Viikonloppuna FE83 oli myös edustettuna itäisellä Suomenlahdella. Meriela osallistui ensimmäistä kertaa Emsalo Runt kisaan (9 pikku LYS venettä ja 11 iso LYS venettä), joka kuuluu Itäsyndikaatin rankingkisoihin. Miehistönä oli Panu ja Harri S. Kipparikokouksessa ilmoitettiin, että Emäsalo kierretään myötäpäivän ja lähtötapa on ns. takaa-ajolähtö. Kun saimme tietää meidän LYS-luokan lähtöajan, niin menimme veneeseen odottamaan lähtöä ja sateen suojaan. Meidän lisäksi saman lähtöajan sai kolme H-venettä. Panun kanssa juttu aina luistaa ja jossain vaiheessa huomasimme, että lähtöön on 20 min. Äkkiä sadevaatteet päälle ja viivalle.
Myöhästyimme lähdöstä 1/2 min, joka on aivan turhaa tasoituksen antamista muille. Meidän lähdössä Ventus (H-vene) oli lähtenyt ennen meitä ja muut H-veneet olivat meidän takana. Tuuli oli puuskittaine NE. Jo ennen ylämerkkiä totesimme että Meriela kryssii parempaan nousukulmaan kuin Ventus, joten ylämerkillä olimme heidän rinnallaan. Nostimme ylämerkin jälkeen spinnun ylös. Ohitimme alemmalla LYS-luvulla lähteneen veneen ja olimme ensimmäisenä! Ventus seurasi kuitenkin tiukasti perässä ja yritti nousta yläkautta ohi, mutta WB:n spinnulla pystyy jopa kryssimään, joten saimme nostattamalla pidettyä Vetuksen takana, kunnes tuuleen tuli FE83:n kokoinen reikä Stora Svartholmen saaren kohdalla ja Ventus meni yläkautta ohi. Sen jälkeen Ventus alkoi tasaisen varmasti lisätä etumatkaa. Emäsalon eteläpuolella jouduimme tekemään spinnujiipin ja avoimilla tuulilla pääsimme yli 8 solmun surffeihin. Tuulen puolen 6 mm dyneema spinnuskuutti tuntui olevan kuminauhaa, Panu sai skuutata sitä usein sisäänpäin ettei spinnupuomi ollut etustaagissa kiinni. Panu kertoi, että meidän takana nostettiin vain viisi spinnua.

Emäsalon eteläkärjessä otimme spinnun alas ja aloimme kryssiä länsipuolta ylöspäin. Ventuksen etumatka kasvoi edelleen tasaisesti. Olimme kuitenkin kisan puolivälissä edelleen toisena. Ventuksen etumatka oli ehkä maili. Lähestyttäessä Kalvön pohjoispuolen itäpoijua, joka toimi kääntömerkkinä BSS:n junioriteam Espri/Albin Express ohitti meidät paremmalla kryssivauhdilla. Vähän ennen poijua myös ison LYS-luokan Din o Min/Sunwild 30 meni ohi. Poijun jälkeen päätimme ottaa tiukan kryssin pohjoiseen ja yllättäen huomasimme, että meidät äsken ohittanut Din o Min (maalissa ison LYS-luokan voittaja) hävisi nousukulmassa ainakin 10 astetta. Tässä vaiheessa teimme taktisen päätöksen, että pysymme länsirannan ja väylän välissä.
Krysimme tiukasti tuuleen lähelle rantaa ennenkuin teimme vendan. Jonkin ajan kulutua menimme Esprin keulan edestä, jonka jälkeen teimme vendan. Yllättäen huomasimme, että olimme vain muutaman veneen mitan heitä jäljessä. Sovittua taktiikkaa noudattaen kryssimme edelleen pohjoiseen (samaan aikaan Espri ja Ventus tekivät vendan) ja onneksemme tuuli kääntyi hieman (tai sillan tunneliefekti?) ja pystyimme edelleen nostaamaan kurssia. Yhtä-äkkiä huomasimme olevamme tiukassa mitalitaistelussa. Espri voitti koko fleetin, Ventus 2. ja Meriela 3. Valitettavasti matka loppui kesken. Loppukiri oli erinomainen. Saimme palkinnot. Kiitokset miehistölle. Keli oli suosiollinen FE:lle: ei isompaa aallokkoa ja tuuli 4-9 m/s NE.

Kisan opetuksena oli, että
- purjeita pitää kisassa säätää vielä enemmän mitä tähän mennessä on tehty (kiitos Panu)
- kannattaa käydä purjehtimassa muiden veneissä ja pyytää myös muita omaan veneeseen.
- saaristokisoissa pärjää kolmella miehistön jäsenellä.
- lähtöön kannattaa panostaa (olla ainakin paikalla ajoissa)
- viime talvena kimppatilauksessa hankittu WB:n spinnu on oikeasti hyvä

Loistavaa. Luokan voittaja oli kuitenkin ammattilainen joten kolmos-sija on
kelpo suoritus. Paljoa ei enää tarvitse viilata jotta kolmen ja puolin tunnin
suorituksesta saisitte sen 1min 30s pois ja voittoon!

WB:n spinnulla pystyy kryssimään, kunnes skuuttikulma irtoaa

Kiitos raportista, näitä luetaan mielenkiinnolla.

Tervehdys

Joo kivaa oli ja tiukaksi meni. Kolmas sija oli ihan tyydyttävä tulos kaiken kaikkiaan.

Mielestäni kisan ratkaisuista tapahtui tilanteessa, missä saarten välissä tuulen kääntyessä ja moinatessa meiltä loppui spinnusta veto täysin ja takaa tullut H tuli fokalla liukumalla hyvällä vauhdilla meistä ohi tyvenen läpi uusiin tuuliin. Genua saatiin nopeasti vetoon ja spinnu alas, mutta H oli jo auttamattomasti karannut.

Seuraava kulminaatio oli Emäsalon eteläkärjestä länsirännin alku, jossa pyörivät ja puuskitaiset tuulet tekivät rimmaamisen hankalaksi. Heti kun olit saanut vetoa seileihin niin tuuli taas kääntyi. Jatkuvaa skuuttien hissausta edes takaisin.

Kolmas kulminaatio oli itäpoijun jälkeinen vastatuuliosuus, missä moni teki virheen ajamalla liiaksi rännin tuulen puoleista reunaa. Tulkitsin (onnella) tilanteen oikein ja totesin ettei meidän kannata ajaa väylän keskilinjan yli vaan otetaan sellaisia puolipitkiä paaran halsseja väylällä poikittain ja styyralla sitten väylän suuntaisesti niin pitkälle kuin vettä riittää. Saimme odotetun shiftin ja selvisimme paria vendaa vähemmällä kuin pahimmat kilpailijamme. Lisäksi saimme nostettua TODELLA korkealle tuuleen. Se on jännään miten leikkarin arviointi heittää todella häränpyllyä, kun aallottomissa olosuhteissa vene nousee tosi ylös.

Maalissa oltiin melkein peräkkäin Albinin ja H kanssa. Valitettavasti meidän kannalta matka loppui kesken. Jos matkaa olisi ollut vielä puoli mailia lisää, niin olisimme todennäköisesti ajaneet edellä menneet kiinni.

Kiitokset järjestävälle seuralle ja varustamolle, hauskaa oli vaikka uumoiltiin "ramavitin" tulevan vallitsevassa kelissä tarpeeseen...

Tuo 6mm dyneeman pitäisi olla kuin terästä. Oletko Harri varma että skuutti
todellakin on dyneemaa? Vai oliko se ylägaija joka jousti niin paljon?

harald wrote:Tuo 6mm dyneeman pitäisi olla kuin terästä. Oletko Harri varma että skuutti
todellakin on dyneemaa? Vai oliko se ylägaija joka jousti niin paljon?

Tervehdys

Ylägaija eli tuulen puoleinen skuutti venyi niin, että sitä täytyi kiristellä vähän väliä. Tuuli oli tiukasti sivulta, jolloin paine yläskuutissa oli kova. Käsin sitä ei saanut yhtään sisään ja vinssilläkin sai vääntää lujasti. Varmistin ettei skuutti luistanut lukossa, joten venymä oli todellista.

Kyllä tuo 6mm dyneema paremmin kesti ja pysyi kuosissaan kuin Annelin 8mm vanhat skuutit, jotka tulivat aikanaan veneen mukana. Materiaalista en tiedä, mutta eipä silloin dyneemaa ollut kukaan vielä keksinytkään.

Meillä 6mm dyneema ei kyllä jousta sitten yhtään mitään. Itse ottaisin palan
skuutista poikki, ja testaisin puukolla ydintä, jos menee leikkaamalla on se
polyesteriä, jos pitää hangata puukolla jotta menee poikki on skuutti dynemaa.