Kohta ne alkaa taas. Windguru arvailee jo pläkäkeliä.

Hmm, nyt sitten keliennusteet ovat varsin mielenkiintoiset, "parhaassa" tapauksessa tuulee ihan riittävästi ja pahimmassa tapauksessa sitten taas tuuli kääntyy ihan miten sattuu jos Länsi-Suomeen ennustetun myrskyn liike onkin hitaampaa jne.

Eli vauhtia ja vaaratilanteita odotettavissa, mikäs FE-countti tulee olemaan ensimmäiseen kisaan?

1. Olga

Lisbeth tulossa.

Charlotta tulee. Winduguru on manaillut tässä 19 (23) knotsin tuulia Tämähän on tosin tässä päivittynyt päivin mittaan niin, että nyt luvataankin klo 18 aikaan jo 23 (30) knotsia!

Charlottassa on tällä hetkellä vielä gastipaikka vapaana. Jonoon saat etuoikeuden etuilla jos painosi on yli 130 kg

yr.no jota saaristomeren alku-asukkaat käyttävät aika paljon kertoo notta vain 7 m/s.

Mä olisin mielelläni tulossa mukaan - pikkasen tosin uupuu tosta 130 kgsta

Monelta treffit - ellei nyt sitten joku ISO puntti jyrää mun yli?

1645 veneellä.

Tuuli yltyy koko ajan, ja kääntyy oikealle. Matalapaine siirtyy ja rintama lähestynee.

Helsinki Harmaja
Tuorein säähavainto: 4.8.2010 14:00 Suomen aikaa Lämpötila 23,6 °C; kosteus 66 %; kastepiste 16,5 °C; etelätuulta 6 m/s; puuska 10 m/s; paine 1002,3 hPa; pilvisyys: selkeää (0/8);

Helsinki Kasuuni
Tuorein säähavainto: 4.8.2010 14:00 Suomen aikaa etelätuulta 12 m/s; puuska 15 m/s; paine 1002,1 hPa

Urgh, 12 m/s alkaa olla jo hankala ainakin meille, pitää alkaa miettiä jo ison reivaamistakin jos tuosta vielä nousee.

Yksi spinnu jo räjäytetty tällä kaudella, voisi yrittää välttää toista tänään

Helsinki Harmaja
Tuorein säähavainto: 4.8.2010 15:20 Suomen aikaa etelätuulta 11 m/s; puuska 12 m/s; paine 1003,3 hPa; pilvisyys: melkein selkeää (1/8); näkyvyys yli 20 km.

Helsinki Kasuuni
Tuorein säähavainto: 4.8.2010 15:20 Suomen aikaa etelätuulta 12 m/s; puuska 15 m/s; paine 1003,2 hPa.

Joopajoo, keli oli vähän liikaa itselleni, veneelle ja miehistöllekin. Vaikka meitä oli viisi, niin 350kg ei tainnut tulla täyteen ja sen kyllä huomasi kun vertasi menoa Lisbethiin
Ykkösreivillä ja kolmosella mentiin, Charlotta tuli kisa-alueelle kakkosreivin kanssa mamistellen mutta rehti vittuilu sai Haraldinkin järkiinsä (valitettavasti...)

Radaksi tarjottiin ykkösrataa, eli ryskytystä koko rahalla.

Lähdössä katselimme Trekbuddyllä että vihreä keppi on n. 30m Miessaaren vihreää ja kun siinä vaiheessa ei vielä näyttänyt että tuulessa olisi kummoisia eroja niin pitipähän koettaa rannanpuolen lähtöä. Ajoitus meni ok, mutta tuuli oli hyvin reikäinen, välillä tuntui ettei tuullut ollenkaan ja sitten taas holtiton puuska pisti veneen länälleen.
Matkalla katseltiin Devonin taistelua spinnun kanssa ja päätimme olla vielä nostamatta spinnua, ekalla merkillä siis kutakuinkin neljäntenä ei nyt niin kauheasti Lisbethistä jääneenä. Rajoituspoijun jälkeen olimme valmiit nostamaan spinnun, mutta Devonin taiteillessa alla piti vähän ottaa etäisyyttä ihan oman ja muitten turvallisuuden takia. Lopulta spinnu ylös ja menoksi ja hyvin kulkikin vaikka shiftaileva tuuli teki hommasta aika hankalaa ja oma ajaminenkin meni aikalailla vain survival-moodissa ja reitti seuraavalle merkille oli vähintäänkin huono. Kuitenkin teoriassa ensin ohitettiin spinnuton Lisbeth mutta sählinki viimeisessä jiipissä päästi heidät puolikkaan veneenmitan verran edelle merkille tullessa (ja tietenkin sisäpaikalle).

Käärmesaaren pohjoisen kiertomerkin jälkeen sitten slöörattiinkin vierivieressä Lisbethin kanssa kohti Melkkiä, mutta siinä missä Lisbeth kulki kuin juna niin meillä vene heittelehti jatkuvasti, millään ei tuntunut saavan tehoja pois isosta tarpeeksi. Hiljalleen tämä selviytymistaistelu sitten näkyikin etumatkana Lisbethille ja Melkin eteläiselle kiertomerkille tullessa kaula oli jo satakunta metriä.

Kryssi taas yllättäen kulki ihan hyvin, emme tuntuneet jäävän juurikaan Lisbethistä tai edes Charlottasta ja Devon tuli perä edellä vastaan. Ehkä kymmenen minuutin kryssin jälkeen Devon aiheutti pieniä sydäntykytyksiä kun se tuli styyralla purjeen takaata ja huomasin veneen vasta viime hetkellä. No, hätä oli turhaa kun menimme selvästi heidän edestään eli n. 10 min matkalla yli 100m matkaero oli kuitattu nätisti.
Tämän jälkeenkin kryssi sujui, kunnes erään vendan jälkeen ihmettelimme kun genuaa ei saatu tiukaksi, gasteilla oli nyt muutenkin jo voimaongelmia joten eipä asialle oikein voitu tehdä mitään kun kaksi gastiakaan ei saanut purjetta trimmiin. Ajoimme siis hetken ja vendan jälkeen ihmetystä herätti kun taaskin purjeen kanssa oli ongelmia. Nyt tosin sitten paljastui että skuuttipisteen ploki oli enemmän tai vähemmän hajonnut ja köysi kiilautunut plokin rakenteitten väliin. Miettiessä korjausstrategiaa meno oli vähän nuhaista. Vendan jälkeen kävi ilmi että myös toisenkin puolen ploki oli hajonnut, joten uuden vendan kanssa ei tarvinnut pitää kiirettä. Loppukryssi Rysäkarille menikin siis vaihtaessa plokeja lennossa kärvistellen pitkä pätkä hajalla olevan plokin kanssa styyralla, lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä ja toimiva. Kuitenkin säätäessä Devon puikkasi ohi, eli hyvin alkanut kryssi muuttui pannukakuksi. Nyt plokit ovat n. 2-3 cm korkeammalla kuin ennen ja se ei liene hyvä asia? Pitänee katsoa saako plokit pistettyä samalla lailla kiinni kuin alkuperäiset.

Rysäkarilta sitten slöörailtiin Rönnkobbenille, missä keulagasti sai jonkinlaisen hermostokohtauksen ja naurusta ei tullut loppua kun hän yritti kirjaimellisesti kalastella spinnua täynnä vettä olevasta keulaboksista, ilmeisesti kuitenkaan kyse ei ollut siitä että spinnukangas olisi tukkinut veden poismenoreikää vaan vesitasapaino keulaboksissa oli aallokon ja keula-aallon takia plussan puolella.
Rönnkobbenilla sitten kuitenkin spinnu ylös ja menoksi, viime lauantaina legendaarinen (kiitokset yhä Ollille lahjoituksesta) Nothing-to-Lose-spinnu otti ja kuoli samanlaisissa olosuhteissa, joten jännityksellä sitten odotimme miten uudempi spinnu kestää. No, kelihän alkoi jo laantua rajusti ja koko spinnupätkä meni aika heittämällä suoraan Miessaaren vihreälle asti. Loppumatka maaliin olikin haastavaa kryssiä missä tuntui että jokaikinen puuska oli laskevaa, kun taas edelläoleva Devon tuntui taas kulkevan kuin juna vähät välittäen puuskista. Kuitenkin miltei tuntuisi siltä että saatoimme ehtiä maaliin juuri ja juuri sen verran lähellä Devonia että Feneitten kolmoisvoitto taitaa olla mahdollinen.

Mutta yhteenvetona, kovan kelin ajamista pitää treenata ja paljon.

Kolmosvoitto toki;

http://se.itmill.com/ilmoittautuminen/r ... esults=180
Harald, Pone, Réa ja Aleksi!

Ei olisi pitänyt lähteä, näin jälkikäteen ajateltuna. Olin melko varma että jotain menee rikki, mutta kun mitään ei mennyt niin yllätyin. Mitä nyt koko vene on täynnä vaihteistoöljyrasvaista pilssivettä punkkien alapintoja myöden. Koko keulapiikki täynnä vettä, Aleksi äyskäröi pari sangollista vettä keulapiikin hyllyiltä. Samanlainen naurunremakka tuli Aleksilta kun spinnu piti nostaa. Keulaboksi oli aivan piripintaan täynnä vettä, ja Aleksi läiski sitä vedenpintaa avokämmenellä. Samalla minulle juolahti mieleen että ankkuriboksin laipiota ei kukaan ole vieläkään tiivistänyt kanteen veneessämme. Täystuho valmiina. Kaikki keulapatjat, kaikki keulapurjeet, pelkkareita, vaatekaapissa olleet liivit ja sade-asut jne jne. Ei kiva.

Kun vielä spinnun pussi on hävinnyt jossain välissä niin pitää miettiä että kannatiko. No kannatti! Keli oli upea, lämmintä sekä ilmassa että vedessä, valoisaa ja hyvä porukka veneessä. Jos joskus pitää kokeilla kovan kelin purjehtimista niin tämän parempaa tilaisuutta ei saa.

Takaisin alkuun. Tulin seuralle 16 aikaan mitatakseni purjeen, ja tunsin kun parkkipaikan kivenmuruset hiekkkapuhalsi koipeni. Veneet laiturissa kallistuivat yli 10° tuulen seurauksesta ja harvoin näkee että aallot pärskyvät NJK:n aallonmurtajan yli. Veneen mittari näytti aika ajoin tasaista 30 knotsia, joka on paljon aallonmurtajan ja muitten veneitten takana. Keliseuranta kertoikin että Harmajalla on 14 (19) m/s.
Reipasta keliä siis

Ensin olin haluton lähtemään, minulla ei ole mitään todistettavaa ja aina on jotain sattunut näissä keleissä kuitenkin. "Vain" viikkokisa kuitenkin kyseessä. Aleksi oli kuitenkin sitä mieltä että "lähdetäänhän", ja tuumin että onhan meillä se nelos-genoa jota ei ikinä olla käytetty. Uuden isopurjeen venäyttämistä ei hirveästi huvittanut, joten otimme ensimmäistä kertaa vuosiin reivin. Otimme itse asiassa kaksikin heti kättelyssä. Kukaan ei ole vieläkään pidentänyt reiviköysiämme joten reivien laitto jälkeenpäin on hiukan vaikeaa.

No, kun saavuimme lähtöalueelle tuuli tasaantui hiukan, ja asettui 20-22 knotsin tienoille. Keli tuntui kyllä tätä raikkaammalta, ehkä tuuli tuli jotenkin yläviistosta sillä puuskat ainakin tuntuivat!

Spinnu pysyi visusti pussissaan, olimmehan vain tulossa katsomaan.

Lähdön lähestyessä käärmeilin kohti ulkopoijua, ja Devon näyttikin valkkaavan jonkun toisen paikan. Saman teki Lisbeth, joka jiippasi pois. Kun lähtö tuli lähdimmekin sitten seisovin jaloin, Lisbeth ja Devon allamme. Rinta-rinnan näytti lähteneen St.Olga myös, komeana rintamana kohti vihreää.

Kun sitten Devon nosti spinnun, ja tuuli hetkeksi moinasi tuli sitten kiire kytkeä keulapallokas nyöreihin kiinni. Réa sai kuin saikin purjeen toppiin, vaikka hetki ajettiinkin spinnu puolitangossa. Tämä ei näyttänyt haittaavan kauheasti, sillä Devon kompastui vähän väliä myös.

Vihreän kiersimme siis ekana, perässämme Lissu ja Devon. Rajoittajapoijun jälkeen kurssi laski tuulen nähden 20° lisää, joten spinnu taas vetoon. Tämä sujuikin jo paljon paremmin, mutta takan nouseva Devonin spinnupuomi kertoi että syytä oli olla tarkkana.

Tarkkana ajoimmekin, välillä nega-kulmilla jiippiä vältellen kohti käärmesaarten p-puolta. Merkin kierto, ja kokka kohti länsiviittaa ja Melkin e-kärkeä. Aallokko oli melko raju, tuoreena.

Melkin e-puolella totesimme että P-poijua ei enää ole, joten kiersimme p-viitan sen sijaan. Rata piteni hiukan, mutta kun muutkin kiersivät niin tämä ei nyt loppujen lopuksi merkkaa paljon mitään. Kryssille käännyttäessä loki näyttä 5,9-6,0 knotsia, joka on liikaa. Mutta vene oli siitä huolimatta melko helppo ajaa, ja pitää vauhdissa. Levanki alapenkin reunan kohdalla, ja sisäskuutit auki antoi sellaisen groovin että pystyi ajamaan vähän aaltoja. Aika moni aalto yllätti kuitenkin, ja sukelsimme niistä läpi. Pärskeet olivat melkoiset.

Pone katsoi leikkarit tosi hyvin, joskin nousukulmat aina vain yllättävät joka kerta näissä keleissä. Portin jälkeen kun "ylämerkille" tultiin oli vähän vaikeaa laskea kurssia, ja löytää Rönnkobben. Kun muistin Miessaaren kupeessa majailevan purjelaivan niin homma helpottui. Samalla löytyi sellainen trimmi joka toimi jotenkuten. Takana tuli Lisbethin kannoilla ison luokan eka vene. Tässä rupesi maistumaan siltä että paukku pitää ottaa!

Rönnkobbenin kohdalla spinnu ylös, tuntui siltä että vene kaatuisi keulan kautta ympäri. Vettä oli veneessä niin paljon että turkkilevyt uivat, ja keulaboksissa oli reippaasti yli 100 l vettä, piripintaan asti. Spinnu saatiin ylös, mutta pumppaaminen ja äyskäröinti alkoi. Käytännössä Réa otti sangolla ja Aleksi pumppasi koko lenssin. Keulaboksista ensin 3/4 täydestä kahdeksan sangollista! Sitten sisältä vielä sen verran mitä pilssiluukusta sai pari sangollista. Onneksi tyhjennyspumppu tuli koeponnistettua hangossa HUS:illa, ja korjattua.

Vihreällä spinnu alas, ja hiukan löysin skuutein kryssiä kohti maalia. Hilja lähestyi kovaa vauhtia, mutta ehdimme maaliin ennen heitä.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava kisa, vaikka laiskuus olikin ottamassa yliotteen rannassa kun tuuli niin ettei kuullut mitä kaveri puhui laiturilla. Opettavaista, ellei muuta! Lisää tällaisia.

Omasta mielsestäni pitäisi saada pisteitä ilmoittautuneista veneistä, eikä vain lähteneistä. On mielestäni väärin, että "kauniin kelin veneet" yleensä voittavat rankingin sillä että voittavat ne kisat jolloin kaikki tulevat kellumaan hienossa kesäillassa.

Hmm, ei meillä kyllä ainakaan pintapuolisesti näkynyt vettä sisällä tai siis, itse en tainnut edes käydä kajuutassa maaliintulon jälkeen mutta gastit eivät asiasta maininneet. Eli pitäisikö sitten luottaa siihen että meillä keulaboksi ON eristetty kajuutasta...hmm, ehkä pitääkin huomenna käväistä veneellä.

Mitäköhän nuo DNS-veneet ovat, veneitä jotka tulivat kisa-alueelle mutta päättivät sitten feidata?

Track tuolla:

http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/list_events.php

Paljon paremminkin olisi kryssi voinut mennä. Siftit väärin, mutta no, tilaahaan tuolla ei ole taktikoida hirveästi ja oli muutakin tekemistä kuten veneessä pysyminen.

Upean runollinen tarina!
Onneks meil Turuus ei koskan millonkan ole tommost kauhhia meninikii, mis pitäis oikken äyskäröittemään ruveta!

Starttialueella oli veneitä jotka kokeilivat purjehtimista mutta tulivat järkiinsä kun varusteet ja keli eivät kohdanneet. Teemin taisi kääntyä vasta Melkin kohdalla kun aallokko rupesi jyskyttämään.

Viimeistään nestekaasun myötä pitää sen laipion olla todella tiivis. Pitänee nostaa to-do listalla aika korkealle.