harald wrote:Ville taisi oll Tyynessä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt hiukan aikaisemmin huutaa tilaa esteelle, ja purjehtia tyynen kanssa vain pokkana paaralla fleetin edestä. Taas kokemusta rikkaampi.
Joo, mä olin siinä veneessä, mikä se nyt oli, no se mikä oli siinä lähtöhetkellä styyralla siinä linjan edullisemmassa päässä, niin Tyynehän se tosiaan taisi olla
Paaralähtö ja moni muukin helppo tapa ottaa pirun hyviä lähtöjä valitettavasti toimii vain silloin, kun kukaan muu ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan
Muut tavat ottaa startteja onkin sitten joko niitä vaikeita tai sitten niitä joilla otetaan huonoja lähtöjä.
Me kovasti kyllä katseltiin ja kuulosteltiin ja odoteltiin että milloin se tilahuuto tulee. Eipä tullut huutoa vaan kuului kops.
Sinänsä tuo tilanne oli erittäin kinkkinen paikka. En osaa sanoa mitä olisi tapahtunut, jos huuto olisi tullut ajoissa. Meidän mielestä olisit Harald mahdunut vendaamaan ja laskemaan meidän alta. Miten olisit reagoinut, jos emme olisikaan kääntäneet huudon myötä vaan vastanneet että tee itse vastakäännös (menikö se muuten noin suomeksi, englanniksi you tack)? Epäilen, että ainakaan et olisi tainnut osata odottaa tuollaista vastausta?
Toinen juttu on se, että meillä oli Tyynessä kyllä todella paha paikka vendata. Seuraava styyran vene oli mielestäni lähempänä meitä kuin mitä me oltiin Haraldista. Itse asiassa siinä vaiheessa kun vendasimme kolahduksen jälkeen (ihan hyvää hyvyyttämme, oikeaoppista virallista huutoa ei Charlotasta kuulunut;-) oli vielä vendan aikanakin epäselvää mitä tulee tapahtumaan. Juuri ennen vendaa arvioin itse, ettemme mitenkään pääse paaralla seuraavan veneen editse (mahtoiko olla Petri siinä?). Vendan ollessa valmis olimme sitten kuitenkin menossa selvästi seuraavan styyran veneen edestä ja ylempänä olleen Vindungenin perän takaa. En tiedä mitä tuossa tapahtui, mahtoiko Petri (jos oli Petri) laskea kohteliaasti styyralta meidän taitse tai joku iso sifti tai jotain? En usko arvioineeni noin pahasti pieleen, vaikka outo vene olikin.
Pointti edelläolevassa on se, että vaikka Harald olisi huutanut tilaa esteellä, niin Tyyne ei välttämättä olisi uskaltanut kääntää ennen kuin olisi itse huutanut tilaa esteellä seuraavalle veneeneelle. Jne. Koko "ketjun" purkaminen olisi voinut ottaa hyvinkin sen verran aikaa, että Harald olisi ollut kivillä kuitenkin. Todella vaikea ja v--mainen tilanne joka tapauksessa. Ei saisi mielestäni olla lähtölinjat noin lähellä matalaa. Ei tommonen 10 venettä styyralla vaan kertakaikkiaan käänny siitä ajoissa veke kun matkaa kiville on alle 100 metriä starttilinjasta.
Muuten jos nyt ilman kipparin lupaa raportoin Tyynestä, niin keskeisin havainto oli, että minä olen aivan liian iso, kömpelö ja laiska gastiksi. Startin ajan pyörin sitloorassa ja saatoin ehkä olla hyödyksikin, mutta oli kyllä liian outo rooli ja outo vene, että musta olisi mitään normimiehistöä kummoisempaa apua ollut sitten kun radalle päästiin. Olen ollut aivan liikaa "afterguardissa" ja liian vähän laidalla, joten nyt toista kertaa ikinä Tyynessä ja vielä rintamasuunta aivan outoon suuntaan niin enpä mä osaa juuri sanoa mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Kivaa oli silti tuo laidalla istuskelukin, varsinkin kun oli vanhaa tuttua juttuseuraa muistoja verestämässä.
Kryssillä meillä oli nähtävästi vauhtiongelmaa, itse veikkaisin syyksi sitä, ettemme reagoineet puuskiin ja sifteihin kovinkaan aktiivisesti. Eli diagnosoisin ongelmaksi sen, että purjehdus ei ollut "skarppia" vaan vähän ailahtelevaa, eli toistuvasti välillä tuo vähän pielessä, välillä tuo toinen, väliin pieni ohjausvirhe yms. pientä koko ajan. Tietysti kun oltiin hitaammanpuoleinen vene fliitissä, jouduimme myös aika paljon ajelemaan vain sen mukaan, mihin muiden jäljiltä jäi vapaita tuulia. Mitään yksittäistä isompaa töppäystä en huomannut meidän tekevän.
Parissa paikkaa hävittiin kerralla vähän enemmän, melkin takana olimme millilleen punasen poijun leikkarilla, paitsi että se perkuleen tallinnanlaiva laittoi aallot ja tappoi tuulen just 3 veneenmittaa ennen poijua, että rekasimme siitä sitten just sen veneenmitan alaspäin ja tarvittiin kaksi turhaa vendaa. Spinnun nostossa oli narut jotenkin väärin, joten siinä kesti hetken arpoessa. Mutta ei noista nyt saa kuin maks minuutin selitykseksi. Peruspurjehduksesta puuttunut "viimeinen silaus" selittää sen turhan viitisen minuuttia.
Ihan hauska kisa oli kokonaisuutena.
Ville
PS. Minkäs värinen se Haraldin keulapurje oli?? Mä nähtävästi sekoitin f:t koska luulin Charlotan olleen vasta kolmantena sen vihreeltä-vihreelle strekin jälkeen.
) siitä miten pienellä asialla voi olla suuria vaikutuksia. Eli, epäonnistuneen spinnujiipin seurauksena spinnu läplätti missä sattuu, mutta sitä ihmetellessä jne. venettä veti eteenpäin vain yksi purje ja kun genuaakaan ei saatu ylös niin näkee hyvin vihreä-vihreä-välin ensimmäisellä puoliskolla keskinopeuden olevan n. 5,3-5,5 solmua (GPSAR:n keskiarvon laskenta päälle valikosta ja keskiarvoistus vaikka 250m matkalle). Kun sitten genua vihdoin saatiin ylös nousi keskinopeus 6,3:een. Mutta tässä vaiheessa olikin siis jo menty puolet koko halssista solmua hitaammin, eli n. 600m. Kun sitten tekee vähän yksinkertaista matematiikkaa niin jäljelle jää että pelkkä säätäminen genuan kanssa hidasti venettä n. minuutin.