Kun ei ole toistaiseksi kokemusta aiheesta, niin tiedustelen vinkkejä niiltä joilla on, jotta ei tarvitse kantapään (lue hermoromahduksen) kautta oppia asioita.
Mitä tulisi ottaa huomioon ja mitä varsinkin välttää, jotta purjehduksesta voi nauttia koko perhe?
Ensi kesänä lapsi on vajaan vuoden ikäinen, mutta kokemuksest hiukan vanhemmistakaan eivät ole pahitteeksi, sillä mielikuvia tulevasta on hyvä luoda.
Lapsi veneessä
Meillä on ensi kesänä ihan sama tilanne (reilut 9kk loman alkaessa), joten (rohkaisevat) kokemukset kiinnostavat meitäkin.
Koska tekniikallahan voi ratkaista kaikki keksittävissä olevat ongelmat, on meillä vene varustettu talven aikana lämminvesivaraajalla ja Harkenin rullalla. Reittisuunnittelussa pienoispurjehtija on otettu huomioon merkitsemällä ensimmäinen 160 mpk:n siirtymätaival matkanteon nopeuttamiseksi ns. A-luokan purjehdukseksi.
Koska tekniikallahan voi ratkaista kaikki keksittävissä olevat ongelmat, on meillä vene varustettu talven aikana lämminvesivaraajalla ja Harkenin rullalla. Reittisuunnittelussa pienoispurjehtija on otettu huomioon merkitsemällä ensimmäinen 160 mpk:n siirtymätaival matkanteon nopeuttamiseksi ns. A-luokan purjehdukseksi.
Omakohtaista kokemusta mullakin vasta ensi kesän jälkeen, mutta tässä pari linkkivinkkiä...
Tämmönen viritys pitäisi rakentaa:
http://www.fe83.org/gallery/view_photo. ... d=PICT0004
Tuolla koottuna lapsivirityksiä:
http://www.fe83.org/gallery/view_album. ... me=album21
Ja sitten vielä Laurin sivut:
http://www.aarnio.org/lauri/vene/perhepurjehdus/
Ja tuolla vanhempi keskustelu aiheesta:
http://www.fe83.org/forum/viewtopic.php ... ight=lapsi
Tosiaan jännä nähdä miten meidän nyt 7 kuukauden ikäinen tyttö pärjää kesällä veneessä... Tosin tämähän on jo oikeastaan toinen kausi, kun käytiin jo kolmen viikon ikäisenä kiertämässä Pihlajasaari
Tämmönen viritys pitäisi rakentaa:
http://www.fe83.org/gallery/view_photo. ... d=PICT0004
Tuolla koottuna lapsivirityksiä:
http://www.fe83.org/gallery/view_album. ... me=album21
Ja sitten vielä Laurin sivut:
http://www.aarnio.org/lauri/vene/perhepurjehdus/
Ja tuolla vanhempi keskustelu aiheesta:
http://www.fe83.org/forum/viewtopic.php ... ight=lapsi
Tosiaan jännä nähdä miten meidän nyt 7 kuukauden ikäinen tyttö pärjää kesällä veneessä... Tosin tämähän on jo oikeastaan toinen kausi, kun käytiin jo kolmen viikon ikäisenä kiertämässä Pihlajasaari
Olli Niemi
-
harald
- Hallitus
- Posts: 11030
- Joined: Thu Sep 19, 2002 14:32 pm
- Location: P-helsinki
- Vene: Charlotta
- Contact:
Tuo reilusti alle vuoden ikäinen on parasta aikaa, ruuat on mukana eikä hän
todnäk kiipeä niin nopeasti portaita että tulisi pelkotila vanhemmille. Sitäpaitsi
nukkuu aika paljon. Paras purjehduskausi lasten kanssa.
1-3v on sitten aika vaikeaa, liikkumiskykyä on paljon mutta järkeä ja jarrua vähän.
Valjaat on aivan must, meillä oli kannella ankaroliina-tyyppinen hihna keulasta
perään molemmilla puolilla ja tähän valjaat kiinni suht lyhyellä narulla. Paalu-
solmu on hyvä tapa kiinnittää valjaat niin ei kolise/hankaa kantta.
Pelkkarit on aina päällä, jo portaille noustessa. Tästä ei tingitä, ja vanhempien
on syytä olla esimerkkinä, eli pelkkarit päällä koko ajan ulkona ollessa jotta lapsi
ei tästä käytännöstä vieraannu.
Yksi hyvä tapa tehdä pidempiä siirtymiä on sitten +1v kanssa (joka nukkuu yöt)
tehdä ne yöpurjehduksena. Keskikesällä navigointi on niin helppoa yölläkin ja
kun lähtee joskus 18 maissa vasta täynnä voi hyvin purjehtia 8h putkeen ja
ehtii vielä nukkumaankin ennen aamunkoittoa. Sitten satamapäivä ja
vanhemmat voivat vähän vuorotella siestojen merkeissä.
Jos lapsi on liikkuvainen (+1v) on hyvä suunnitella maks. 4h päiväreissuja, eli
alle 20 mailin purjehduspäiviä. Tämä on yksilöllistä tietenkin, jotkut jaksavat
paremmin ja voi niitä 6h päiviäkin olla muutama jos vain on satamapäiviä
välissä. Lapsihan tykkää saapumisesta seuraavaan satamaan, eikä välttämättä
genoan trimmistä ole niin kiinnostunut.
Päivän lähdöt kannattaa ajoittaa päiväunien kanssa niin, että jos lapsi yleensä
nukahtaa yhden maissa niin lähtö on noin 11-11:30 ja voileivät syödään
lähdön jälkeen kun ollaan väylällä ja kunnolla purjehtimassa. Lapsi yleensä
nukahtaa jomman kumman syliin noin vartin jälkeen (yksilöllistä) jolloin hänet
voi heivata pistopunkkaan. Lapsemme nukkuivat todella hyvin veneessä kun
purjehdimme, yli kaksikin tuntia välillä kun kotona oli hyvä jos tuli edes tunti
täyteen. Näin saimme purjehtia monta tuntia kaksin, ja sitten kun lapsi oli
heräilemässä olikin yleensä aika antaa hänelle joku voileipä tai jos ajoitus
oli onnistunut, rantautumisrusinat käteen. Joskus kävi niinkin että heräsi juuri
satamaaltaassa kun kone pantiin käymään. Älä sure, itku ei kuulu niin hirveän
kauas tuolta sisältä, luukut kiinni tullaan satamaan jotta lapsi ei voi kiivetä
ulos. Äitiä pitää ehkä rauhoittaa että "itku ei tapa ja vene tulee ensin".
Rantautumissa meillä on aina ollut keksejä tai rusinoita. Lapset köydellä kiinni
sitloodan takareunassa ja vanhemmat ottavat rauhallisesti ja ovat huutamatta
niin sujuu rantautumisetkin kuin leikki. Tässä on hyvä muistaa että itkeminen
on lapsen normaalitapa ilmaista mielipiteensä eikä hän mene rikki siitä vaikka
huutaisi suoraa kurkkuakin. Vene rauhassa laituriin kiinni lapsista välittämättä,
tämän kun tekee muutaman kerran niin lapsikin tottuu siihen että rantaumisessa
pitää antaa vanhemmille työrauhaa ja kohta eivät itke enää kun äiti ei paijaa-
kaan päätä nonstop koko ajan.
Jos lapsi on päättänyt lukea aku ankkaa sisällä rantautumisen aikana niin hän
myös pysyy siellä kunnes jollain on aikaa auttaa pelkkarit päälle.
Tuossa nyt nopea versio, sen suuremmin läpilukematta, lisää sitten kun innostun.
todnäk kiipeä niin nopeasti portaita että tulisi pelkotila vanhemmille. Sitäpaitsi
nukkuu aika paljon. Paras purjehduskausi lasten kanssa.
1-3v on sitten aika vaikeaa, liikkumiskykyä on paljon mutta järkeä ja jarrua vähän.
Valjaat on aivan must, meillä oli kannella ankaroliina-tyyppinen hihna keulasta
perään molemmilla puolilla ja tähän valjaat kiinni suht lyhyellä narulla. Paalu-
solmu on hyvä tapa kiinnittää valjaat niin ei kolise/hankaa kantta.
Pelkkarit on aina päällä, jo portaille noustessa. Tästä ei tingitä, ja vanhempien
on syytä olla esimerkkinä, eli pelkkarit päällä koko ajan ulkona ollessa jotta lapsi
ei tästä käytännöstä vieraannu.
Yksi hyvä tapa tehdä pidempiä siirtymiä on sitten +1v kanssa (joka nukkuu yöt)
tehdä ne yöpurjehduksena. Keskikesällä navigointi on niin helppoa yölläkin ja
kun lähtee joskus 18 maissa vasta täynnä voi hyvin purjehtia 8h putkeen ja
ehtii vielä nukkumaankin ennen aamunkoittoa. Sitten satamapäivä ja
vanhemmat voivat vähän vuorotella siestojen merkeissä.
Jos lapsi on liikkuvainen (+1v) on hyvä suunnitella maks. 4h päiväreissuja, eli
alle 20 mailin purjehduspäiviä. Tämä on yksilöllistä tietenkin, jotkut jaksavat
paremmin ja voi niitä 6h päiviäkin olla muutama jos vain on satamapäiviä
välissä. Lapsihan tykkää saapumisesta seuraavaan satamaan, eikä välttämättä
genoan trimmistä ole niin kiinnostunut.
Päivän lähdöt kannattaa ajoittaa päiväunien kanssa niin, että jos lapsi yleensä
nukahtaa yhden maissa niin lähtö on noin 11-11:30 ja voileivät syödään
lähdön jälkeen kun ollaan väylällä ja kunnolla purjehtimassa. Lapsi yleensä
nukahtaa jomman kumman syliin noin vartin jälkeen (yksilöllistä) jolloin hänet
voi heivata pistopunkkaan. Lapsemme nukkuivat todella hyvin veneessä kun
purjehdimme, yli kaksikin tuntia välillä kun kotona oli hyvä jos tuli edes tunti
täyteen. Näin saimme purjehtia monta tuntia kaksin, ja sitten kun lapsi oli
heräilemässä olikin yleensä aika antaa hänelle joku voileipä tai jos ajoitus
oli onnistunut, rantautumisrusinat käteen. Joskus kävi niinkin että heräsi juuri
satamaaltaassa kun kone pantiin käymään. Älä sure, itku ei kuulu niin hirveän
kauas tuolta sisältä, luukut kiinni tullaan satamaan jotta lapsi ei voi kiivetä
ulos. Äitiä pitää ehkä rauhoittaa että "itku ei tapa ja vene tulee ensin".
Rantautumissa meillä on aina ollut keksejä tai rusinoita. Lapset köydellä kiinni
sitloodan takareunassa ja vanhemmat ottavat rauhallisesti ja ovat huutamatta
niin sujuu rantautumisetkin kuin leikki. Tässä on hyvä muistaa että itkeminen
on lapsen normaalitapa ilmaista mielipiteensä eikä hän mene rikki siitä vaikka
huutaisi suoraa kurkkuakin. Vene rauhassa laituriin kiinni lapsista välittämättä,
tämän kun tekee muutaman kerran niin lapsikin tottuu siihen että rantaumisessa
pitää antaa vanhemmille työrauhaa ja kohta eivät itke enää kun äiti ei paijaa-
kaan päätä nonstop koko ajan.
Jos lapsi on päättänyt lukea aku ankkaa sisällä rantautumisen aikana niin hän
myös pysyy siellä kunnes jollain on aikaa auttaa pelkkarit päälle.
Tuossa nyt nopea versio, sen suuremmin läpilukematta, lisää sitten kun innostun.
FIN-2674 s/y Charlotta [Mielipiteet on mielipiteitä] GSM: +358 50 594 1020
-
harald
- Hallitus
- Posts: 11030
- Joined: Thu Sep 19, 2002 14:32 pm
- Location: P-helsinki
- Vene: Charlotta
- Contact:
Tuo A-luokan purjehdus heti alkuun on hyvä idea, ja tätä olemme käyttäneet niin,
että vene ollaan purjehdittu hankoon (regattaan) ja perhe on sitten tullut autolla
hankoon josta lomapurjehdus on alkanut. Kotonajäävälle jää vain aika paljon
pakattavaa ja sitten se ajaminen hankoon auringonpaisteessa kirkuvan jälki-
kasvun kanssa. Tästä syystä on joskus tullut vene jätettyä hangonkylään ja
kyydillä/junalla/bussilla hakemaan perhe ja seuraavana iltana sitten yhdessä
takaisin hankoon.
Toisaalta, tuo hki-hanko on hyvä pätkä totuttautua perhepurjehtimiseen sillä
satamoja on tiuhassa ja se, mikä unohtui on helppo joko kaapata hangosta tai
saada kuljetettua (jopa käydä hakemassa) helsingistä. Hangosta en lähtisi
ensimmäiselle lomapurjehdukselle perheen kanssa, vaikka kokemusta olisikin
viime vuosista.
Harjoitteluviikonloppua suosittelen. Varautukaa siihen että kun pesä siirretään
veneeseen joutuu autolla ajamaan parikin kertaa ennen kuin pelkät tavarat on
sirretty veneeseen (tämä jo viikonloppua varten). Kolmannella ajolla sitten
vasta ihmiset kyytiin ja menoksi. Hyvä pätkä harjoitella olisi ehkä espoo-
porkkala-espoo tai sitten espoo-suomenlinna-espoo, espoo-sipoon kaunissaari-espoo (ei ole koommin kokemusta).
että vene ollaan purjehdittu hankoon (regattaan) ja perhe on sitten tullut autolla
hankoon josta lomapurjehdus on alkanut. Kotonajäävälle jää vain aika paljon
pakattavaa ja sitten se ajaminen hankoon auringonpaisteessa kirkuvan jälki-
kasvun kanssa. Tästä syystä on joskus tullut vene jätettyä hangonkylään ja
kyydillä/junalla/bussilla hakemaan perhe ja seuraavana iltana sitten yhdessä
takaisin hankoon.
Toisaalta, tuo hki-hanko on hyvä pätkä totuttautua perhepurjehtimiseen sillä
satamoja on tiuhassa ja se, mikä unohtui on helppo joko kaapata hangosta tai
saada kuljetettua (jopa käydä hakemassa) helsingistä. Hangosta en lähtisi
ensimmäiselle lomapurjehdukselle perheen kanssa, vaikka kokemusta olisikin
viime vuosista.
Harjoitteluviikonloppua suosittelen. Varautukaa siihen että kun pesä siirretään
veneeseen joutuu autolla ajamaan parikin kertaa ennen kuin pelkät tavarat on
sirretty veneeseen (tämä jo viikonloppua varten). Kolmannella ajolla sitten
vasta ihmiset kyytiin ja menoksi. Hyvä pätkä harjoitella olisi ehkä espoo-
porkkala-espoo tai sitten espoo-suomenlinna-espoo, espoo-sipoon kaunissaari-espoo (ei ole koommin kokemusta).
FIN-2674 s/y Charlotta [Mielipiteet on mielipiteitä] GSM: +358 50 594 1020
-
Guest
me tehdään niin että äiti ei enää lasten tulon jälkeen ole osallistunut rantautumistouhuihin ollenkaan (eikä kyllä muihinkaan kannella tapahtuviin purjehdushommiin). Tämän kun ottaa periaatteeksi niin isäntä oppii hoitamaan tämän homman ilman apua. Äiti voi vapaasti keskittyä jälkikasvun hoitoon.harald wrote: pitää antaa vanhemmille työrauhaa ja kohta eivät itke enää kun äiti ei paijaa-
kaan päätä nonstop koko ajan.
Kannattaa ottaa henkilökohtaisen veneenkäsittelytaidon kehittämishaasteeksi. On täysin mahdollista käsitellä ja rantautua erityisesti FE:n kokoisella veneellä mihin vain ja missä tahansa olosuhteissa yksinkin. Vaatii vain vähän ennakointia ja ennalta varautumista sekä tietenkin harjoittelua.
Sitten kun tämä kaikki hoituu isännältä yksin niin osat voi vaihtaa eli parempi puolisko kannelle ja isäntä kajuuttaan.
-
Guest
Pari omakohtaista kommenttia voisin heittää.
Ensinnäkin lapsien välillä on aivan mielettömän suuria eroja. Omien kanssa me vanhemmat olemme olleet melko hermoraunioita välillä. Ainoaksi systeemiksi, jossa on ajallisesti enemmän nautintoa kuin kärsimystä, on osoittautunut iso vuokravene, jossa on neljä aikuista hoitamassa kahta lasta. Mutta mulla onkin ah niin rakkaat "Eemeli ja Iida" vaahteramäeltä. Olin kerran veneessä jossa oli toinen perhe samanikäisten lapsien kanssa. Ja perkele siinä ne istuivat hiljaa kiltisti tuntikausia ja menivät pois tieltä jos käskettiin. Aivan käsittämätöntä minulle. Elikkä itse tunnet omat lapsesi parhaiten, saat jotain osviittaa siitä, miten automatkat, junamatkat tms. sujuu.
Toisekseen samatkin lapset vaihtavat "linjaa" jatkuvasti. Mulla tytär lähinnä nukkui yksivuotiaana, kaksivuotiaana purjehti kuin vanha merikarhu ja kolmevuotiaana se sitten sai päähänsä, että vene kaatuu! Ja sitä paniikkihuutoa kuunneltiin sitten jokaisen moottorivenekohtaamisen tai muutenvaan yli 3 asteen kallistuksen jälkeen Espoosta Inkooseen, jonne vene jäi ja bussilla himaan... Elikkä mikä toimii tänään, ei toimi enää huomenna, joudutte kuitenkin aina keksimään uudet juonet.
Rohkeesti vaan kokeilemaan. Valmistautukaa huolella, toivokaa parasta ja pelätkää pahinta.
Ville
Ensinnäkin lapsien välillä on aivan mielettömän suuria eroja. Omien kanssa me vanhemmat olemme olleet melko hermoraunioita välillä. Ainoaksi systeemiksi, jossa on ajallisesti enemmän nautintoa kuin kärsimystä, on osoittautunut iso vuokravene, jossa on neljä aikuista hoitamassa kahta lasta. Mutta mulla onkin ah niin rakkaat "Eemeli ja Iida" vaahteramäeltä. Olin kerran veneessä jossa oli toinen perhe samanikäisten lapsien kanssa. Ja perkele siinä ne istuivat hiljaa kiltisti tuntikausia ja menivät pois tieltä jos käskettiin. Aivan käsittämätöntä minulle. Elikkä itse tunnet omat lapsesi parhaiten, saat jotain osviittaa siitä, miten automatkat, junamatkat tms. sujuu.
Toisekseen samatkin lapset vaihtavat "linjaa" jatkuvasti. Mulla tytär lähinnä nukkui yksivuotiaana, kaksivuotiaana purjehti kuin vanha merikarhu ja kolmevuotiaana se sitten sai päähänsä, että vene kaatuu! Ja sitä paniikkihuutoa kuunneltiin sitten jokaisen moottorivenekohtaamisen tai muutenvaan yli 3 asteen kallistuksen jälkeen Espoosta Inkooseen, jonne vene jäi ja bussilla himaan... Elikkä mikä toimii tänään, ei toimi enää huomenna, joudutte kuitenkin aina keksimään uudet juonet.
Rohkeesti vaan kokeilemaan. Valmistautukaa huolella, toivokaa parasta ja pelätkää pahinta.
Ville
Tjoo,
Käytännössähän se menee niin, että jos junioreilla ei ole veneessä hauskaa, ei ole muillakaan. Tämä sitten asettaa tiukat reunaehdot harrastukselle. Lisäksi lapset kun ovat erilaisia, niin toiset ovat syystä tai toisesta helpompia veneessä (ja muuallakin) kuin toiset.
Meillä on neljä alle kouluikäistä. Esikoinen viihtyi aikanaan takakaiteeseen kiinnitetyssä turvaistuimessa. Muut eivät. Käytännössä meillä jälkikasvu on veneessä ja laiturilla aina liiveissä ja turvavaljaissa. Samaten kelin suhteen olemme olleet aika sensitiivisiä. Lisäksi olemme huomanneet, että veneillessä tarjoilupuoleen kannattaa totisesti panostaa. Herkuttelu pitää mielialan koholla.
Veneessä pätevät samat periaatteet kuin muuallakin: nälkä, väsymys ja pitkästyminen aiheuttavat viihtymättömyyttä, joten niiden ennaltaehkäisyyn kannattaa keskittyä. Käytännön ratkaisut ja rutiinit sitten kehittyvät itsestään. Tosin raivari kotona on helpompi käsitellä kuin raivari pienessä veneessä.
Jos edessä on ensimmäinen purjehduskesä lasten kanssa, kannattaa ehkä harrastaa tietynlaista odotusten hallintaa. Helppoluonteisten lasten kanssa kaikki voi sujua hyvin. Toisaalta, jos naapuriveneen mukelo viihtyy veneessä, niin siitä ei kannata vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Oma ei välttämättä viihdy.
Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kesänvietto voi olla mukavaa vaikkei olisikaan vesillä
Käytännössähän se menee niin, että jos junioreilla ei ole veneessä hauskaa, ei ole muillakaan. Tämä sitten asettaa tiukat reunaehdot harrastukselle. Lisäksi lapset kun ovat erilaisia, niin toiset ovat syystä tai toisesta helpompia veneessä (ja muuallakin) kuin toiset.
Meillä on neljä alle kouluikäistä. Esikoinen viihtyi aikanaan takakaiteeseen kiinnitetyssä turvaistuimessa. Muut eivät. Käytännössä meillä jälkikasvu on veneessä ja laiturilla aina liiveissä ja turvavaljaissa. Samaten kelin suhteen olemme olleet aika sensitiivisiä. Lisäksi olemme huomanneet, että veneillessä tarjoilupuoleen kannattaa totisesti panostaa. Herkuttelu pitää mielialan koholla.
Veneessä pätevät samat periaatteet kuin muuallakin: nälkä, väsymys ja pitkästyminen aiheuttavat viihtymättömyyttä, joten niiden ennaltaehkäisyyn kannattaa keskittyä. Käytännön ratkaisut ja rutiinit sitten kehittyvät itsestään. Tosin raivari kotona on helpompi käsitellä kuin raivari pienessä veneessä.
Jos edessä on ensimmäinen purjehduskesä lasten kanssa, kannattaa ehkä harrastaa tietynlaista odotusten hallintaa. Helppoluonteisten lasten kanssa kaikki voi sujua hyvin. Toisaalta, jos naapuriveneen mukelo viihtyy veneessä, niin siitä ei kannata vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Oma ei välttämättä viihdy.
Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kesänvietto voi olla mukavaa vaikkei olisikaan vesillä
-
Guest
Semmonen vielä, että mun mielestä crewsaverin lasten liivit, mallia muistaakseni seababy/seatoddler, ovat aivan ykköset, koska niissä on integroidut valjaat joiden kiinnityslenkki on selässä. Paitsi veneessä, pieni lapsi kulkee laiturilla näppärästi "talutushihnassa" ja tyytyväisenä luulee saavansa kulkea vapaasti;-) Suosittelen.
Ville
Ville
-
KaleviHarkonen
- luti
- Posts: 533
- Joined: Fri Oct 21, 2005 09:15 am
- Location: Espoo
Re: Lapsi veneessä
Niin, lapsethan ovat yksilöitä sinä missä, höm, viinitkin... Ainakaan meillä jälkikasvu ei kertakaikkiaan jaksa pitkiä sessioita merellä. 6 tunnin päiväsiirtymä on ihan maksimi. Ja siinä ajassahan ei vielä kovin kaukana olla. Reittisuunnitelmassa kannattaa siis pysyä kohtuudessa ja jättää 'Helsingistä Ahvenanmaan ympäri viikossa' -urheilu toiseen kertaan.Hannu wrote:Kun ei ole toistaiseksi kokemusta aiheesta, niin tiedustelen vinkkejä niiltä joilla on, jotta ei tarvitse kantapään (lue hermoromahduksen) kautta oppia asioita.
Mitä tulisi ottaa huomioon ja mitä varsinkin välttää, jotta purjehduksesta voi nauttia koko perhe?
Ensi kesänä lapsi on vajaan vuoden ikäinen, mutta kokemuksest hiukan vanhemmistakaan eivät ole pahitteeksi, sillä mielikuvia tulevasta on hyvä luoda.
Oheisviihdykettä mukaan: Akuankat, Gameboyt, lapsille omat kiikarit jne. Ja isille pipo löysemmälle. Keksiä ja karkkia saa merellä popsia eri tahtiin kuin kotona. Hyviin eväisiin kannattaa muutenkin vähän satsata.
Ja välillä lapset saa päättää mihin mennään. Helsingin seudulla Suomenlinna ja Pihlajasaari ovat olleet meillä nuorison suosiossa.
Hokka-pelastusliivit ovat olleet oma suosikkini. Ne ovat pehmeät ja mukavat päällä. Täytteenä on jotain rakeita, jotka kelluttavat. Liivit mukautuvat lapsen muotoihin.
http://www.hokka.info/hokka_boating.htm
Minkälaisia kokemuksia muilla on?
http://www.hokka.info/hokka_boating.htm
Minkälaisia kokemuksia muilla on?
Jester
-
harald
- Hallitus
- Posts: 11030
- Joined: Thu Sep 19, 2002 14:32 pm
- Location: P-helsinki
- Vene: Charlotta
- Contact:
Mahdollisimman lyhyet edestä jotta voi istua liivit päällä. Ei ole mukava sittenkään.
Ja vauvoille ei ole liivejä erikseen, vaan ne taitaa olla ne max 15kg liivit sitten
kaikille.
Liivit päällä istuminen on helpompaa mikäli veneessä on sellainen istuin joka
antaa tukea eikä lapsen tarvitse pitää tasapainonsa itse. Jäsenille voin lainata
tuollaisen modatun pyöräistuimen vuodeksi kerrallaan:
(klikkaa kuvaa)
Tulee yhdellä kansipultilla kiinni tuohon. Pakkelilla sitten reikä umpeen jos siltä
tuntuu.
Ja vauvoille ei ole liivejä erikseen, vaan ne taitaa olla ne max 15kg liivit sitten
kaikille.
Liivit päällä istuminen on helpompaa mikäli veneessä on sellainen istuin joka
antaa tukea eikä lapsen tarvitse pitää tasapainonsa itse. Jäsenille voin lainata
tuollaisen modatun pyöräistuimen vuodeksi kerrallaan:
(klikkaa kuvaa)
Tulee yhdellä kansipultilla kiinni tuohon. Pakkelilla sitten reikä umpeen jos siltä
tuntuu.
FIN-2674 s/y Charlotta [Mielipiteet on mielipiteitä] GSM: +358 50 594 1020
-
Guest
Asia on tosiaan kovin yksilöllistä. Omaa kokemusta on kahdesta tytöstä, joista toinen oli 4 (nyt 11) kun ostimme veneen ja toinen on lähes 5 vuotta nuorempi ja ollut veneessä vauvasta saakka. Tosin emme tehneet pidempää purjehdusta kun nuorempi oli alle vuoden ikäinen.harald wrote: Jos lapsi on liikkuvainen (+1v) on hyvä suunnitella maks. 4h päiväreissuja, eli
alle 20 mailin purjehduspäiviä. Tämä on yksilöllistä tietenkin, jotkut jaksavat
paremmin ja voi niitä 6h päiviäkin olla muutama jos vain on satamapäiviä
välissä. Lapsihan tykkää saapumisesta seuraavaan satamaan, eikä välttämättä
genoan trimmistä ole niin kiinnostunut.
Meillä ovat pidemmät päivämatkatkin onnistuneet varsin hyvin kaikkina vuosina. Varsinkin tämä nuorempi on todella liikkuvainen ja jätti päiväunet pois jo hyvin nuorena, paitsi veneessä, jossa hän usein nukkui 2-3 tuntia päivällä 2-4 vuotiaana. Yleensä olemme tehneet pari kertaa viikossa pidemmän hypähdyksen (8-11 tuntia) ja taas toisaalta olleet 2 yötä samassa paikassa, jos siellä viihdytään. Lapsille tulee nopeasti suosikkipaikkoja, joista kysellään jo pitkin talvea.
Vaikka vanhempikin on varsin liikunnallinen oli hän veneessä pienenä varovainen. Aluksi kesti pitkään, että hän uskalsi edes mennä keulakannelle. Nuorempi taas on täysin "estoton" ja kiipeili jokapaikassa heti kun silmä vältti. Valjaita emme juuri käyttäneet, mutta katsoimme toki tarkasti lapsen perään ja liivit on aina päällä portaista lähtien. Putoaminen vaikutti täysin varmalta, mutta niin ei käynyt kunnes viime kesänä ja sekin laiturilla kalastellessa tippunutta haavia kurkotellessa.
Alle vuoden iässä meillä toimi hyvin istuinkaukalon pohjalle laitettu auton turvaistuin (pysyi sopivasti kiinnittämättä). Kävelemään lähdettyään taas lapset ovat joko halunneet osallistua kaikkeen (ohjaaminen, köysien vetely jne.) tai leikkineet keulapiikissä.
Joakim
