Esimerkki vaijerin virumisesta:
Entinen alaiseni on suunnitelliut erään ydinvoimalan suojakuoren, jonka rakenteessa on esijännitetyt teräsvaijerit (lujuus 1850 N/mm2). Ne jännitetään 80% murtolujuudestaan ja laskennassa on huomioitu, että 40 vuoden aikana JÄNNITYS alenee 5 % virumisen seurauksena.
Nyt siis esijännitys on 4-kertainen verrattuna purjeveneen vantteihin. Jännitys tippuu 5% eli viruma on 5% jännitysvenymästä eli täysin mitätön vanttien kannalta.
Varmasti ko. teräs on parempilaatuista ja vähemmän viruvaa kuin vantit, mutta ko. esimerkki kuitenkin osoittanee, että viruminen vaijereilla on hyvin vähäistä.
Jos tosiaan on havaittu, että säätövara vanttiruuveissa vähenee vuosien varrella, on todennäköisin syy mielestäni se, että kannen rakenne on myötänyt. Eikös Charlotassakin havaittu mastojalan painumista kanteen.
Tarkoitus ei ollut väittää, että ko. diplomityö todistaisi asian. Siitä vain sattui löytymään virumasta suomenkielistä tekstiä. Tässä löytyy kuvaajakin virumisesta:
http://www.vtt.fi/virtual/try/Esdep/l18/HTML/L18-2.htm
Kuvaajasta havaitaan, että virumista tapahtuu vasta kun liikutaan yli 50% myötörajaa vastaavissa jännityksissä ja lisäksi kylmämuokkaus merkittävästi vähentää virumista.
Tässä 316L:n datoja, joissa viruman arvoja annetaan vasta 550 C alkaen ja silloinkin ne vaativat melko suuren jännityksen. Huomaa myös, että ko. materiaalin murtolujuus on vain puolet vanttien murtolujuudesta, johtuen kylmämuokkauksesta.
http://www.tanks-ss.com/SX316.pdf
Joakim
](./images/smilies/eusa_wall.gif "Brick wall"){kind=small}
. Paljon vähemmällä olisin päässyt, jos vaijerit olisivat uskoneet teoriaa... 
.