Matkan rasitukset ovat sen verran laantuneet, että voi yrittää kirjoitella jotain kommenttia.
Monien vastoinkäymisten summana olimme mukana Erjan kanssa kahdestaan. Lauantaiksi saatiin (säälistä) mukaan Peik Charlotasta, josta todella suuri kiitos!
Perjantai: Aivan h-vetisti liikaa tuulta kahden hengen miehistölle, varsinkin kun ei ollut kolmosta käytössä. Tosin vene joten kuten pysyi kryssillä hallussa, mutta vauhtia ei tietenkään ollut ja vendat olivat vaikeita. Ensimmäisen lähdön ensimmäisellä ylämerkillä olimme tietysti jo viimeisiä, mutta ei kuitenkaan aivan toivottoman kaukana. Spinnuosuus olikin sitten täysin toivotonta puuhastelua ja välimatka muihin kasvoi niin suureksi, että toisella kierroksella ei edes viitsitty nostaa spinnua.
Toinen lähtö meni hieman paremmin, mutta kyllä viimeinen sija varmistui viimeistään ekalla alamerkillä.
Lauantai: Kevyttä tuulta ja Peik mukana kolmantena! Nyt näytti huomattavasti paremmalta. Tuulta tosin oli liian vähän pari neliötä alikokoiselle Furlex-ykköselle (Charlotan ja Merellin vanha Pentex), mutta nyt roikuttiin kuitenkin jo muun fleetin (Ei Charlotta!) vauhdissa mukana. Kipparin huonot alamerkin kierrot tuottivat kuitenkin tälläkin kertaa viimeisen sijan.
Kakkoslähtöön tuuli nousi pari metriä, joka alkoi sopia meidänkin kalustolle. Edelleen merkin kierrot menivät huonosti, mutta spinnuajo hyvin ja pysyttiin keskikastissa. Kiitos Peikin taktikkotaitojen, noustiin viimeisellä ylämerkillä kakkoseksi, joka sitten pidettiin loppuun asti! Tuli todistettua vanha suomalainen sananlasku oikeaksi: "Yksikin suomenruotsalainen vastaa kymmentä ryssijää"
Sunnuntai: Erjan kanssa kahdestaan ja kaikki retkikamat jo veneessä, koska oli tarkoitus lähteä kotiin suoraan radalta. "Normipäivä" Hangossa. Odottelua ja paahtavaa hellettä. Lautakunta ampui aloituksen puoliväkisin lähes tyyneen keliin. Parhaimmillaan taisi olla neljän eri luokan veneistä suurin osa vielä linjan takana lähtöpaukkujen jälkeen. Rullaykkönen ei toimi lainkaan ja jo linjan yli oli vaikeuksia päästä ajautumatta jonkun päälle. Lopulta, kun tuulta tuli se about 1.5 m/s, huomattiin, että nousukulma ja vauhti oli todella huono muihin verrattuna. Ajettiin siis huomattavasti muiden alle, että saataisiin riittävästi vauhtia. Toisella alamerkillä oltiin vielä Alman edellä, mutta jouduimme heittämään pakkituulten takia. Kippari oli spinnun laskussa unohtanut skuutin puomiin, joten venda meni täydellisesti pieleen ja Alma ajoi edestä ohi. Huumori loppui tietysti siihen ja viimeinen sija oli taas tosiasia, kuten sitten kokonaispisteissäkin
Kokonaisuutena kuitenkin hyvät kisat ja paria moottoriveneseuruetta lukuunottamatta myös rantaelämä oli siedettävää

Regattaan tietysti kuuluu muutakin, kuin merkin kiertoa, mutta kyllä ainakin yksi yö välillä kotona saattaisi parantaa keskittymistä radalla.
Ainoana negatiivisena seikkana voisi pitää liian pientä osallistujamäärää. Ehkä ensi vuonna on enemmän FEneitä mukana?!
terv. Artsi/DANIELA