VVille wrote:kuusiokolot kun ovat kokoa jossa 5mm pyörähtää ja 5.5mm ei mahdu. Pitänee viilailla joko tuosta 5.5mm avaimesta tai jostain Torxista sopiva kärki tuohon...

M10 pidätinruuviin pitäisi kyllä käydä 5 mm avain, eli tuo kanta on luultavasti sössitty rikki. Paha paikka, ohutta mellapeltiä voisi myös kokeilla 5 mm avaimen väliin. Ruuvin ulosvedintä voi myös kokeilla, jos poraaminen alkaa näyttää ainoalta vaihtoehdolta. Perinteinen vastakierretappi harvemmin toimii, mutta ei maksa paljon. Onkohan kellään kokemusta tämän kaltaisesta sarjasta: http://www.ikh.fi/product.asp?sua=1&lan ... 296071&q=y Siinä porataan ohjainholkin avulla reikä ruuviin, ja sitten lyödään sinne tappi, jolla pitäisi saada väännettyä ruuvi ulos. Mahtaakohan toimia rst/hst ruuveille?

Mun veneeseen on joku joskus vaihtanut noiden pidätinruuvien paikalle tavalliset kannalliset ruuvit. Niissä on se hyvä puoli, että 8 mm kanta ei hajoa yhtä helposti. Kärki ei tietysti ole kartion mallinen, mutta on se kai sinne koloon tarpeeksi uponnut, kun ei ole vielä lähtenyt stoppari pyörimään.

Lämpöä. Varokaa lasikuituveneessä.

Pyöristyneen kuusiokolon saa auki sopivalla torxilla. Pitää olla tiukka ja päästä lyömään se vasaralla/lekalla kunnolla paikalleen. Tuolla lailla irroitin joskus kauan sitten saranatapit autosta. Niissä oli aivan iskemätön kuusiokolo, mutta meni pyöreäksi väännettäessä. Varmaankin osasyy oli myös iskujen aiheuttama liike.

Tilalle kannattaa laittaa torxruuvit, jotka ovat selkeästi parempia kuin kuusiokolot.

Joakim wrote:Tilalle kannattaa laittaa torxruuvit, jotka ovat selkeästi parempia kuin kuusiokolot.

Saakos noita pidätinruuveja jostain torx-kannalla. Itse olen nähnyt niitä vain kuusiokololla ja suoralla uralla.

Ainakin tuli nyt sitten testattua että noitten ruuvien poraaminen pois ei ole kovin hyvä vaihtoehto, vaan toiselle ei voinut muutakaan kun ruuvikärki hajosi tuonne kannan sisään eikä sitä saanut enää pois. Menee sellaiset neljä tuntia ja pari pakettia teriä. Kassakaappiinkin poraisi helpommin, ainakin jos elokuvia uskomme. Onneksi sentään toinen lähti viilatulla avaimella, olisi jo voinut tulla epätoivo jos molemmat olisi pitänyt porata.

VVille wrote:...Menee sellaiset neljä tuntia ja pari pakettia teriä. Kassakaappiinkin poraisi helpommin, ainakin jos elokuvia uskomme. Onneksi sentään toinen lähti viilatulla avaimella, olisi jo voinut tulla epätoivo jos molemmat olisi pitänyt porata.

Tervehdys

Otan osaa. Rosterin poraaminen sähköporakoneella a'la "Brown & Bekker" on aika epätoivoista hommaa, kuten ilmeisesti myös itse havaitsitte. Noin jatkoa ajatellen seuraavassa pari neuvoa, josta voisi olla apua.

- Käytä kunnollisia poria. Lanttila / Krautakauppa laatu ei muuten yleensä riitä.
- Kunnon poran tunnistat HSS-E tai HSS-Co merkinnöistä sekä kärkigeometriasta, jossa on tehty ns. keskiön kevennys.
- Kunnolliset porat ovat usein myös pinnoitettuja TiN tai TiCN pinnoitteilla. Pinnoite toimii kovana kulutusta kestävänä ja kitkaa alentavana.
- Käytä porakonetta, jossa on alennusvaihde, eli tehoa mahd. alhaisella kierroksilla
- Käytä alhaisinta kierrosnopeutta, jolla porakone vielä jaksaa
- Käytä suurta syöttöä, eli paina sen mitä hartiat jaksaa poran kesto / nurjahdus huomioiden.
- Käytä poraöljyä / emulsiota voiteluun / jäähdytykseen
- Tilannekohtaisesti harkitse työstökohteen esilämmitystä. Haponkestävällä teräksellä Md lämpötila (lämpötila, jonka yläpuolella ei tapahdu työstökarkenemista) on jossain tasolla 50 - 60 astetta. Tämän yläpuolella pitäisi poraamisen helpottaa.

Toisaalta ennenkuin ryhtyy poraushommiin, kannattaa käyttää kaikki muut mekaaniset (vasarointi), kemialliset (irrotusöljyt) ja termiset menetelmät (lämmittää punahehkuiseksi) ruuvin irroitukseen. Iskuruuvimeisseli on myös aika vänkä peli, jolla saa monta toivotonta tilannetta pelastettua.

Vaahdoteltiin tänään tuo peräsin, tässä kuvamateriaalia joka selventänee aika hyvin miten tää menetelmä peräsinremontille toimii. Tuli todettua nyt sekin että kannattaa käyttää epoksivaahdolle hitaampaa kovetinta, saa juuri sen tarpeellisen määrän lisää peliaikaa ettei tu liian kiire.
http://e-vene.blogspot.com/2012/01/pera ... tettu.html

VVille wrote:Vaahdoteltiin tänään tuo peräsin, tässä kuvamateriaalia ...
http://e-vene.blogspot.com/2012/01/pera ... tettu.html

Mahtavan selventävä kuvasarja. Tällä mennään sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Kuvissa näkyy myös varsin innovatiivinen tökötinsekoitin, jollaista en uskaltaisi kokeilla sekoitukseen. Siinä on sentään kaverin pää parinkymmenen sentin päässä. Kai kaupasta saatava muutaman euron maalinsekoitin toimisi myös epoksin kanssa, olen sekoitellut laastia sellaisella.

Hyvä jos tuo selvitti menetelmän, sillä nuo kuvat otettiinkin että jos joku joskus on tekemässä samaa niin näkee miten homma pelaa. Tähän asti operaatio on vaatinut oikeastaan kolme muutaman tunnin puuhasessiota, ekana maalin kaapiminen pois, tokana luukun avaus ja vanhan vaahdon tyhjennys sekä peräsimen vienti kuivumaan, kolmantena tuo vaahdotus (ja toki neljäntenä se prkl:n ruuvinporausoperaatio, mut ei kuulu normaalisti mukaan tähän). Jäljellä sessiot turseenpoisto + uran teko + laminointi, kittaus + hionta ja maalaus. Eli hyvinkin tuon tekee kuuden illan puuhimisella koko homman, ei siis mitenkään mahdoton työmäärä.

Ei toi kuvissa näkyvä sekoitin kyllä rikki ollut menossa, akselina toimiva telttakiila on taitettu kaksinkerroin niin että reikänauha ei pääse karkuun mitenkään. Ei vaan jaksanu lähteä rautakauppaan, kun tollasen taivutteli minuutissa paikallaolevista tarpeista. Sinänsä laastinsekoitin olis toiminu varmasti yhtä hyvin, tuohonhan se on tarkoitettu. Pyörityskoneessa on syytä olla jonkunverran potkua, tavara on suht sitkeetä.

Sensijaan jälkikäteen aatellen suojalasit olis ollu kyl kovasti hyvät tuossa pönttöä pidellessä, ei lentäviä sekoittimia vastaan mut sillä jos tuolta olis tullu roiskeita. Taas kerran esimerkki siitä et valmistaudutaan muka hyvin (oikeasti käytettiin ennen sekoitusta toinenkin minuutti sen miettimiseen et onko kaikki paikalla koska vaahto rupee turpoomaan aika hätäseen kun alkaa sekottamisen, ja sillon ei enää arvota. Varattiin mm. vaihtoehtoisia sekoitusvälineitä useampi käden ulottuville), ja sit kun on tilanne päällä ni ensin tehään ja myöhemmin ajatellaan. Tuossa kun kävi niin et koko ämpäri alko pyöriä mukana koska tavara on suht sitkasta, ja mitäs siinä nyt muuta kun pöntöstä kiinni ettei lähe karkuteille. Onneks senverran järki sentään pelas et tuli pidettyä silmiä sentään kiinni tuon ajan, vaikka eipä tuolta mitään yli laidan tullukaan.

Gallerian (Daniela) puolelta löytyi vielä yksinkertaisempi tapa tehdä peräsinremppa.
http://www.fe83.org/gallery/view_photo. ... d=per_sin1




Tästä korjaustavasta ei taida olla mainintaa wikissäkään http://www.fe83.org/wiki/index.php/Per% ... en_korjaus

Tuo oli muuten helppo homma, mutta sitä vanhaa ydinvaahtoa ei saa poistettua, eli jos vettä pääsee uudestaan alselin juuresta sisää, imee ydin taas itsensä vettä täyteen.

Aloin miettiä tuota peräsinremppaa siltä kannalta kun meilläkin oli tänä vuonna noita perinteisiä liuotinrakkuloita peräsimessä. Ts. vaikka peräsin tehtiin kuntoon sisätiloissa ja siinä taitaa olla sen 8 kerrosta primeriä niin niin vaan taas joku kohta kusee ja peräsin on kupruilla. Aloin sitten miettimään että joko Hempelin Light Primer joka meillä on uloimpana kerroksena (N=2) on tosiaan siinä määrin huonoa kamaa että se päästää vettä läpi tai sitten vesi tulee sisältä päin.

Vähän ärsyttää kyllä silti, kai pitäisi vain luopua tuollaisista "merkkivärikerroksista" koska ne taitavat vain toimia sitten tiivistymiskeskuksina vedelle, rakkulat ovat siis yhä puhkaisematta joten en tarkemmin tiedä missä kohtaa vesi on mutta epäilisin että vesi on siinä 6 alemman primerikerroksen ja 2 Light Primer-kerroksen välissä. Se siitä "hyvin tehdystä" perämisestä siis, kai pitäisi vain oppia että jos taidot eivät riitä, ei kannata edes yrittää.

Meillä on uusi lapa, alkuperäismuotteihin tehty. Sekin kuplii vahvasti paaran puolella. Itse asiassa enemmäin kuin se 30 v vanha. En hätäilisi korjauksen kanssa.

Ja jos nyt tekisin, pyrkisin käyttämään pelkkää epoksia sekä väreissä, väliainessa että primereissa jottein mihinkään jäisi jotan kytemään.

Aurinkoko sen tekee paaran puolella? Ilmenee aina kun on pakkeloinut, primeroinut, ja maalannut sen viimeisen kerroksen. Sen jälkeen on peräsin aamulla yleensä sen näköinen kuin iho taunuksen hitsauksen jälkeen.

Hitto, toispuoleista tuo meilläkin on, nyt vaan en muista kummalla puolella ( tosiaan kiskottiin vene ylös lauantaina ja pestiin pohja ja samantien takaisin partioleirille) mutta toisella puolella ei siis ollut yhtään mitään. Mutta aurinkoa en heti keksi syypääksi kun meillähän vene kelluu vapaasti poijussa, no, teoriassa toki keskimäärin keula osoittaa lounaaseen eli sikäli paaran puoli on auringossa keskimääräistä enemmän. Ja siis maissakin keula on taas itään päin

Tosin peräsin siis tehtiin lämpimissä sisätiloissa toissatalvena (joskin tosin silloinkin joku idiootti oli kaatanut peräsimen ja hienoon pintaan tuli naarmuja joita sitten hinkattiin sileäksi) eikä ulkosalla jos taas viittaat pukillaoloon.

Oikeasti ärsyttää kun se peräsin oli oikeasti todella hyvä keväällä, toisinkuin muu pohja.

Peräsin irroitettu ja paino 36kg eli kosteutta on reippaasti. Tarkoitus olisi tehdä remontti loistavien Trip:n ohjeiden mukaan. Ainut mitä jäin miettimään, että minkälaista laikkaa käytitte luukun tekemiseen peräsimen kylkeen? Oliko kuori kaikkialta yhtä paksu, eli meneekö käsituntumalla laikan kanssa, vai pitääkö olla varovainen ettei tule liian syvälle työstettyä?