No niin, tämäkin on nyt nähty, takana kaksi yötä kolealla Suomenlahdella. Olin kisassa gastina LYS4 luokassa, Antin veneessä Goldie (Guy33).
Lähdettiin ihan mielenkiinnosta mukaan, veneen omistajat Antti ja Katja sekä minä oltiin ensikertalaisia VSSR:ssä, lisäksi mukana oli Janne joka oli ollut mukana muutaman kerran aikaisemmin.
Tunnelma ennen lähtöä Haukilahden satamassa oli hieno. Satama oli tupaten täynnä, muiden kylkiin mahduttiin silti ja viereisistä veneistä auliisti autettiin köysien kiinnityksessä (sama kun toimisi aina saariston satamissakin
).
Sen sijaan järjestäjien tiedottamiset muuttuneesta radasta eivät sujuneet ihan kympin arvoisesti. Ensin käskettiin hakemaan uudet purjehdusohjeet ja vasta myöhemmin, kun melkein kaikki oli jo ehtineet siirtymään lähtöalueelle, kerrottiin että lähtökin on lykätty ja kipparikokous uusitaan. Se lykkäys olisi voitu tiedottaa saman tien, oltaisiin vältetty edestaas ajelu.
Vähän sekavissa tunnelmissa päästiin sitten lähtöön. Ajattelin, että kun me kisattiin 'turistiluokassa' (LYS4) ja rata oli 150mpk pitkä, ottaisivat veneet lähdön vähän rauhallisemmin. Vielä mitä, ihan samanlaista kapinointia ja huutelua se oli kuin ratakisoissakin.
Hramtsowin tutkamerkille asti päästiin spinnulla, mistä käännyttiin kohti itää. Kohta alkoi olla jo aika pimeää eikä spinnulla ajo sivutuulessa oikein tahtonut sujua, otettiin siis spinnu alas, mikä oli sitten yllättävän vaikeaa lähes pimeässä. Muilla veneillä nähtiin ihan samanlaisia ongelmia ja sinä yönä useampikin spinnu sai merivesipesun.
Koko yö sitten paineltiin sivutuulessa kohti Kotkaa. Fleetti nähtiin pitkänä kulkuvalojen helminauhana. Hyvä niin, muuten navigointi yöllisellä merellä ilman plotteria olisi ollut haastavaa. Purjehduksellisesti keli oli hieno, nukkuminen ja vessassa käynti oli sitten vaikeampaa. Tunnelmaa latisti lähes jatkuva vesisade ja aivan h*lvetin kylmä ilma. Ohi kulkevissa 'raaseriluokan' veneissä miehistöt näytti meille asenne-esimerkkiä hengaamalla laidalla läpi yön. Mahtaa niille pojille tuon keikan jälkeen sauna ja uni kelvata.
Suursaari nähtiin sitten vain horisontissa, merivartioston laivan vielä varmistellessa ettei kukaan innostu menemään liian lähelle. Harmin paikka, saaren profiili oli hyvin mielenkiintoinen ja sen olisi mieluusti nähnyt lähempääkin.
Guy33 tuntui ihan liukkaasti purjehtivalta veneeltä. Vene ei reagoinut trimmeihin läheskään niin herkästi kuin FE. Välillä tuntui siltä, että vene päätti mitä vauhtia mennään, ei trimmaaja. Kaikki manööverit eivät sujuneet ratakisanopeudella, suurimpana syynä Guyn babystaagi johon valtavan kokoinen (vrt FE) genoa mielellään kietoutui vendoissa. Pitkässä kisassa manööverejä tuli kuitenkin aika vähän, yksi halssi saattoi kestää tuntitolkulla.
Sään lukemisessa varmaan aiheutui suuria eroja. Meillä ei tästä asiasta ollut hajuakaan. Lisäksi puuttui kokemus ('siinäjasiinä tuulee aina'). Kun koko kisa purjehdittiin kaunana rannasta, ajateltiin ettei saarten vaikutusta tarvitse huomioida. Forecan venesääennuste näytti rannikon läheisyyteen hienoisesti suotuisampaa tuulensuuntaa kuin avomerelle. Sen mukaan mentiin - tulimme aika pohjoisessa takaisin. Fleetti levisi tässä vaiheessa koko Suomenlahden leveydelle. Olisi kiva tietää, mikä oli reitinvalintamme vaikutus lopputuloksiin.
Paluumatkalla alkoi jo vähän puuduttaa koko touhu, takaisintulo tuntui kestävän ikuisuuden eikä kisatunnelma tahtonut säilyä koska oltiin merellä melkolailla yksin. Ekana yönä sain nukuttua 3 tuntia, toisena tunnin, joten purjehdusta sai ihan riittävästi yhdelle viikonlopulle. Maaliin tultiin koko lailla häntäpäässä, kello kuuden jälkeen sunnuntaiaamuna. Tuulen moinaaminen aamuyöstä venytti jälkipään tuloshaitaria. Vaikka mitään odotuksia sijoittumisen suhteen ei ollut, niin silti jäi vaikutelma, että kilpailun taso oli yllättävän korkea.
Opittua:
- Yöllä merellä on todella kylmä, pilkkihaalari ei ole lainkaan liioittelua
- Kuivia sukkia kannattaa olla mukana todella paljon tai sitten pitää satsata villasukkiin tms. Tennissukka kastuu heti kun sen laittaa märkään purkkariin tai saappaaseen.
- Kunnon termarimuki pitää olla, rommitoti jäähtyy pahvimukissa välittömästi.
- Jos kisassa haluaa menestyä, lepovuorot kannattaa käyttää lepäämiseen, ei jutusteluun. Väsymys varmasti vaikutti venevauhtiimme paljon viimeisen 12 tunnin aikana.
- Pitänee keksiä joku sivistynyt tapa saada kofeiinia, koska murukahvissa sitä on niin vähän (energiajuomiin en haluaisi koskea)
