Syysseilaus tuli siis koettua
Valmistelu aloitettiin jo lauantaina kun vene tyhjennettiin lopuista lomaromppeista eikä sinne jäänyt juurikaan muuta kuin se mitä veneessä oli ORC mittausten aikana ->2. luokan varusteet + muutama extra köysi.
Pohjakin tarkistettiin sukeltajan avustuksella. Haukilahden altaan vesi oli tosin niin sameata ettei näkyvyyttä ollut Tompan mukaan kuin 20 senttiä.
Sunnuntain keliennusteissa kaikki sääsaitit olivat melko yhteneväisiä eli luvassa olisi aamuksi kevyttä keskikeliä ja tuuli tulisi voimistumaan iltaan mennessä 10-12m/s. Mukavaa purjehduskeliä siis oli luvassa.
Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, joten aikaa jäi myös trimmien tarkistamiseen. Ison luokan startti paukutettiin matkaan hieman yllättäen ja olimme sen verran kaukana linjasta, että ajoimme koneella lähemmäs ettemme myöshästyisi omasta lähdöstä. Troi tuli perässä spinnulla yrittäen ehtiä omaan starttiinsa...
Startti onnistui kohtuullisen hyvin veneen päästä eikä yläpuolelle päässyt muita kuin yksi X332:sta. Vauhtieron ollessa huima olimme pian venda vapaat ja tikkasimme paaralle ajatuksena pysyä mahdollisimman kaukana radan keskiosasta ja suurempien veneiden jaloista. Ylämerkille saavuttiin Donnan perässä Aniaran jäädessä vielä taakse, levittäjää ei ollut eli spinnu nykäistiin ylös ja lähdimme ajelemaan kohti alamerkkiä ajellen jotakuinkin mittakirja kulmia. Toinen kierros ajettiin samaan tapaan ison luokan veneitä seuraillen. Manööverit meni lostavasti ja merkin kierroissa ei ollut ongelmia kun OD kisasta ei ollut kyse ja merkeille pääsi tulemaan yksin.
Ratakisan aikana keli oli noussut jo sen verran, että viimeisen alamerkin kierron jälkeen alkoi ykkösgenoa olla liikaa, joten purjeen vaihto pienempään oli edessä.
Saaristokisan lähtöä jouduttiin sitten odottelemaan hieman pidempään kun lähtölinjaa ei saatu pysymään kiinni Kytöön rata-alueen kallioisessa pohjassa. Tämä sopi sinänsä hyvin meille koska keli tuntui nousevan edelleen ja tuulimittarin näyttäessä 26 kts:n lukemia virittelimme 1.reivin paikoilleen kolmosen seuraksi.
Startti paukkuja ei tuossa kelissä enää kuullut ja VHF:n käyttö olisi ollut erinomainen lisä mutta ordereissa oli erikseen maininta radiosignaalien vastaanotosta eli radiot piti pitää kiinni. Yritin seurata lippuja mutta silti lähtö tuli hieman yllättäen ja jouduimme ajamaan sen ilman kelloa.
Kryssi poijulle sujui varsin hyvin eikä purjetta ollut yhtään liian vähän vallitseviin olosuhteisiin nähden. Spinnu vedettiin ylös poijulla ja kun kerran Aniara ja Donna ajelivat lenssin alkupätkän ilman spinnua pääsimme heistä ohi 10+ solmun surffien säestämänä. Pohjoisviitalle saavuttiin hieman ennen Aniaraa, Donnan tullessa myös perässä.
Kahden vendan jälkeen genoan fallista katkesi kuori ja purje putosi metrin verran alas. Sen korjaamisessa meni oma aikansa eikä tuossa varmaan niin paljoa hävitty... sekunteja enimmillään. Aniara ja Donna ajoivat meistä pikku hiljaa ohi. Olisin tosin olettanut ko. veneiden menevän menojaan paljon aikaisemmin. ORC2 luokan veneet alkoivat myös saavuttaa meitä ja pidimme itsemme edelleen poissa muiden pakeista. Kryssillä tuntui että vene kulki kohtuullisen hyvin joskin vauhdin pitäminen oli haastavaa.
Vihreällä spinnu vedettiin uudestaan ylös mutta kolmosta emme laskeneet koska fallin kuori oli poikki ja jumittumisen riski oli olemassa.
(reivi purettiin pois ennen käännöstä).
Ajoin spinnulegin ehkä hieman varovaisesti yrittäen selvitä seuraavalle merkille ilman jiippiä. Länsimerkillä jouduimme tekemään jiipin ja se oli päättyä keulagastin uimiseen. Onneksi Olli sai sen verran roikuttua spinnupuomissa, että pysyi kyydissä ja sai vielä puominkin paikoilleen
Toinen jiippi onnistui paremmin mutta teimme sen hieman liian aikaisin loppu matkaa ajatellen koska jouduimme ajelemaan välillä ylikulmia välttääksemme jiipit.
Loppumatka sujui ilman ongelmia jonossa muiden perässä ajellen.
Kiitokset Jorille, Tompalle ja Ollille !!
