Tervehdys
Sillä aikaa kun Artsi vetää henkeä ja toipuu viikonlopun "rasituksista", niin raportoidaan hieman siltä osin mitä itse olin todistamassa.
Veneessä olivat Artsi, Erja, Pertti ja minä. Eli lauantaina 1.10 kaikui lähtöpaukku klo 12:05 pikkuluokalle Airiston matkailukeskuksen ulkopuolella. Linja oli taloudellisesti vedetty poijun ja laiturin väliin. Kaksi minuuttia ennen paukkua tajusin, että meillä oli ollut aivan liikaa hauskaa juteltavaa ja tulisimme olemaan pahasti myöhässä linjalta
. Äkkiä ympäri ja skuuttasin ensi kertaa Danielassa käytettyä "Hennuli / Pikku Myy" kevyt G1:stä, joka oli soviteltu Furlexille. Olimme hieman toista minuuttia linjasta myöhässä, mutta toisaalta meillä oli 30 mailia aikaa ottaa antamamme etumatka kiinni.
Alussa homma meni ainakin minulta hieman ihmettelyksi, kun keulapurje ei muistuttanut muodoltaan mitään aiemmin käyttämääni. Vaikka skuuttipistettä oli ennen starttia arvottu, oli se lopulta naksun verran liian edessä. Vasta parin mailin purjehduksen jälkeen tämän havaittuani saatiin veneeseen uutta eloa.
Airisto on minulle tuntemattomapi paikka, joten paikallisolosuhteet oli enemmän kipparin hallussa. Itse keskityin trimmipoliisin tehtäviin. Trimmimuutos ja maltillinen ja järkevä reitinvalinta auttoi merkittävästi ja aloimme saavuttaa edellä menneitä veneitä. Ennen radan pohjoisinta kääntöpistettä Rajakaria oli kaksi H:ta, H323 ja Finn Flyer 31 ajettu kiinni.
Rajakarilta spinnu ylös (mitä nyt rintsikoita purettiin aikamme
) ja sivutuulessa ajoimme länsireunaa alas toivoen edellä menevien saavuttamista. Puuskikas ja shiftaileva tuuli teki spinnuttelusta varsin työlästä hommaa. Vieläkin on kädet kipeinä
. Spinnuton OE36 ohitettiin vauhdilla yläpuolelta spinnu vedossa. Raskas OE36 olisi tarvinnut lisää kangasta mastoon pärjätäkseen tässä kelissä.
Vihdoin kurssi kääntyi länteen kohti kääntömerkkiä Väärämaan virheää lateraalia. Revittiin kevyessä tuulessa spinnulla niin ylös kuin ikinä pystyi. Alaliikki pingottuneen ei trimmivaraa purjeessa enää ollut ja kaikki shiftit ja puuskat piti hoitaa pinnasta venettä kääntämällä. Lopulta n. 15 veneen mittaa ennen merkkiä oli pakko otta spinnu alas ja kiertää merkki genualla, muuten olisi mennyt vendailuksi.
Heti käännöksen jälkeen spinnu uudelleen rintsikoille ja sitä purettassä FF31 pääsi yläpuolelta ohi genualla ajaen. Aloitimme vimmatun takaa-ajon. FF31:kin nosti viimein spinnunsa, muttei pystynyt ajamaan yhtä ylös kuin me. Strekki kohti lähtölinjaa oli sellaista vesilinja-ajoa, missä isompi FF31 tuntui himpun verran nopeammalta.
Reitti kääntyi etelään kohti telakkaa, jonka ulkopuolella olisi viimeinen kääntöpiste ennen vastatuulessa olevaa lähtö-/ maalilinjaa. FF31 johti meitä vielä alamerkillä runsaat 6-8 veneen mittaa, mutta osoitti taktisen kypsymättömyytensä sortuen ajamaan kryssin väärässä laidassa (länsilaita veti selvästi paremmin) ja aivan liian monella vendalla. Siinä missä me päästiin maaliin alamerkiltä kahdella käännöksellä käytti FF31 matkaan 9 vendaa. Lopulta vedimme styyralla kulkevan FF31:n nenän edestä paaralla maaliin voittaen heidät muutamalla veneen mitalla.
Kivaahan oli tuo purjehdus oli. Katariinan vauhtiin meillä ei ollut mitään jakoa. Jari veti virheettömän suorituksen nappi lähdöllä ollen lopulta lauantaina neljäs. Meidän osaksi tuli olla yhdeksäs.
!
. Nyt vain oli tilanne sellainen, että viikonlopusta ei ollut mahdollisuutta käyttää molempia päiviä purjehdukseen. Tavoite oli saada Daniela Annelin yläpuolelle rankingissa, kun se tuntui olevan Artsille niin tärkeää. Täytyyhän kaveria vähän auttaa, vai mitä?