Kivenlahdella purjehditaan jo kilpaa

[KaleviHarkonen]

Tiistaipurjehdukset alkoivat Kivenlahdella.

Viime vuoden LYS2 luokkahan oli kovin tasaväkinen, kolme kärkivenettä oli kauden päätteessä tasapisteissä joista sijotusten keskinäisen suhteen perusteella Helmi sitten rankattiin kolmanneksi. Ja tämähän jätti paljon sijaa spekuloinnille. Nimittäin muut veneet hyötyivät Kivenlahti-spesiaaleista pistekäytännöistä (yksinpurjehtijahyvitys, naiskipparihyvitys) joita ilman me oltaisiin pokattu kirkkain pysti.

No, toisaalta me oltaisiin myös voitettu jos oltaisiin purjehditty paremmin. Joten se siitä.

Kevätkunnostukset hoidettiin pienimmän vaivan menetelmällä. Pohjaan olisi voinut käyttää enemmän tunteja, köliprofiilin olisi voinut muotoilla, kyljet olisi voinut vahata paremmin. Mutta käytännön ongelmana on elämäntilanne, jossa vapaa-aikaa on käytettävissä niukalti. Käytän tämän vähäisen, kullanarvoisen ajan mielummin pinna kuin skraba kädessä. Kotiväki ei siinä eroa näe, onko isi veneessä, veneen alla vai pubissa tikkaa heittämässä, heidän näkökulmasta isi on vaan poissa.

Näin ollen me ei tänäkään vuonna päästä vakiomiehistöllä harjoittelemaan manööverejä pohtien, pitääkö niitä toistaa niin kauan että ne sujuu päällään seisten vai riittääkö että ne sujuu silmät sidottuna. Veneilystä on tarkoitus nauttia muuten kuin maksimaalisen kisamenestyksen kautta.

Itse kisa oli tapahtumaköyhä, veneitä oli vähän ja keväinen tuuli pyöri arvoituksellisesti (jopa Kivenlahden mittapuun mukaan). Laurinlahdelta Kirkkonummelle välillä osoitettiin sentään FEneilyyn kuuluvaa SPINNU YLÖS henkeä ollen fleetin ainoa vene joka spinnun sivutuuleen nosti. Lopuksi tuuli oli aivan toivoton eikä lopputuloksilla ole juuri tekemistä urheilun kanssa.

Mutta: vesillä on mukavaa, kausi on korkattu, ja vapaaillan päätteeksi käsistä riisuttiin työrukkasten sijaan purjehdushanskat.