaan kiinni ja kiristävät saadakseen etustaagiin tarvittavaa löysyyttä oikean profiilin saavuttamiseksi .) Samalla maston taipuma pienenee, joka lisää isopurjeen pussikkuutta. Isopurjeen mastoliikki on taas kaareva ulospäin osatakilaisessa veneessä . Tästä seuraa, että mitä suorempi masto sitä enemmän tuo mastoliikin kaaren osuus lisää purjeen profiilin syvyyttä eli pussikkuutta (päin vastoin, kuin keulapurjeen kanssa). Helppoa eikö totta? Yleensä on vielä niin, että mitä kilpailullisempi ja taipuisampi masto jollain veneellä on sitä enemmän mastoliikkiin leikataan kaarta. Vastaavasti jos veneessä on barduunat ei keulapurjeen etuliikkiä leikata kaarelle niin paljoa, koska barduunoilla voidaan pitää etustaagi tarvittaessa kireällä. Jos jollain syntyy nyt ajatus asentaa barduunat Fe:hen, niin siitä vaan. LYS säännöt eivät tietääkseni sitä kiellä. Kannattaa huomioita, että osatakilaisessa mastossa jossa saalingit ovat hieman taaksepäin suunnattu (kuten Fe) ei barduunoita voi/saa kiristää liian kireälle, koska tämä antaa löysää ylävanttille alavantin pysyessä kireänä. Seuraukset kovassa tuulessa ja aallokossa voivat olla varsin ikävät, kun masto rojahtaa nurjahtanena kannelle.

Sitten pieni matemaattinen ajattelumalli, jos sopii Arvioi veneesi suorituskyky % kullakin osa-alueella: pohjan sileys, paino-optimointi, maston trimmi, purje trimmi, ohjausliikkeet ja painon sijoittelu sekä manööverien nopeus. Kerro kaikki prosentit keskenään (desimaalilukuna) niin saat kokonaissuorituskykysi. Tämä voi hieman avartaa ajattelua. Tai älä sittenkään kerro. Voi olla, että iskee motivaation puute...

Purjehduksen kuitenkin pitäisi olla kivaa, joten jos nautin Emäsalon lenkki kisasta ei tilanteesi ollut loppujenlopuksi niin huono kuin annoit meidän ymmärtää.

harald wrote:

Petri wrote:

Esim ranskalaiset tekivät testin kahdella identtisellä puolitonnarilla, joista toinen valmistettiin lasikuidusta ja toinen paino-optimoituna hiilikuidusta. Kryssivauhdissa n. 8m/s kelissä oli yli 0,5 solmua eroa, mikä on PALJON

Nojoo, jos erinäisellä hiilikuitukikkailulla saa tuossa kelissä vain 0,5 solmun eron niin ei voi kyllä sanoa, että sillä olisi merkitystä. Eritoten kun olettaisin, että noitten veneitten matkanopeudet ovat olleet tuossa tuulessa lähemmäs tai yli 10 solmua.

Siis kun puolitonnarilla on kryssillä vastusta jotain 30kg ja vauhtia jotain
6 kn paikkeilla niin tuo 0.5kn on hirveän paljon!!! Onko sinulla
Panu mitään enemmän infoa noista tuloksista? Tuo puoli solmua
kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta!

Jos niin, minä tilaan kohta hiilikuidusta uuden keulan ja perän Charlottaan

Tervehdys

Jos oikein muistan testin teki Beneteau vestämö Ranskassa. En vaan saa päähäni mistä siitä luin. Saattoi olla ehkä WB-sails news (90 luvulla), joka on muuten erityisen hyvä aviisi oppia ymmärtämään purjeiden sielunelämää. WB on ymmärtääkseni laittanut useimmat artsunsa webbiin luettavaksi. Joten rohkeasti penkomaan www.wb-sails.fi.

Petri totesi viestissään kommentteja virtauslankojen asennosta. Tässä linkki joka kertoo asiasta lisää http://www.wb-sails.fi/news/95_11_Telli ... tales.html

Harald, veit jalat suustani. Kun Emäsalon kännöksessä olimme teidän perässä max 10 min, niin lopun 6 h:n kryssillä hävisimme yli puoli tuntia. Jos tuosta puolet laittaisi kipparien eroksi, niin lopun 15 min laitan Hennulin (tämä siis siksi, että minulla on joku syy ostaa uusi!) parikymppisen ykkösjennin piikkiin. Kölirempan jälkeen kryssivauhti näyttää parantuneen n. 0,1-0,3 kn, mutta valitettavasti nousukulma on sama kuin viime vuonna. Esim. Nereida piti suunnilleen samaa vauhtia kryssillä kuin me, mutta ajoi koko ajan 2-3 astetta ylemmäs. Meillä lisänosto tuleen johti heti jennin lepattamiseen. Eli koko ajan tultiin keulapurjeen ehdoilla. Loppuaika täytyy valitettavasti kuitenkin kiriä lisätreenillä

Kerrottakoon vielä Petrin genuasta että se on erittäin kevyt ja jo jonkin
verran pussikas takaa. Tämän takia etenkin on tärkeää että etuvantti
(ylävantit) eivät ole kireällä koska jos nämä kiristetään kiristyy vielä
etuvantti jolloin etuvantin siirtymä tuuleen latistaa genuaa ja siirtää vielä
pussia ennestään taaksepäin.

Eli reilusti löysää vantteihin vain, en ota vastuuta jos menee liikaa

Me ajamme kevyessä kelissä niin että vantit ovat niin kireällä kun käsin
laiturissa saa, ilman työkaluja. Tämän löysemmäksi ei oikein uskalla
pitää niitä.

Vaarana tuossa jos ovat liian löysällä on ensinnäkin se että vanttiruuvi
voi muljahtaa vinosti rustirautaan leen puolella. Sitten jos tekee vendan
niin veto tulee vinoittain ja jotain antaa periksi. Voisihan vanttiruuvit
tietenkin ripustaa kuminauhalla etteivät muljahda joo

Toisena varaana on dynaamiset voimat jotka kasvavat jos noissa on
löysää, tulee nykäykisä jne. Tätä en pidä niin vaarallaisena meidän
keveissä iltakeleissä.

Mutta kaiken a ja o on kuitenkin veneen ajaminen oikein, sekä trimmi.

Panu:

Aloitetaanpa tuosta paino-optimoinnista. Kerroit ajaneesi täydellä vesitankilla koko viime kauden kilpailut. Oliko kelit kevyet vai oliko kovia vastaisia osuuksia korkeassa aallokossa?

Kelit olivat aikalailla sitä, mitä ne olivat eli vaihtelivat tyynen ja kovan kelin välillä. Parhaimmat tulokset tulivat luonnollisesti n. 10m/s keleissä.
Kova aallokkohan tappaa aika tehokkaasti fe:n vauhdin, tai yleensäkin pienen veneen vauhdin. Tiedä sitten kumpi on suurempi tekijä, painojakauma vaiko ihan veneen fyysinen koko.
Viime syksyllä pidimme kovassa tuulessa, mutta pienessä aallokossa ison kasan isoja veneitä takanamme, mutta aallokon noustessa ne pääsivät ohi.

Pitänee kokeilla ensi kisassa jos saisi jonnekin heitettyä 2 ankkuria keulan ankkuriboksista ja tyhjennettyä vesitankin, muuten vene on tällä hetkellä aika riisuttu.

Harald:
Ei teillä sattuisi olla uudempaa genuaa
Jooh, kun tuosta tuon saunan saa hoidettua pois niin ehkä ensi kesäksi uuden purjeen hankinta tulisi ajankohtaiseksi.
Mukaan mahtuu loppujenlopuksi aina, vaikka edellisen kerran kun venettämme miehitti "kilpapurjehtijapoppoo" nuijat eivät osanneet lukea karttaa ja kiersivät merimerkin väärältä puolelta.
Ensi viikoksi tosin laiskan nokiainsinöörimmekin pitäisi saapua paikalle, joten homma menee parempaan suuntaan. Hieman kateellisenahan sitä eilenkin katseli ison luokan veneitä kun miehistöä oli se 6-7 henkilöä.

Petri wrote:Kelit olivat aikalailla sitä, mitä ne olivat eli vaihtelivat tyynen ja kovan kelin välillä. Parhaimmat tulokset tulivat luonnollisesti n. 10m/s keleissä. Kova aallokkohan tappaa aika tehokkaasti fe:n vauhdin, tai yleensäkin pienen veneen vauhdin. Tiedä sitten kumpi on suurempi tekijä, painojakauma vaiko ihan veneen fyysinen koko.
Viime syksyllä pidimme kovassa tuulessa, mutta pienessä aallokossa ison kasan isoja veneitä takanamme, mutta aallokon noustessa ne pääsivät ohi.

Pitänee kokeilla ensi kisassa jos saisi jonnekin heitettyä 2 ankkuria keulan ankkuriboksista ja tyhjennettyä vesitankin, muuten vene on tällä hetkellä aika riisuttu.

Hieman kateellisenahan sitä eilenkin katseli ison luokan veneitä kun miehistöä oli se 6-7 henkilöä.

Tervehdys

Juuri niin, terävään vastasta aallokkoon nuo hitausvoimat vaikuttavat eniten veneen vauhtiin. Tällöin veneen vauhtiin vaikuttavat mainittujen hitausvoimien lisäksi muitakin seikkoja, kuten esim. veneen keulan ja pohjan muoto (pullukka vs vesikeihäs), veneen "moottorin" teho eli purjepinnan suhde oikasevaan momenttiin jne. Juuri Fe:n kohdalla pula tulee tuosta "moottori" tehosta. Purjeita on varsin vähän suhteessa veneen kokoon ja kölistäkin "puuttu" painoa verrattuna nykypursiin. Ei siten ole ihme, että suuremman "tehon" omaavat veneet puskeva ihan eri lailla aallokossa.

Älä nyt kaikkia ankkureita rannalle jätä, kun kilpailusäännöt edellyttävät tiettyjen katsastusvarusteiden mukana oloa. Minuakin on Emäsalon jälkeen pyydetty näyttämään ankkuria ja sammutinta (painavina huokutus jättää rantaan on suuri).

Jos haikailet noita "isoja" veneitä, niin muistutan muutamasta käytännön seikasta. Keväthuollon yhteydessä isossa veneessä on XXX kertaa enemmän puuhaa ihan kokonsa takia. Purjeet ovat isot ja hankalasti käsiteltävät (kaikki köydet on otettava vinssin kautta). Miehistöä tarvitaan ihan toisella lailla (samalla koordinointi vaikeutuu). Satamissa manööverit ovat pienellä ja kevyellä (myös edullisella) veneellä selkeästi helpompia ja riskittömämpiä. Oletko koskaan yrittänyt siirtää 5 tonnin venettä laiturissa työntämällä? Siinä saa ihan toisella tavalla ähistä ja puhista ennen kuin tapahtuu edes mitään muuta kun tulee hiki .

Tuossa linkki Webarin vanttiruuvijuttuun;

http://www.wb-sails.fi/news/WBNews98/WBNews9823.html

Kiitos Panu muistutuksesta...

Tuollaisella ykkösellä on FE83:lla vissiin voitettu pikku IMSin SM joskus;

http://www.fe83.org/gallery/view_photo. ... =FE83Genoa

Ja tuollaisella ohjelmalla saattaa olla käyttöä jos tuntuu siltä että
trimmiä ei oikein saa kohdalle:

http://www.uksailmakers.com/accumeasuredl.asp

Luettavaa on sitten vielä North Sails Fast Course materiaali, sekä
webarin Vauhtikoulu. Suosittelen myös Ivar Dedekamin kirjaa
Mast and Rig Tuning.

XFoil ohjelmalla voi ajaa eri NACA profiileja. Hyödyllinen esim köli-
profiilin valinnassa:

http://raphael.mit.edu/xfoil/