Kuinkahan helposti tuollainen katamaraani menee nurin?
Tuo oli kuitenkin lehden mukaan 35 jalkainen.

http://www.vartti.fi/artikkeli/4475714e ... 3f48e047a5

Niin ongelmahan noissa on että kallistus ei kerro paljon tuulennopeudesta vaan ollaan usein tuulimittarin armoilla kun pitäisi purjesettiä säätää. Ja kun on tarpeeksi puuskaista eikä fokkaa päästetä irti ajoissa voi käydä noin.

Miksi multihulleissa päästetään fokka on minulle vähän arvoitus, mutta ehkä joku tässä vielä kertoo?

Heikko kohta en että tuo jää tukevasti nurin, eikä käänny takasin pystyyn niinkuin yksirunkoiset. Mun käsitys on se että kun monirunko saavuttaa
tietyn pisteen niin sitten se menee äkkiseltään nurin. Juurikin nuo kovat puuskat on varmaan pahimpia.

Keräsin vähän tuulitilastoa Turkisregattaan osallistuneilta veneiltä tuon kaatuneen veneen kipparille. Tuulihan ei ollut mitenkään mahdoton, ehkä jotain 10-14 m/s välillä, mutta kovin puuskainen. Ilmeisesti päivän aikana oli olut hyvinkin paikallisia ja voimakkaita puuskia. Esim yhdessä veneessä oli mittariin tallentunut maksimituuli 12,8 m/s kun taas toisessa saman radan kiertäneessä 16,7m/s. Kovin luku mitä kerrottiin oli 20,7 m/s(tosin apparanttia).

-mikko

MikaS wrote:Kuinkahan helposti tuollainen katamaraani menee nurin?
Tuo oli kuitenkin lehden mukaan 35 jalkainen.

Luvut menevät suunnilleen näin: Pituutta >10m, leveyttä 6 metriä, massa 1.5t , ei kölipainoa ja korkeus n. 18 m. Tämä vene on siis extreme-urheiluväline sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä mikään perhepurjehdus- tai charterkatti. Tätä ei kannata verrata alirikattuihin uiviin mökkeihin, joita lähes kaikki muut isot katit ovat. (Vrt. Vartti-lehden asiattomat kommentit).

Edit: Katti on taas pystyssä ja kulussa, tosin ilman mastoa.

Näin tuon kyseisen katin Kasnäsin satamassa palatessani Hangon regatasta. Vaikka vene onkin melko menevän näköinen, en kuitenkaan luokittelisi sitä mitenkään extreme-kategoriaan. Siinä on mm. suurehkot ruffirakenteet molemmissa rungoissa ja kiinteä keskisilta varastotiloineen. Kuvasta päätellen purjeetkin ovat dacronia, joten venettä todennäköisesti käytetään enemmänkin retkeilyyn, kuin kisailuun. Valitettavasti veneen tietoja ei löydy Suomen Catamaran ja Trimaran Liiton sivuilta.
Itse olen onnistunut kaatamaan -80 luvun alussa Mycatin, nykyisin nimellä Vesihiisi (http://www.sctl.fi/Vesihiisi/Vesihiisi.htm). Vene oli mulla lainassa ja itseasiassa neitsytpurjehduksella, kun omistaja ei kerinnyt mukaan työkiireiltään. Kahdelta folkkaripurjehtijalta kaataminen onnistui helposti. Oltiin totuttu vähän erilaisiin vauhteihin vastaavassa kelissä. Kaato tapahtui kryssillä tasaisessa vedessä, kun kaveri lähti hakemaan jotain leen puolen rungosta. Puuska nosti rungon korkealle ja siinä tuli hätäpäissään nostettua tuuleen, jota katamaraanilla ei tietenkään saa tehdä, koska keskipakoisvoima tuollaisessa 15 solmun vaudissa hoitaa homman loppuun! Vene pysyi pari minuuttia kyljellään maston ja purjeiden varassa ja kaatui sitten turtleksi. Yli-innokkaat palokunnan sukeltajat irroittivat sitten maston ja siinä samassa katkoivat kaikki läpilatat ja vinssasivat barduunavaijerit rusetille. Vene hinattiin rantaan ja nostettiin pystyyn veneiden laskuun tarkoitetulla nosturilla. Ainoat vauriot olivat nuo aiemmin mainitut ja yksi kannesta ironnut kaidetolppa. Perämoottori oli vettä täynnä ja kävi huollossa. Myös silloinen omistaja (vaimon veli) onnistui kaadossa Leiras-regatassa, mutta silloin vene nousi aallokon ja sopivan tuulenpuuskan ansiosta uudelleen pystyyn, masto vain kävi vedessä. Muistikuvan mukaan seuraava omistaja olisi onnistunut kaatamaan veneensä Helsinki-Tallina kisassa joskus 90-luvulla.

terv. Artsi/DANIELA