Karvalakkikisaan osallistuminen oli viimeiseen ilmoittautumispäivään epävarmaa. Lopulta aikataulut yms. saatiin sopimaan purjehdusta suosivaksi ja ilmoittautuminen laitettiin sisään.
Miehistön saaminen lyhyellä aikataululla oli vaikeaa mutta onneksi keli ennusteet näyttivät lauantaille kevyttä keliä joten 2-3 henkilöä veneessä tulisi riittämään. Rea oli ilmoittanut jo aikaisemmin tulostaan ja viimehetkellä sain Jankan ilmoittautumaan mukaan.
Kipparikokouksessa ei perinteisesti tullut mitään uutta ja kyseessä oli siis samantyyppinen tilaisuus kuin edellisinäkin vuosina. Rata ja vastatuuli poijun kiertosuunta oli ne oleelliset asia, jotka siellä jaettiin porukalle.
Vene irtosi lauttasaaren itäpuolelta 9:30 ja suuntasimme kohti lähtöaluetta. Vene oli valmisteltu aamulla purjeiden, yms. osalta joten matkaan päästiin heti kun kipparikokouksesta oli selvitty.
Lähtöalueella kävimme merkkaamassa poijut, harjoittelimme spinnu manööverit ja ajelimme edestakaisin kellottaen linjaa ja etäisyyttä hakien paikkaa josta tulisimme lähtemään. Veneen pää tuntui ainakin minusta paremmalta eli se asetettiin targetiksi. Pikkuluokan veneitä oli linjan pituuteen nähden vähän, joten paikka linjalta olisi helppo löytää tai ainakin näin ajattelin. Lähdimme ajelemaan kohti veneen pään poijua 2 minuutin kohdalla jättäen varaa nostamiselle ja tarkkaillen muiden tekemisiä. Jokin virolaisporukka meinasi vesittää hyvän suunnitelman laskettelemalla meidän päälle eikä kipparilla nähtävästi ollut tietoa siitä kenen tulisi väistää moisessa tilanteessa. Saimme kuitenkin pienen kolaroinnin jälkeen työnnettyä ko. veneen sivuun ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti poijua. Protestilippua en alkanut kaivamaan vaan keskityin ajamiseen ja paikan varmistamiseen. Charlotta yritti viimeiseen asti mahtua meidän ja poijun väliin mutta tällä kertaa meillä oli varaa vielä nostaa eli tilaa ei löytynyt.
Ylämerkille tultaessa 4play, Vitalita ja Herring olivat pyyhkäisseet meistä ohi ja alkoivat spinnun nostojen jälkeen odotetusti katoamaan horisonttiin. Charlotta oli tässä vaiheessa vielä takana mutta eroa ei ollut kuin muutama veneenmitta.
Spinnu osuudella ajoimme läntistä reittiä Vitalitan ja 4playn perässä Charlotan väistellessä luotoja hieman idempänä. Trutkobbenille saavuttaessa Charlotta ajoi paremmalla kulmalla kiertoon ja hilasi itsensä meidän ja ko. luodon väliin. Otimme hieman etäisyyttä laskemalla hieman alemmas olettaen, että joudumme vendaamaan pois pakeista jossakin vaiheessa.
Rysäkarin viitta kierrettiin normaaliin tapaan spinnuylös, genoa alas metodilla ja lähdimme ajamaan Charlottaa takaa. Tällä pitkällä lenssi osuudella saimme kurottua Charlotan eteläviitalla olleen etumatkan kiinni eli saavuimme kiertämään seuraavaa kivikasaa (päntäri) samaan aikaan. Charlotta nuoli päntärin rantoja siten ettei meillä ollut toiveitakaan päästä kölilinjan yläpuolelle.
Päntäriltä Malmikarille ajelimme Charlotan kölilinjalla ja saimme osaksemme erinäisten veneiden pakki tuulia. Jäimme siis lisää.
Malmikarin viitan jälkeen seurailin tuulimittaria joka kertoi tuulikulman olevan jotakin 80-85 asteen välillä joten spinnua ei siis voinut vetää ylös. Jouduimme kuitenkin hieman nostamaan reitin yläpuolelle väistellessä isompia veneitä ja loppupätkän Uusimatala ajoimme spinnulla. Charlotta ei ollut silmämääräisesti vielä karannut horisonttiin vaan lähdimme ajamaan perässä suuntana koirakari...
Katajaluodon kohdalla teimme ratkaisun ajaa hieman etelämpää kuin edessä ajanut Charlotta ja pääsimme nauttimaan auringosta ja oluesta lokin näyttäessä nollaa. Oli hermoja raastavaa katsoa kuinka veneet pohjoisempana ajoivat vahdilla kohti Koirasaarta.
Koirasaaren kierron yhteydessä Bavaria 42” ajoi meistä ohi genualla. Virittelimme keulaan puomin ja nostimme spinnun ja Rysäkarin eteläviitalle tultaessa otimme sisäpaikan Bavarialta. Jostakin syystä heillä oli tarve päästä etelää kohti (koti-ikävä?) ja suusta meinasi jo päästä r-päitä mutta maltoin mieleni ja olin kiltisti hiljaa. Trutkobbenilla varmistin ettei ko. vene saa ainakaan sisäpaikkaa mutta tiukkaa teki sekin.
Loppumatka maaliin ajeltiin sivutuulessa ja spinnukin oli otettava Melkin kohdalla alas, jotta osuisimme maaliin.
Keli oli upea auringon suhteen mutta tuulta olisi voinut olla 4-5m/s enemmän, jotta olisi päässyt ajeleman kolmosella edes yhdessä kisassa tänä vuonna.
Kiitokset Realle ja Jankalle! (Realla on kaiketi kamerassa kuvia odottamassa)
Onnittelut vielä voittajille
