Tervehdys,
enpä taida tietää mitään muuta aihetta, joka herättäisi yhtä paljon intohimoja veneilijöiden parissa kuin osmoosi -"ongelma".
Tehdessäni muutama vuosi sitten ko. perusteellisen rempan ja kärsittyäni joitakin huonounisia öitä projektin aikana haluaisin sanoa, että: Keep it cool!
KOSTEUSMITTARILLA MITTAAMINEN
Olen samaa mieltä Haraldin kanssa siitä, että kosteusmittarin antamia arvoja ei pidä käsitellä minään absoluuttisina avoina rungon kosteudesta. Samalla mittarilla ja samoilla kalibrointiarvoilla voi oman veneen rungon kosteutta seurata kirjanpidon avulla vuodesta toiseen.
Mittaukset on tehtävä muutaman sentin tarkkuudella aina samoista paikoista, koska esim. rungon jäykistäjä muuttaa mittaustuloksia.
Ensimmäisen kerran jonkintietyn rungonkosteutta mitattaessa voi referenssinä pitää esim. 5-10 mittausta 10 cm vesiviivan yläpuolelta. Tässäkin täytyy ottaa huomioon se rakennustekninen seikka, että useassa veneessä laminaattipaksuus vähenee jossain kohtaa ylöspäin mentäessä, jolloin mittari antaa jo tästä syystä erinlaisia arvoja.
On myös otettava huomioon, että eri mittarityypit mittavat eri syväydeltä ja että mittarit voidaan kalibroida eri rakenneaineille.
Mittaustulokset syksyn kosteudessa, jolloin mikään ei kuiva voivat erota hyvinkin paljon kevään arvoista, jolloin runko on saanut nauttia talven alilämpöisestä kuivumisesta.
Muistaakseni Tramex Skipper mittaa kosteutta parin-kolmekymmenen millin syväydeltä, jolloin:
# jokaisen pohjajäykistäjän ja sen molemmin puolin ylilaminointi maton kosteus on eri kuin "vapaassa levykentässä". Yritin itse saada palkkien kosteutta (täytetty FE:ssä polyuretaanilla) ulos poraamalla niihin reikiä kuten eräässä n. 10 vuotta vanhassa VENE-lehden artikkelissa oli neuvottu. Annoin kuivua parisen kuukautta ilman tulosta. Pointti on kuitenkin se, että sillä ei ole mitään merkitystä, koska pohjalaminaatin pinnan kosteus ratkaisee. Kun se on saatu kuivaksi voi vesisulun levittämine alkaa.
# Syksyllä esim. punkkien alta pyyhitty vesikin voi jättää riittävän kosteuden Tramex Skipperin viisarin heilahtamiseksi punaiselle alueelle.
# Kaikki metalli huudattaa mittaria
# Jokainen pelastusliivi, talouspaperin pala yms huudattaa mittari ainakin syksyn kosteudessa.
# Tietyt metallipitoiset myrkkymaalit tekevät samoin, punaiselle menee..
# jne jne
ELI, itse en ainakaan mielellään mittaa lainamittarilla muiden veneitä, vaikka jonkin verran asiasta on kertynyt kokemusta. Omalla tietämättömyydellä voi kokemukseni mukaan nimittäin saada paljon levottumuutta aikaiseksi ja siis usein tosiaankin ihan turhaan. Ei millään pahalla.
ONKO SE SITTEN PAHAKSI
En mahda mitään oman viisasteluni jatkamiselle, mutta tuo aiemmin mainittu 20-30 % rungon heikentyminen on OMASTA MIELESTÄNI nimenomaan asioita, joilla tietyt (ei läheskään kaikki) venekorjaamot petaavat itselleen töitä hiljaisiksi talvikuukausiksi. Ei minulla tietenkään ole lujuusmallia, eikä sen analyysia FE:n rungosta käytettävissäni väittäessäni, että ei voi mitenkään pitää paikkansa.
(Ei taaskaan millään pahalla ketään kohtaa)
Ko. rungonhan voi joka tapauksessa jakaa paikallis- ja globaalilujuustekijöihin. Globaalilujuudesta voi ainakin varmuudella sanoea, että esim. FE:n pituus- ja kiertojäykkyys ei voi mitenkään pienentyä 20 % varsinkin kun puhutaan "suomiveneiden" osmoositapauksista. Näin varsinkin siksi, että FE on hyvin asiallisesti jäykistetty vene. Se, että esim. rajatun levykentän (jäykkääjien väli) voi heikentyä paikallisesti jonkin jo todella pahan rakkuloinnin seurauksena pitää varmasti paikkansa, mutta siinäkin 20-30 % on korkea luku. Voinee pitää paikkansa "karibiaveneessä". Tällaisella paikallisella heikentymisellä on käsitykseni mukaan merkitystä vain tietyn tyyppisissä karilleajoissa yms.
Tänä päivänä suhtaudun hyvin tyyneesti minkä vaan rungon kuntoon, jos:
a) syksyllä, eikä alkutalvesta näy märän näköisiä länttejä siellä tällä, jotka eivät sormella tökkäämällä kuitenkaan ole vetisiä --> Nestettä laminaatin sisällä.
b) varsinkin heti syksyn ylösnoston jälkeen ei näy kupplia pohjalaidoituksen pinnassa
Jos näitä ilmiöitä ei näy, en välttämättä näe tarvetta käydä erikseen mittailemassa kosteutta, koska ilmiö ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut vahingoillisia mittasuhteita. Makean veden veneisiin, suhtaudun hieman kriittisemmin, koska ilmiö toimii ainakin teoriassa tehokkaammin makeassa vedessä.
Toisaalta, jos olen ostamassa venettä niin tietenkin ostopäätös syntyy helpommin jos myyjällä on näyttää esim. Selboatin suorittama rungon katsastustodistus.
Olin tässä muutama viikko sitten yhetydessä erääseen ranskalaiseen venevälittäjään joka kysymykseeni pohjoisranskalaisen esimerkkiveneen talvitelakoinnista ja osmoositarkastuksista totesi, että:
Sure it has osmosis, they almost all do but they just sail like that wihout problems. Etelässä runkoremppoja tehdään tietenkin paljon, koska veneet ovat meressä 365 päivää vuodessa mutta ongelma osataan ottaa jalat maassa.
Oma remppani maksoi muuten jonkin verran alle 3 keuroa, mutta sisälsi kylläkin hemmetisti työtunteja 2,5 kuukauden ajan. Pari viikkoa syksyllä ja pari kuukautta alkukesästä asianmukaisen kuivumisen jälkeen.
Kuten Harldin nimimerkin alla lukee, 'mielipiteet on mielipiteitä'.
Syys-terveisin,
