Lauantain harjoitusten anti onkin mielenkiintoinen. Veneiden väliset erot ovat suuret riippumatta purjevalinnasta. Tuuli on harjoitusten aikana alussa noin 6 m/s ja se laantuikin loppuun mennessä noin 4m/s tasolle.
Ensimmäisellä kryssillä Charlotta meni menojaan ja Olga ja Anneli kulkivat kutakuin samaa tahtia Olgan viedessä laina Genoalla (ehjällä) pidemmän korren. Ylämerkillä sitten huomasin vanhan ja uskollisen Genoa 1:sen antaneen taas myöden

Toisella kryssillä Charlotta vaihtoin G3:seen ja silti veti edelleen eroa muihin


Kolmannella kryssillä emme päässeet toistamaan Olgalle samaa peittotaktiikkaa Haraldin istuessa tällä kertaa Olgan pinnassa. Ylämerkille saavuttiin järjestyksessä Charlotta (G3) Olga (G1) ja Anneli (st). Yllättävää oli, ettei taaskaan ero Olgan ja Annelin välillä kasvanut matkalla vaan pysyi samana lähdöstä maaliin. Harald totesikin jälkeenpäin Olgan tuntuvan kovin painavalta ja peräsimen raskaalta.
Tulokset jäivät hieman jäytämään takaraivoa. Miksi Charlotta vetää eroa purjeista riippumatta ja miksi G1:llä ei kyykytetä ST fokkaa

Pienen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että syyt tuloksiin ovat veneissä ja kelissä:
- Charlotan pohja on hiottu sileäksi, veneestä on heitetty kaikki turha pois ja paino keskitetty kölin yläpuolelle. Anneli ja Olga on varustettu kaikella mahdollisella eikä veneiden pohjia ole hiottu vuosiin. Tämä ero selittääkin Chrarlotan vastustamattoman nopeuden

- Tuulen nopeus oli yllättävää kyllä riittävä kuljettamaan aallottomissa olosuhteissa veneitä pienemmilläkin keulapurjeilla! Jos aallokkoa olisi ollut enemmän olisi Genua 1:sestä ollut selvästi enemmän hyötyä. Samalainen tilannehan esiintyi jo viikko sitten FE-regatassa, missä Entertainment kulki Genoa 3:sellä vastustamattomasti kolmannelle tilalle ennen monen veneen Genoa 1:stä.
Eli kuinka ollakaan tullaan johtopäätökseen, missä pohjan sileys on tärkeä osa venevauhtia
