Tervehdys
Hoh hoijaa mistäs nyt sitten alkaisi...? Veneessä tänään miehistönä Juha, Harri, vesä ja minä.
Tullessani rantaa katselin kun riihilahdessa velloi vaahtopäät ja tuuli tuiversi mastoissa. Totesin aallokon mahdollistava vielä meidän pienellä jollalla veneelle soutamisen, joten päätin lähteä kisaamaan.
Lopulta saimme kaikki onnellisesti veneeseen ja aloitimme veneen valmistelun, kun joku huomasi että onko tuo toinen vene ollut aina noin lähellä. No eipä ole ollut vaan sen poijukettinki oli pettänyt ja se oli rekaamassa vauhdilla kohti Annelia

. Onneksi meitä oli neljä veneessä. Kolme piti karkulaista kiinni ja neljän haki kiinnitysköyttä, jolla karkulainen saataisiin kiinni meidän poijuun

. Kovan punnertamisen jälkeen saatiin tilanne turvattua ja itsemme irti ehjänä. Lähdimme ajamaan koneella kohti lähtölinjaa ja itse ryhdyin soittelemaan ja yrittämään veneen omistajaa kiinni tiedottaakseni tapahtuneesta. En millään saanut omistajaa kiinni ja hätyytin isänikin soittelemaan.
Päätimme, ettemme tänään riko mitään ja otimme tyynesti keulalle nenäliinan (myrskyfokka) ja isoon reivin. Purjeet saimme ylös juuri 10 min ennen lähtöä ja veneessa oli vielä kaikki somasti "rempallaan". Emme kuulleet yhtään paukkua emmekä nähneet toimitsijoiden lippujakaan, joten sokkona oltiin. Ylläri oli kova kun huomasimme muiden lähteneen ja olimme vielä yli 100m lähtölinjan etupuolella

. Ei kun linjan taakse ja keula kohti muiden perää

.
Reivi ja nenäliina oli hieman hidas yhdistelmä tähän avotuuleen, joten päätimme purkaa reivin ja ottaa sen uudelleen sisään jossain ennen Melkkiä.
Kisa meni sitten toisten perässä ajellessa. Sen mitä lähdössä myöhästyimme ja toisista jäimme piti hyvinkin aina Meltin eteläpuolen kääntömerkille asti. Teeministä menimme ohi hieman Melkinselän länsiviittan jälkeen ja Teemin päättikin heittää leikin kesken hetimiten tämän jälkeen. Ei varmaankaan tyhmä päätös heiltä.
Rata Melkiltä Rysäkarille ei oikein suosinut nenäliinalla ajoa. Nyt kävi aivan selväksi, että keulasta puuttui voimaa puskemaan isossa aallokossa. G3:lla liikkeellä olevat painelivat korkeammalle ja kovempaa, kuin me. No täytyy kuitenkin tunnustaa, että vene oli ehkä hieman "puhditon", mutta kuitenkin mukava ajaa

, kun se ei tempoillut jokaisessa puuskassa. Kallistus oli hyvin hallinnassa, ehkäpä siis liiankin hyvin

.
Vanhaa uskollista spinnua emme edes ajatelleet vetää tänään ylös. Se, että tulemmeko 5 vai 10 min muiden jäkeen maalii ei enään tuntunut tärkeältä

.
Miessaaren kohdalla totesin, että keli himmaa ja nyt jos halua olisi niin pitäisi purkaa reivi ja vaihtaa fokka keulille. No halua ei juuri ollut, joten tyydyimme reivin purkuun.
Niillä sitten mentiin (katkeraan?) loppuun saakka, vaikka viimeinen strekki kohti maalia olikin hieman tuskainen voiman puutteessa.
Maalin jälkeen aloitin taas puhelinyhteyden oton, jospa saisimme karkuriveneen omistajan kiinni ja tiedotettua tapahtuneesta ja sopia jatkon turvaamistoimista. Lopulta laitoin Annelin poijuun ja karkulaisen meidän perään roikkumaan. Meillä ainakin ketju kestää, mutta riittääkö poijussa paino kahdelle veneelle

?
Olipa muuten aika FE painoitteinen tämän päivän pikkuluokka. Hyvä ME
