Posted: Sun Sep 26, 2010 18:09 pm
Veneessä Pone ja minä, sekä lauantaina NVK:lle saapuneet Freda ja Micke. Sampsa kuumessa, ja Micke jotenkin selvännäkijänä otti yhteyttä pari päivää aikaisemmin ja lupautui myös mukaan.
Siirtopurjehdus NVK:lle pe-illalla oli siisti. Tyyntä villingin kohdalle, ja sitten tiukka spinnuslööri kaksin pimenevään yöhön. NVK:lle saavuttaessa oli pilkkopimeä mutta jalostamon valot auttoivat aika paljon.
Sain Hepalta tietää tuulensuunnan suurinpiirtein kippairkokouksen aikana, joka oli siis 200°. Jumala-excel kertoi että Kalvö pitää kiertää myötäpäivään, ja vaikka joitain riskitekijöitä tuulen kääntymisten mukaan olikin laskin myös sen varaan että kääntyy miten vain niin Kalvön länsipuolen rännissä tuuli kääntyy rännin suuntaikseksi kuitenkin joten myötäpäivään.
Lähtöviiva oli erittäin pitkä, noin 3 minuuttia kesti purjehtia päästä päähän. Totesimme että se on noin 10° vinossa niin että poijupää olisi hiukan edullisempi ja mielessä kävikin paaran startti. Jostain syystä päätimme sitten lähteä lautakunnan päästä. Kun olimme sitten lautakunnan oikealla puolella kääntyi tuuli vielä enemmän, noin 15° astetta lisää vasemalle joten siinä sitten oltiin.
Otimme kuitenkin todella hyvän startin, ehkä 5 s myöhässä mutta 5,9 kn speediä ja ylimpänä veneenä. Hurrasimme Merellin paaran starttia kun he crossasivat koko fleetin ekana. H-vene Ventuksen kanssa oli vähän styyra-paara tilanteita alussa, kuten myös La Nonnan (LN) kanssa.
Vendasimme paaralle kohti jalostamoa, ja totesimme että ranta tuntui hyvältä. Ongelmaksi tuli tällä kryssipätkällä LN joka vendasi päälle aina kun oli tilanne. Tuntui välillä siltä että vene keskittyi enemmän tähän kuin omaan suoritukseen. Vähän tuntui ihmeelliseltä että 1.12 vene tekee tuolla tavalla kun sen pitäisi karata horisonttiin. Merelli teki sitten toisen kerran kohdatessamme saman, mutta tämän nyt ymmärtää kun ajetaan scratchia keskenämme.
Pääsimme sitten tästä vartioinnista pois vasta siinä tilanteessa kun Merelli ajautui öljypuomien ulkopuolelle, samaan aikaan kun LN vendasi niitten päälle. Me jatkoimme takaisin öljysatamaan tankkereiden sekaan ja otimme vendan aivan laiturin kyljessä ja pääsimme yhdellä vendalla öljpypuomien eteläpuolelta ulos. Tässä Merelli oli hävinnyt hiukan, sen verran paremmin se ranta veti.
Joukossamme kryssi myös Corsair 28 trimis, joka ensin kyllä oli hiukan taktikka-este mutta kun tilanteet tiukentuivat alkoivat he myös väistämään styyran veneenäkin perän takaa. Kiitokset tästä!
Kryssi kohti jääpoijua jatkui sitten LN:n paskoista pois vendaten ja leikkari laskien. Muistaakseni kun ankkurissa ollut Tempera lähestyi olimme melko tasoissa LN:n kanssa. Merelli ehkä 100 m perässä, ja Bice ehkä saman verran Merellin takana. Temperan keulan kohdalla tuuli sitten kääntyi vastaan ja jouduimme vetämään pari ylimääräistä tikkiä.
Otimme seuraavan legin kryssinä jonka aikana siftejä ei voinut ottaa. Tämä tarkoitti sitä että ajoin höjdiä puskissa (joita oli paljon erilaisia), kun LN ajautui alabaananille, kuten trackien perusteella myös Bice ja Merelli.
Tässä Dehler 34 Casper ohitti meidät luuvartin puolelta, mutta onneksi sen verran lujempaa että tämä ei kauan haitannut. Paskoista ei olisi voinut vendata pois muutenkaan.
Kalvön saariryhmän itäkärkeä kohti otimme korjaustikin, jonkinlaisen niemen aiheuttaman nosteen toivossa, ja kun kohtasimme LN:n seuraavan kerran oli taas luvassa styyra-paara tilanteita heidän kanssaan. Pakkaa sekoitti tässä vaiheessa hiukan Y40:nen ja joku muu ison luokan vene jota jouduttiin myös laskemaan mukaan taktiikassa.
Esthamnsfjärdenin etelä-jääpoijun lähestyessä tuli paljon ihmeellisiä reikiä/siftejä joista emme saaneet LN:ää vältellessä ja muita veneitä tarkkailessa otetta. Tästä muutama ylimääräinen venda nopeassa syklissä joka tiputti vauhtia sen verran että LN kiersi poijun ekana. Takanamme Merelli tuli styyralla merkille ja Bice joutui väistämään vendaamalla. Tiukkaa oli.
Kalvön eteläpuolella tapahtui sitten jotain, ehkä LN:n vesilinja ja pyöreämäät (?) purjeet toimivat paremmin, sillä he kasvattivat tässä kaulaa aika reilusti. Bice ohitti Kalvön lounaispuolella vauhdilla altamme, mutta Merelli edelleen takana. Ei tosin kaukana.
Itäviitalla LN, Bice, me ja Merelli. Eroa oli aika paljon LN:n ja meidän välillä, minuutteja. Bice oli ehkä 100 m edessä, ja Merelli ehkä vain 100 m meidän perässä.
Koska TWA oli 140-160° välillä styyran halssilla ajoimme vain suoraan kohti merkkiä. Tuuli tyyntyi hiukan startin 11 kn tasosta noin 8 kn tasolle.
Tempera-tankkerin ja jääpoijun lähestyessä kellotimme LN:n etumatkan sellaiseksi että johdimme heitä vielä tässä vaiheessa. Koska ajoimme käytännössä samaa nopeutta kryssillä aikaisemmin kisassa näytti vielä tässä vaiheessa aika hyvältä.
Poijulla oli pikku härdelli Bice, X-302:en ja jonkun muun veneen kanssa. Otimme tosi nätin kierron ja pääsimme tämän porukan lonkan luun puolelle. Bice kun vendasi olimmekin jo aivan kintereillä.
Kalvön rantoja pitkin tuli sitten kryssittyä takaisin kohti maalia, ja jossain kohtaa tuli joku moottorivene S-lippua pystyssä kertomaan että maaliin otettaisiin limholmenin linjalle. Hmm, aika mielenkiintoinen tapa lyhentää mutta kun jokaiselle veneelle kerrottiin se niin hyvä niin.
Kun Kalvön eteläpuolen aukko oli melkein ohitettu kuoli tuuli aivan pois. Tupakan savu nousi suoraan ylöspäin, ja ohjailuvauhtikin menetettiin aika ajoin. Kokeilimme spinnua, genoaa ja eri kulmia mutta kun ei tuule yhtään niin ei tuule.
Tässä Donna ohitti meidän oman vauhtituulensa ja paremman malttinsa avulla. Bice vuorostaan saatiin uudestaan kiinni tässä kuviokellunta-kilpailussa.
Pahinta oli katsoa miten LN teki vendan melkin Löparön rannassa hyvässä vauhdissa kun itse seisomme paikallaan.
Jossain vaiheessa tupakansavu rupesi kulkeutumaan keulaa päin, ja nostimme spinnun ylös. Vaikka se ei vetänytkään, ulos preventeröity isopurje antoi noin 0,9 kn vauhdin ja kun sitten uusi tuuli tuli kaakosta tapahtui kuminauha-efekti. Kun Bice seisoi vielä paikalaan ajoimme itse yli 3kn kohti maalia.
Mahdollisuus LN:n voittamiseen olivat menneet pläkään, mutta eiköhän ensi vuonna sitten paremmalla onnella.
Palkintojenjako Långholmenissa oli nopea ja sujuva toimitus, kuten myös makkaroiden ja patongnin hotkiminen. Jonkin verran ehti tuossa harrastaa karate-purjehdusta, mutta itse olin niin väsynyt pe-illan ja ja lauantain purjehduksen jälkeen että ei oikein jaksanut enää innostua.
Paluumatkalle lähdettiin sitten koneella aivan peilityvenessä ja melkein täysikuun paisteessa. Itse en istunut sitloodassa edes sipoon selän alkuun ennen kuin päätin käydä vähän "lepäämässä". Kuorsaukseni oli kuulemma kuulunut yanmarin yli sitloodaan asti jo sipoon selällä. Havahduin vasta kun joku mainitsi jollekin puhelimessa että olemme lauttasaaren länsipuolella. Taisin olla vähän poikki.
Sinänsä erittäin siisti retki, ja varmasti kannattaa tulla ensi vuonna uudestaan. Tällä kertaa vähän kokeneempana ja tarkempana.
Siirtopurjehdus NVK:lle pe-illalla oli siisti. Tyyntä villingin kohdalle, ja sitten tiukka spinnuslööri kaksin pimenevään yöhön. NVK:lle saavuttaessa oli pilkkopimeä mutta jalostamon valot auttoivat aika paljon.
Sain Hepalta tietää tuulensuunnan suurinpiirtein kippairkokouksen aikana, joka oli siis 200°. Jumala-excel kertoi että Kalvö pitää kiertää myötäpäivään, ja vaikka joitain riskitekijöitä tuulen kääntymisten mukaan olikin laskin myös sen varaan että kääntyy miten vain niin Kalvön länsipuolen rännissä tuuli kääntyy rännin suuntaikseksi kuitenkin joten myötäpäivään.
Lähtöviiva oli erittäin pitkä, noin 3 minuuttia kesti purjehtia päästä päähän. Totesimme että se on noin 10° vinossa niin että poijupää olisi hiukan edullisempi ja mielessä kävikin paaran startti. Jostain syystä päätimme sitten lähteä lautakunnan päästä. Kun olimme sitten lautakunnan oikealla puolella kääntyi tuuli vielä enemmän, noin 15° astetta lisää vasemalle joten siinä sitten oltiin.
Otimme kuitenkin todella hyvän startin, ehkä 5 s myöhässä mutta 5,9 kn speediä ja ylimpänä veneenä. Hurrasimme Merellin paaran starttia kun he crossasivat koko fleetin ekana. H-vene Ventuksen kanssa oli vähän styyra-paara tilanteita alussa, kuten myös La Nonnan (LN) kanssa.
Vendasimme paaralle kohti jalostamoa, ja totesimme että ranta tuntui hyvältä. Ongelmaksi tuli tällä kryssipätkällä LN joka vendasi päälle aina kun oli tilanne. Tuntui välillä siltä että vene keskittyi enemmän tähän kuin omaan suoritukseen. Vähän tuntui ihmeelliseltä että 1.12 vene tekee tuolla tavalla kun sen pitäisi karata horisonttiin. Merelli teki sitten toisen kerran kohdatessamme saman, mutta tämän nyt ymmärtää kun ajetaan scratchia keskenämme.
Pääsimme sitten tästä vartioinnista pois vasta siinä tilanteessa kun Merelli ajautui öljypuomien ulkopuolelle, samaan aikaan kun LN vendasi niitten päälle. Me jatkoimme takaisin öljysatamaan tankkereiden sekaan ja otimme vendan aivan laiturin kyljessä ja pääsimme yhdellä vendalla öljpypuomien eteläpuolelta ulos. Tässä Merelli oli hävinnyt hiukan, sen verran paremmin se ranta veti.
Joukossamme kryssi myös Corsair 28 trimis, joka ensin kyllä oli hiukan taktikka-este mutta kun tilanteet tiukentuivat alkoivat he myös väistämään styyran veneenäkin perän takaa. Kiitokset tästä!
Kryssi kohti jääpoijua jatkui sitten LN:n paskoista pois vendaten ja leikkari laskien. Muistaakseni kun ankkurissa ollut Tempera lähestyi olimme melko tasoissa LN:n kanssa. Merelli ehkä 100 m perässä, ja Bice ehkä saman verran Merellin takana. Temperan keulan kohdalla tuuli sitten kääntyi vastaan ja jouduimme vetämään pari ylimääräistä tikkiä.
Otimme seuraavan legin kryssinä jonka aikana siftejä ei voinut ottaa. Tämä tarkoitti sitä että ajoin höjdiä puskissa (joita oli paljon erilaisia), kun LN ajautui alabaananille, kuten trackien perusteella myös Bice ja Merelli.
Tässä Dehler 34 Casper ohitti meidät luuvartin puolelta, mutta onneksi sen verran lujempaa että tämä ei kauan haitannut. Paskoista ei olisi voinut vendata pois muutenkaan.
Kalvön saariryhmän itäkärkeä kohti otimme korjaustikin, jonkinlaisen niemen aiheuttaman nosteen toivossa, ja kun kohtasimme LN:n seuraavan kerran oli taas luvassa styyra-paara tilanteita heidän kanssaan. Pakkaa sekoitti tässä vaiheessa hiukan Y40:nen ja joku muu ison luokan vene jota jouduttiin myös laskemaan mukaan taktiikassa.
Esthamnsfjärdenin etelä-jääpoijun lähestyessä tuli paljon ihmeellisiä reikiä/siftejä joista emme saaneet LN:ää vältellessä ja muita veneitä tarkkailessa otetta. Tästä muutama ylimääräinen venda nopeassa syklissä joka tiputti vauhtia sen verran että LN kiersi poijun ekana. Takanamme Merelli tuli styyralla merkille ja Bice joutui väistämään vendaamalla. Tiukkaa oli.
Kalvön eteläpuolella tapahtui sitten jotain, ehkä LN:n vesilinja ja pyöreämäät (?) purjeet toimivat paremmin, sillä he kasvattivat tässä kaulaa aika reilusti. Bice ohitti Kalvön lounaispuolella vauhdilla altamme, mutta Merelli edelleen takana. Ei tosin kaukana.
Itäviitalla LN, Bice, me ja Merelli. Eroa oli aika paljon LN:n ja meidän välillä, minuutteja. Bice oli ehkä 100 m edessä, ja Merelli ehkä vain 100 m meidän perässä.
Koska TWA oli 140-160° välillä styyran halssilla ajoimme vain suoraan kohti merkkiä. Tuuli tyyntyi hiukan startin 11 kn tasosta noin 8 kn tasolle.
Tempera-tankkerin ja jääpoijun lähestyessä kellotimme LN:n etumatkan sellaiseksi että johdimme heitä vielä tässä vaiheessa. Koska ajoimme käytännössä samaa nopeutta kryssillä aikaisemmin kisassa näytti vielä tässä vaiheessa aika hyvältä.
Poijulla oli pikku härdelli Bice, X-302:en ja jonkun muun veneen kanssa. Otimme tosi nätin kierron ja pääsimme tämän porukan lonkan luun puolelle. Bice kun vendasi olimmekin jo aivan kintereillä.
Kalvön rantoja pitkin tuli sitten kryssittyä takaisin kohti maalia, ja jossain kohtaa tuli joku moottorivene S-lippua pystyssä kertomaan että maaliin otettaisiin limholmenin linjalle. Hmm, aika mielenkiintoinen tapa lyhentää mutta kun jokaiselle veneelle kerrottiin se niin hyvä niin.
Kun Kalvön eteläpuolen aukko oli melkein ohitettu kuoli tuuli aivan pois. Tupakan savu nousi suoraan ylöspäin, ja ohjailuvauhtikin menetettiin aika ajoin. Kokeilimme spinnua, genoaa ja eri kulmia mutta kun ei tuule yhtään niin ei tuule.
Tässä Donna ohitti meidän oman vauhtituulensa ja paremman malttinsa avulla. Bice vuorostaan saatiin uudestaan kiinni tässä kuviokellunta-kilpailussa.
Pahinta oli katsoa miten LN teki vendan melkin Löparön rannassa hyvässä vauhdissa kun itse seisomme paikallaan.
Jossain vaiheessa tupakansavu rupesi kulkeutumaan keulaa päin, ja nostimme spinnun ylös. Vaikka se ei vetänytkään, ulos preventeröity isopurje antoi noin 0,9 kn vauhdin ja kun sitten uusi tuuli tuli kaakosta tapahtui kuminauha-efekti. Kun Bice seisoi vielä paikalaan ajoimme itse yli 3kn kohti maalia.
Mahdollisuus LN:n voittamiseen olivat menneet pläkään, mutta eiköhän ensi vuonna sitten paremmalla onnella.
Palkintojenjako Långholmenissa oli nopea ja sujuva toimitus, kuten myös makkaroiden ja patongnin hotkiminen. Jonkin verran ehti tuossa harrastaa karate-purjehdusta, mutta itse olin niin väsynyt pe-illan ja ja lauantain purjehduksen jälkeen että ei oikein jaksanut enää innostua.
Paluumatkalle lähdettiin sitten koneella aivan peilityvenessä ja melkein täysikuun paisteessa. Itse en istunut sitloodassa edes sipoon selän alkuun ennen kuin päätin käydä vähän "lepäämässä". Kuorsaukseni oli kuulemma kuulunut yanmarin yli sitloodaan asti jo sipoon selällä. Havahduin vasta kun joku mainitsi jollekin puhelimessa että olemme lauttasaaren länsipuolella. Taisin olla vähän poikki.
Sinänsä erittäin siisti retki, ja varmasti kannattaa tulla ensi vuonna uudestaan. Tällä kertaa vähän kokeneempana ja tarkempana.
