
Tuuli oli ennusteen mukaan merellä kaakosta, 10 m/s. Kivenlahden rännillähän se tarkoittaa 1-6 m/s ja pyörteitä. Vastatuulilähtö siis. Muut ottivat vauhtia styyran halssilla tuulen alapuoleisen poijun takaa (Kivenlahtelainen perinne?), me yritimme livahtaa paaralta edestä. Olisi se onnistunutkin, jollemme olisi varoneet liikaa varaslähtöä ja olleet myöhässä.
Lähtölinjan ylitimme viimeisten joukossa mutta tuulensuunnan kannalta edullisella halssilla kuitenkin. Tässä vaiheessa alkoi tökkiminen, vene ei tuntunut juuri kulkevan eikä nousevan mihinkään. Trimmi kuitenkin ok. Kai.
Tuuli pyörteili perin kummallisesi välillä tyssäten jokseenkin kokonaan, suoraa vanavettä ei saanut aikaan sitten millään.


Ekalle kääntömerkille tultaessa muu fleetti oli jo karannut. Ei kai me sentään näin huonoja olla? Peräsimessä oli outo tuntuma ja vanavedessä kummia pyörteitä. Hemmetti, meillähän on tarttunut köliin jotain. Kalastajalta karannut verkko, ehkä?
Toisella kääntömerkillä tuuli taas tyypillisesti temppuili. Meillä oli ihan riittävästi korkeutta merkin kiertoon, mutta juuri kun merkki oli parin veneenmitan päässä, se vähäinen tuuli päätti kääntyä suoraan eteen ja siinä sitä sitten oltiin
](./images/smilies/eusa_wall.gif)
No samaa helvettiä se oli loppuun asti, mitä sitä tässä enempiä vatvomaan. Vapaaehtoinen DNF kävi mielessä mutta yritettiin sentään nähdä asiassa se positiivinen puoli - me sentään oltiin vesillä eikä kotona happanemassa. Kurjuutemme maksimoimiseksi LYS1 luokan veneet alkoivat varvaamaan kadehdittavalla venevauhdilla ja yksi niistä päätti vielä alkaa nostattamaan meitä

Tuli se maali vihdoin ja sitten eiku vene parkkiin, lasit ja sorkkeli päälle ja mereen. Peräsimen ja potkuriakselin ympärille oli tarttunut muhkeat mättäät vesikasveja. No syyllinen huonoon kulkuun löytyi ja poistettiin, mutta fiilis oli jo mennyttä. Jotenkin tuntuu että tällaisella tuulella emme olisi kovin hyvin pärjänneet muutenkaan. Koko rata meni kepeässä ja suunnaltaan epämääräisessä kryssissä tai sivutuulessa. Ensi kerralla sitten...