Olipas harvinaisen (ja yllättävän
) lupaava kisaraportti teekkaripurjehtijoilta. Sanoisin että tuloksesta huolimatta muilla on aika paljon opittavaa Trip Teaseltä.
1. Asenne
Veikkaanpa että verrytellessänne pari tuntia ennen starttia siellä rata-alueella ei hirveesti ollut tungosta.
Vrt. helmen kisaraportin 5. lähtö:
Lähdön jälkeen eka venda meni reisille, koska kukaan ei ollut pujottanut styyran puolen genoaskuuttia plokin kautta. Samalla tuuli tempaisi skuutin käsittämättömään umpisolmuun kun veto vinssille tuli väärästä suunnasta. Spinnua ei saatu ajoissa ylös kun falli oli jumissa. Paaran spinnuskuutti oli luikerrellut irti plokeista ja uiskenteli meidän vanavedessä. Kun se saatiin (spinnun jo ollessa vedossa) pujotettua paikallen, sen tuli laitettua jarruplokiin väärin päin. Lenssin jälkeen ei saatu spinnua ajoissa alas. Syyksi paljastui se että fallit genoan kanssa oli ristissä.
Asiaa ei tarvinne enempää selittää.
2. Virheistä oppiminen
Ekalla lenssillä käytiin toteamassa ettei Rysäkarin lähellä vedä kunnolla, toisella sitten löydettiin parempaa tuulta radan keskeltä.
Vrt. Petrin analyysi kisan jo päätyttyä:
Saamarin masentava katsoa noita tämän päivän kryssejä, kun kisa Merelliä vastaan ratkesi joka kerta omaan virheeseen laidan valinnassa
3. Itseluottamus
lensseillä lasketeltiin aika suoraan paaralla koko rata, joka näytti tuottavan hyvää tulosta muiden leikatessa enemmän, saatii muuta fleettiä kiinni jonkin verran.
Oma ratkaisu + oikeat havainnot ja johtopäätökset. Tämä kohta oli erityisen miellyttävää luettavaa, koska tiedän että on oikeasti aivan pirun vaikeaa oppia ajamaan kevyessä tuulessa ja aallokossa lenssillä tarpeeksi alas, kun tuntuu että spinnu ei vedä millään ja muut menee paljon kovempaa (niinhän ne meneekin, mutta mihin...). Vähän niinku jonkun J-veneen trimmiohjeissa taidettiin sanoa (ihan muusta tilanteesta tosin), if it feels like shit, its going fast.
4. Oma ajo, ei epätoivoisia yrityksiä, antaa muiden tehdä virheet
edessä oli kasa veneitä lähellä, mutta näyttivät olevan vähän liian kaukana. Jos lenssimatkaa olisi ollut enemmän oltaisiin saatu varmaan kiinni, vauhti vaikutti olevan hiukan parempi. Vikalla kryssillä sitten kuitenkin päästiin Olgan ohi kun tekivät ylimääräisiä vendoja ja tulivat paaralla vastaan ja jäivät meidän peittoon. Maaliin saapuessa huomattiin vielä merkillä lähellä olleen Pikku Myyn ilmestyvän mukavasti meidän jäljessämme sinne, olivat kai eksyneet spinnumeren sekaan ja menettäneet vähän vauhtia siellä.
Vrt. Petri:
joskus meno oli toisella halssilla niin tukkoista että heitimme vendan ihan vain siksi ettei vene kulkenut ja oli pakko tehdä jotain
5. Keskittyminen olennaiseen
Tokalla lenssillä oltiin jo pääsemässä edelläolevien iholle, parempien sijojen kiiluessa silmissä, mutta sitten jiipissä, joka jätettiin lähes merkille, spinnu kietoutui etustaagiin eikä saatu sitä ajoissa alas. Käännettiin väkisin kryssille Annelin perälautaa katsellen, vaikka spinnu huiteli jossain veneen takana, ja kalastettiin se sitten takaisin laatikkoon kryssillä. Hässäkän jälkeen ei saatu enää Annelia kiinni, mutta Helmi ei sentään päässyt kuittaamaan.
Totaalinen katastrofi alamerkillä ja pinnamies pistää kylmän viileästi keulan sinnepäin minne ollaan menossa. Just näin. Ja Helmi pysyi takana. Ens kerralla jätetään vaan ne rintsikat pois:D Mutta oikeesti väittäsin että tossa tilanteessa vähintään 95 % aloittelevista (ja valitettavan moni kokeneemmistakin) kuskeista rupeaa "koordinoimaan" tätä spinnuongelman selvittämistä ja siinä ohessa ajelee kuutta solmua poispäin maalista. Tai pahimmillaan rupeaa vetelemään köysistä tai menee itse sinne kannelle selvittämään tilannetta.
Opittiin paljon, tästä on hyvä jatkaa ylöspäin.
Ehdottomasti. Nyt teette kuulkaas seuraavasti. Perustatte sinne teidän ylioppiaskunnan alayhdistykseen alaosaston, eli Tripin kilpapurjehdujaoston. Te plus tarvittaessa 1-2 muuta.
Lupaatte tehdä pohjarempan duunit ja pyydätte siihen rahat. Mikään hallitus ei voi olla niin tyhmä että kieltäytyy moisesta tarjouksesta. (Jos te ootte hallitus niin vielä helpompaa.) Syksyllä raavitte pohjan puhtaaksi ja keväällä fiksaatte kölin + maalaatte pohjan. Vastineeksi duunista neuvottelette itsellenne etuoikeuden tiettyyn harjoitus- ja kilpailuohjelmaan.
Sitten te ostatte nyt syysalennuksella ison, G1:n ja G3:n. Meette weballe ja sanotte että samanlaiset kun Haraldilla. Näistä te olette sitä ennen neuvotelleet diilin, että kolmen vuoden päästä trip ostaa ne purjeet teiltä 50 %:lla ostohinnasta. Neljään pekkaan purjeet tulee maksamaan teille jotain naurettavat alle 150 eur per lärvi vuodessa. (Ja trippi saa uudet purjeet sikahalvalla. Kun niitä teidän purjeina käyttämiä kangaspaloja kattoin tänään rannassa, niin tää investointi olis, köhöm, vähän niinku tarpeen muutenkin.)
Sitten vähän treeniä esim. WHC tai vielä mieluummin ihan vapaamuotoisesti manööverejä, toistoja, toistoja, toistoja. FE rankingkisoissa treenaatte startteja ja venevauhteja (siis, huom., on tärkeää että olette siellä nimenomaan treenaamassa ettekä yrittämässä mitään sijoituksia.) Ja ensi vuoden Espoo GP:ssä olette sitten ensimmäistä kertaa kunnolla kisaamassa ja väitän ihan vakavissani että otatte Haraldin päänahan vähintään yhdessä startissa.
Mut ihan ensimmäiseksi otatte ittellenne jonkun nimimerkin, meitä on about viisi nettikirjoittelevaa purjehtijavilleä.
T.
Ville
