Jee, "vakioporukka" ekaa kertaa kasassa tänään. Eli minä, Pone, Peik ja Aleksi. Tuntui kivalta vaikka luvattiinkin 10 m/s ja tullessa veneelle harmajalla oli vain 3 m/s.
Taisin muistaa trackerin päällelaiton vasta vihreän jälkeen, veneestä sitten parempi tracki aikanaan, jos jaksan.
http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/loa ... .php?id=84
Nopeasti laskettuna 100 s voitto Vindungenista (ja muista), tuntuu uskomattomalta. Lähtö nimittäin sattuneista ajoitusongelmista johtuen meni aivan pipariksi. No, aloitetaan alusta.
NJK:lta lähdettiin nopsaan koska halusimme purjehtimaan. Oli kiva nähdä kaverit taas pitkästä aikaa, ja kelikin oli hieno niin mikäs siinä. Käytiin morjenstamassa maaliviivalla noin 40 min ennen starttia ja päätettiin kokeilla spinnua lähtösuoralla. Kantoihan se, ja kun Aleksi ehdotti laskemista toisella halssilla päätimmekin jatkaa tiedustelemalla Miessaaren poijun tienoo. Tämä oli hyvä tikki, sillä waypointin ottamisen lisäksi totesimme että tuossa kohtaa kääntyi pehmeästi vastaan koko ajan. Eli jos sellainen rata tulisi niin paaralla pitää lähestyä merkkiä jos mielii nostetta saada.
Palasimme takaisin spinnulla kohti lähtöaluetta, ja aivan kuten tullessa tuuli nosti meidät palatessa.
Sitten ajoitimme viivaa pitkin ajamista, rantaa pitkin ajamista sekä kaksi kertaa viivan lähestymistä. Todettiin että lautakunnan valinta on meidän ihkuihana favourite eli kolmonen.
No, sitten tuli se vitonen jossain vaiheessa, ja 30 s sen jälkeen nelonen. Tämä sekoitti kyllä pasmat meidän veneessä tehokkaasti. Tiedätte sanonnan että jos sinulla on yksi kello ranteessa olet varma paljonko kello on, mutta jos sinulla on kaksi rannekelloa niin kumpi on oikea?
Tämä johti sitten, ehkä vähän jopa meidän onneksemme siihen, että aiottu partaveitsiliike kohti ulkopoiju oli out of the question. Spinnu ylös ehkä ekana veneenä ja kohti vihreää muitten alle. Onneksi Anneli kamppailli porukan ulkopoijulla sellaiseen sumppuun että kovin moni vene ei siitä purkaantunut meitä peittämään.
Lisbeth otti hyvän lähdön, ja spinnukin tuli nopsaan vetoon. Vindungen lähti meidän alta, mutta oli vaikeuksissa spinnun noston kanssa. Lähdön jälkeen sain kuulla että sisällä oli Disney-elokuva pyörimässä ja lämppäri lämmittämässä pienokaista, joten teknisesti heitä oli kolme mutta käytännössä kahdella purjehtivat. Vindungenin alta lähti Inferno valkopurjein, ja kovaa liikkuikin. Lisbethin edessä/tuulen puolella vielä Klas sinisessä apinaorkesterissaan. Mary lähti hiukan ulompaa, myös valkopurjein ja heidän allaan meidän takanamme Sans Rival upeilla uusilla purjeillaan. Muut sitten olivat enemmän tai vähemmän sumpussa Annelin kanssa olkupoijun luona, tähän porukkaan kuului nyt ainakin Ida-Maria, Tyyne ja Falken? Ja moni muu.
Lähtö puolikatastrofi siis, mutta hyvän lähtökiihdytyksen ansiosta en mitenkään maailmanloppu kuitenkaan. Kohta löysimme kohdan jossa oli vetoa muitten välistä ja saimme Sans Rivalin pysymään takanamme. Mary lasketteli alaspäin ja saavutti peiton. Edessä tuuli kääntyi hiukan vastaan ja otimme suosiolla genoan vetoon.
Vihreän kierto meni sitten järjestyksessä Vindungen, inferno, Lisbeth, Mary ja me. Sitten ne muut. Mary sitten uskoi voivansa heittää vendaa heti merkin luona, mutta tiukalla kierrollamme estimme heitä niin, että heittivätkin sitten takaisin. Siihen jäivät parkkiin kuten me, pinnattuna heidän tuulen puolella. Lissu ja Vindungen karkuun styyralla.
Heitimme sitten pari vendaa, koska halusimme välttämättä vasemmalle ja edessä Lisbeth vendasi paaralle, ilmeisesti lähdössä oikealle. Tuliko Lissu moottorilla alueelle? Olisi ehkä hyvä scoutata alue jos siitä kuitenkin purjehtii läpi?
Kohti olimme vasemmanpuoleisin vene, ja Lisbeth näytti seisovan masto pystyssä oikeassa laidassa. Tämä rupesi jo näyttämään paremmalta.
Palasimme paaralla ehkä kymmenen veneenmittaa leikkarin alla, ja Lisbeth olikin vain pari-kolme veneenmittaa meidän edessä. Noinkin lyhyellä matkalla voi ottaa noin paljon kiinni? Lisbeth aivan oikein heitti sitten paaralle meidän päällemme, mutta hiukan huti sillä saimme heidän edestään vapaita vielä hiukan. Leikkarilla sama homma toistui, Lisbeth vendasi päälle Maryn ja infernon ohittaessamme leikkarilla. Sekään päälleheitto ei aivan onnistunut sillä meillä oli riittävästi höjdiä pankissa jotta pääsimme mukavasti merkille. Me sisäveneenä, mutta samalla leen puolen veneenä kierrettiin rinta rinnan Lissun kanssa ja spinnut heilahtivat auki kuin synkronissa.
Tässä sitten koitin kuumottaa Ollia hiukan että herpaantuisivat ja pääsisimme alta pois, mutta tämä ei onnistunut. Jouduimme laskemaan hiukan alas saadaksemme edes vähän happea. Réalla on tästä tilanteesta hyviä kuvia jotka tullevat vielä illalla galleriaan.
Kohti vihreää porttia ajoimme kissa-hiiri leikkiä ja kun sopivassa puuskassa saimme keulamme lukitusta asennosta vapaaksi pääsimme Lissun tuulen puolelle. Aika vaisusti Olli tässä puolustautui ja pienellä ryömimiserolla pääsimme sitten heistä ohitse. Vaan ei karkuun, Lissu jatkoi matkaa peräaalloillamme pysyen aivan portaikossa kiinni.
Edessä olevat Mary ja inferno nostattelivat hiukan toisiaan, Mary spinnunnostoaikeissa halusi varmaan hiukan höjdiä ennen nostoaan. Edessä oleva inferno lähestyi (spinnuton) perä edellä, mutta aivan matka ei riittänyt että olisimme saavuttaneet sisäpuolen peiton niihin, vaan kun laskivat hiukan alas merkin kohdalla rako oli selkeä, meidän ollessa perässä.
Nyt tuli haastava tilanne, kareikko heti punaisen takana, mutta pitäisi jiipata vapaisiin ja toisaalta Lisbeth hengittää niskaan. Onneksi oli se inferno pihvinä. Pidin kurssin sen verran korkeana että keula osoitti infernon perää kohti, ja lissun oli pakko ajaa ensin meidän yli, mutta sitten myös genoalla slööraavan infernon tuulen puolelle. Kun Lisbethin keula oli lukossa infernon takana teimme vasta jiipin paaralle ja ajoimme syvää lenssiä kohti käärmesaarten p-puolella olevaa merkkiä. Mary oli jatkanut slööraten kohti lauttasaarta, ja Lissu oli nyt ehkä 100 m takanamme. Vindungen edessä johti selvästi.
Merkin kierto, ja nosto kohti kryssiä takaisin miessaaren poijulle. Joka ei sitten ollutkaan kryssi, pahus. Tämä legi oli aika tylsä, mitä nyt Käärmesaaren takana tuulen reiät työllistä ja nosti pulssia että tulisiko Mary ohitsemme massansa voimalla vai ei. Kun Lissu huomasi että liki pysähdyimme laskivat he todella alas. Tämäkään ei vissiin auttanut sillä mielestäni rako meihin vain kasvoi tässä. Ajaako tyvenestä suoraan läpi, vai kiertääkö pidemmän matkan?
Saimme pidettyä Maryn takanamme poijulle asti, ja nostimme jiipissä ilman puomia jotta olisimme varmasti vapaissa merkin jälkeen, eikä Maryn alla happinaamarit puomista roikkuen.
Yhdellä jiipillä kohti vihreää ja vindungen jatkoi maalia kohti spinnullaan. Totesimme ettei näytä kovin tehokkaalta se meno joten päätimme jatkaa genoalla maalisuoran. Vihreän jälkeen Peik kaivoi ohrapirtelöitä jemmasta esiin käskystäni, ja samalla takanamme Mary yritti myös spinnulla ajaa maalisuoran.
Niinhän siinä sitten kävi että Vindungen otti spinnunsa alas kaljuna vasta Gedan rannassa, jatkaen fokalla kohti maalia ja takanamme Mary parin broutsin jälkeen jatkoivat myös genoallaan.
Maalisuoran puolivälissä mahdottomalta tuntunut vindungenin johto ei kellon valossa ollutkaan niin mahtava ja pieni toivon kipinä heräsi. Kun näimme Vindungenin tulevan maaliin ja sekkarimme laski rupesi näyttämään oikein loistavalta. Näinköhän tässä nyt kävi taas näin että voitimme, tällä kertaa vaikean ja kiitos Lisbethin erittäin hauskan ja haastavan purjehduksen jälkeen!
Kiitos porukalle, toivottavasti Sampsalla oli myös hauskaa Lissussa. Minulla oli ainakin erittäin hauskaa, siitä on pitkä aika kun on saanut purjehtia senttimetri-taktiikkaa toisia vastaan.
Vindungen ei tule ensi viikolla, joten eiköhän tämä rupea olemaan tässä...