Vesillä liikkujatkin tarvitsevat hyviä tapoja
Kirjoittajavieras | Turun Sanomat | 4:30 | 0
Jaa artikkeli:
LUKIJAN

KOLUMNI

Mikael Miikkola

Maapallosta on kolme neljäsosaa vettä, ja vain yksi neljäsosa maata. Sekin vain siksi, että alukset voidaan kiinnittää, opetti esimieheni ja jatkoi: Merellä pitää liikkua arvokkaasti, kunnioittaa luontoa ja olla Gentleman!

Vaikka aluksen nimi olisi miehekäs, se on sukupuoleltaan nainen. Hyvät tavat edellyttävät, että iäkäskin lady pidetään fiinissä kunnossa. Siistinä ja puhtaana. Köydet koilattuina ja niiden päät joko pleissattuina tai rihmattuina.

Heti vesiltä palattua on ”tyttö” tankattava. Silloin se ei aiheuta yllätyksiä tai muutu vikuraksi ohjailla.

Asiantuntija tulkitsee kipparin taitoja aluksen kunnossapidosta ja solmuista eikä pätevyysviireistä. Äänetön taitaminen on osa hyviä tapoja. Mitä vähemmällä melskeellä irrotus ja kiinnitys tapahtuvat, sitä fiksumpi on miehistökin. Liian usein rouva Aaltosesta laiturilla tulee ”hyppää saatana”.
Reelingin eli kaiteen yli ei nousta alukseen. Eikä pissitä mereen! Satama ei ole kuin liiteri. Hyvä merimiestapa edellyttää, että laiturissa alukset kiinnittävät keulat samaan suuntaan.

Komentosillalla ei saa häiritä ohjailijaa, hiplata laitteita tai pimeällä sytytellä valoja. Hyvä tapa vaatii, etteivät matkustajat kiinnityksen ja irrotuksen aikana ole ohjaamossa tai keula- ja peräkannella häiritsemässä työskentelyä.

Ikivanhoja aluksella vallinneita käytäntöjä ovat, että aamulla ensimmäistä kertaa tavatessa tervehditään ja kannella esiinnytään täysin pukeutuneena. Aluksella ei saa viheltää, pitää käsiä taskuissa eikä veteen heittää roskia. Reelingin yli saa oksentaa, mutta ei vastatuuleen. Ehdoton tapa on nostaa lepuuttajat kannelle aluksen irrotettua. Kulussa roikkuvat ovat kuin turvavyö auton oven välissä.
Lippu on merenkulkijalle pyhä. Ulkomailla on syytä käyttää omaa kansallislippua. On huolimattomuutta käyttää rikkinäistä tai likaista lippua ja jättää se yöksi liehumaan tai nyyttinä tankoon.

Liikenteessä peruskohteliaisuus on, että niitä väistetään, jotka harjoittavat merellä ammattiaan. Huonolla näkyvyydellä osoittaa merimiestaitoa hiljentää vauhtia. Tarvittaessa jopa pysähtyä ja antaa vaadittavia valo- ja äänimerkkejä.

Herrasmiesveneilijä ei ankkuroi liki vedenalaista kaapelia tai vesijohtoa. Eikä häiritse saaristossa asuvien rauhaa – ihmisten tai otusten. Jos tärvelee toisen omaisuutta, on siitä reilusti ilmoitettava omistajalle.

On hyvissä ajoin ennen laituria kokeiltava, ”ottaako kone taakse”. Tosi harkitsematonta on aiheuttaa satamassa olijoille aallokkoa ja joutua kiinnitysvaiheessa jopa omien perälaineiden ryskyteltäväksi.
Meistä enin osa ei lue käyttöohjeita. Vesillä liikuttaessa se voi osoittautua kohtalokkaaksi. Veneessäkin on päällikkö. Hänen tärkeimpiä avujaan ovat maltti, osaaminen sekä vastuu aluksesta ja sen henkilöstöstä.

Vesille lähdettäessä muista ”kytkeä aivot”! Sanoohan varsinaissuomalainen sananparsi: ”Nekko meril seilava, ne mertte vaarat tietävä”.

Kirjoittaja on Paattisten
pursiseuran varakommodori.

...ja kannella esiinnytään täysin pukeutuneena

harald wrote:Hjertmansin spämmeistä poimittua. Mittaristo, jonka näyttö on silmälasin sangassa. Vähän kuten taistelu-heko-lentäjillä. Laituriuskottavuutta nyt ainakin.

harald wrote:How to dock like a PRO
https://www.youtube.com/watch?v=9qHdPhkSSNQ

"spring-loaded paddles that use wave energy for motion"

42 PROPULSION
42.1 Basic Rule
Except when permitted in rule 42.3 or 45, a boat shall compete by
using only the wind and water to increase, maintain or decrease her
speed. Her crew may adjust the trim of sails and hull, and perform
other acts of seamanship, but shall not otherwise move their bodies
to propel the boat.