Karvalakki 2020
Posted: Mon Oct 05, 2020 13:53 pm
Aloitin Karvalakin valmistelut lähes välittömästi Turkisregatasta palattuani kasaamalla miehistöä kisaan.
Viikonlopulla alkoi näyttää siltä etten tulisi saamaan venettä täyteen mutta toisin kävi Jukka, Jaakko ja Gage ilmoittautuivat miehistöön vaikka keliennuste tämän tyyppiselle "avomeri"-veneelle ei ehkä ollutkaan se kaikista miellyttävin. Tiedossa oli siis märkä kilpailu jossa tultaisiin testaamaan kaluston kestävyyttä.
Kävin läpi ilmoittautuneiden listaa ja huomasin ilokseni, että mukaan oli ilmoittautunut 4 FE83:sta, Merellin lisäksi kisaan oli lähdössä Pikkumyy, Subbota ja uutena tuttavuutena S/y Orion! Jostakin syystä Subbota ei päässyt linjalle asti.
Lähdimme satamasta hieman yhdeksän jälkeen ja matkalla kävimme läpi miten tai millaisella strategialla rataa lähdettäisiin kiertämään. Olin edellisenä iltana yrittänyt tehdä ko. suunnitelmaa ja tullut siihen tulokseen, että jos tuuliennuste pitäisi paikkansa meidän pitäisi lähteä G1:llä ja vaihtaa purje pienempään ensimmäisen spinnulegin aikana. Suunnitelmana oli myös pysytellä mahdollisimman "sisällä" kun lähtisimme kryssimään kohti Flathällgrundettia.
Otimme kohtuullisen startin linjan keskivaiheelta ehkä hieman lähempää linjan poijun päätä kuin lähtövenettä. Olimme liian aikaisin linjalla ja jouduimme hieman jarruttamaan juuri ennen lähtöä joten kun ajoimme linjan yli olisi vauhtia saanut olla enemmän.
Ajoimme styyralla kohti Lauttasaarta tarkoituksen saapua vastatuulipoijulle yhden vendan taktiikalla. Leikkari meni tietysti pitkäksi mutta se oli tietyllä tavalla hyvä, koska merkille saapui iso määrä veneitä styyralla meidän tullessa merkille paaralla ja oli hyvä, että meillä riittävästi tilaa väistää muita. Keulaan oli nostettu G1 ja sen avulla pysyimme ensimmäisellä sivutuuli legillä muiden mukana ja lähes ajoimme kokomatkan fliitin ylimpänä veneenä. Melkille saavuttiin Infernojen, Expressien ja muiden luokkamme "isojen" veneiden kanssa. Legi Melkin jääpoijulta Trutkobbenille olisi varmaan mennyt spinnulla mutta tuuli tuli kuitenkin sen verran sivulta ja sitä oli jo sen verran paljon, että päätimme ajaa pätkän samaan tapaan kuin muutkin ilman sitä. Pysyimme edelle hyvin muun edellä ajaneen joukon mukana.
Trutkobbenin eteläpoijulla nostimme spinnun ja aloimme vaihtamaan keulapurjetta tarkoituksena ajaa kryssiosuus G3:lla. Aikaa vaihdolle oli alle 10 minuuttia koska seuraavamerkki oli sen verran lähellä. Onnistuimme vaihtamaan keulapurjeen juuri ajoissa tuulen antaessa meille välillä yli yhdeksän solmun vauhteja.
Kääntömerkillä toteutettiin normaalit kuviot, G3 ylös, spinnu alas ja porukka laidalle hengaamaan. Kierron jälkeen pianisti totesi, että Genuan falli on poikki ja totesin saman vilkaisulla keulaan. Fallista siis katkesi kuori eli dyneemaydin oli edelleen ehjä ja purje pysyi ylhäällä mutta fallin kiristäminen tai mikään muukaan operaatio ei tullut siis kyseeseen. Lähdimme kryssimään paaralla kohti reunamerkkiä tuulen ollessa 8-10m/s välillä. Suunnitelmamme oli alun perin pysyä radan vasemmassa reunassa mutta jostakin syystä emme tikanneen sisään vaan jatkoimme edellä ajavan Donnan (Inferno 31) perässä ulos Koirakarin ohitse. Kun loppuen lopuksi päätimme tehdä vendan oli aalto kasvanut jo niin suureksi, että se alkoi varmasti vaikuttaa vauhtiimme vaikka se oli edelleen hyvää ja polarien osoittamissa rajoissa.
Lähestyimme muuta sisempänä ajanutta fliittiä ja tilanne ei näyttänyt niin pahalta kuin aluksi olin mielessäni ajatellut. Sisempänä ajaneet veneet eivät olleet juuri saavuttaneet tai jättäneet meitä eli olimme edelleen hyvissä asemissa. Jatkoimme paaralla Katajaluodon ja Pitkäkari välistä aina Flathällenin pohjoispoijulle, josta lähdimme kohti reunamerkkiä, joka olisi radan seuraava kiertomerkki. Merkille saavuttaessa näytti siltä ettemme olleet jääneet muiden veneiden kyydistä edelleenkään. Muut Fe't olivat riittävästi perässä mutta Albinien osalta oli vaikea sanoa olivatko jo tuossa vaiheessa edellä (siis tasoitetussa ajassa).
Ajoimme ulos sivutuulessa ja G1:nen olisi toiminut paremmin ensimmäisellä legillä kohti Gråskärbådanin viittaa (mahdollisesti myös paluukin olisi sillä onnistunut). Purjetta ei voinut vaihtaa, eikä falliin muutoinkaan uskaltanut koskea eli mentiin molemmat legit G3:nen keulassa.
Palatessamme Flatgrundetille yritimme nähdä edellä ajavien puomin puolta eli oliko joku joutunut siis jiippaamaan. Näytti kaukaa katsottuna siltä, että jiippiä ei tulisi ja valmistelimme spinnun nostovalmiiksi. Merkillä vedimme spinnun ylös mutta normaalista poiketen jätimme pakotettuna G3:sen ylös. Tuskin siitä mitään haittaakaan oli koska tuulikulma oli 170-180 asteen välillä ja spinnu saatiin skuutattua riittävästi esiin.
Ennen Katajaluotoa totesin laivan lähestyvän mereltä. Näytti siltä, että se pudotti hieman nopeuttaan ja väisti meitä.
Jiippiä ei legillä tullut ja koirasaaren kohdalla pudotimme spinnun ja pienen sivutuulipätkän jälkeen lähdimme kryssimään kohti Trutkobbenia ja Melkkiä.
Melkin luona vedimme spinnun uudelleen ylös, tällä kertaa se nousi "solmussa" ja jouduimme aikamme pumppaamaan fallia sen auki saamiseksi. Kun se vihdoin aukesi päästimme G3:sen alas uskoen, että spinnulla voisi ajaa maaliin asti. Edessä purjehtinut Albin ajoi maaliin spinnu ylhäällä ja me teimme saman.
Tasoitetussa ajassa sijoituksemme oli 4. Kaksi Albinia ja Folkkari ehti siis meidän edelle.
Kisasta jäi päällisin puolin hyvä fiilis olin tyytyväinen niin omaan suoritukseemme kuin kilpalujärjestäjiin.
Varmaan sain "k-pää valittaja"-maineen vaikken sitä mielestäni ole. Ensikerralla en siis ota yhteyttä keneenkään ja mennään sääntöjen mukaan ja tehdään protesteja sekä hyvityspyyntöjä. Hyvähän niitäkin on joskus harjoitella
Kiitokset Jukalle, Jaakolle ja Gagelle hienosta kisasta! Kuin myös Kopun kisajärjestäjille ja erityisesti Kopun kilpailuista vastaavalle Nooralle!!
Viikonlopulla alkoi näyttää siltä etten tulisi saamaan venettä täyteen mutta toisin kävi Jukka, Jaakko ja Gage ilmoittautuivat miehistöön vaikka keliennuste tämän tyyppiselle "avomeri"-veneelle ei ehkä ollutkaan se kaikista miellyttävin. Tiedossa oli siis märkä kilpailu jossa tultaisiin testaamaan kaluston kestävyyttä.
Kävin läpi ilmoittautuneiden listaa ja huomasin ilokseni, että mukaan oli ilmoittautunut 4 FE83:sta, Merellin lisäksi kisaan oli lähdössä Pikkumyy, Subbota ja uutena tuttavuutena S/y Orion! Jostakin syystä Subbota ei päässyt linjalle asti.
Lähdimme satamasta hieman yhdeksän jälkeen ja matkalla kävimme läpi miten tai millaisella strategialla rataa lähdettäisiin kiertämään. Olin edellisenä iltana yrittänyt tehdä ko. suunnitelmaa ja tullut siihen tulokseen, että jos tuuliennuste pitäisi paikkansa meidän pitäisi lähteä G1:llä ja vaihtaa purje pienempään ensimmäisen spinnulegin aikana. Suunnitelmana oli myös pysytellä mahdollisimman "sisällä" kun lähtisimme kryssimään kohti Flathällgrundettia.
Otimme kohtuullisen startin linjan keskivaiheelta ehkä hieman lähempää linjan poijun päätä kuin lähtövenettä. Olimme liian aikaisin linjalla ja jouduimme hieman jarruttamaan juuri ennen lähtöä joten kun ajoimme linjan yli olisi vauhtia saanut olla enemmän.
Ajoimme styyralla kohti Lauttasaarta tarkoituksen saapua vastatuulipoijulle yhden vendan taktiikalla. Leikkari meni tietysti pitkäksi mutta se oli tietyllä tavalla hyvä, koska merkille saapui iso määrä veneitä styyralla meidän tullessa merkille paaralla ja oli hyvä, että meillä riittävästi tilaa väistää muita. Keulaan oli nostettu G1 ja sen avulla pysyimme ensimmäisellä sivutuuli legillä muiden mukana ja lähes ajoimme kokomatkan fliitin ylimpänä veneenä. Melkille saavuttiin Infernojen, Expressien ja muiden luokkamme "isojen" veneiden kanssa. Legi Melkin jääpoijulta Trutkobbenille olisi varmaan mennyt spinnulla mutta tuuli tuli kuitenkin sen verran sivulta ja sitä oli jo sen verran paljon, että päätimme ajaa pätkän samaan tapaan kuin muutkin ilman sitä. Pysyimme edelle hyvin muun edellä ajaneen joukon mukana.
Trutkobbenin eteläpoijulla nostimme spinnun ja aloimme vaihtamaan keulapurjetta tarkoituksena ajaa kryssiosuus G3:lla. Aikaa vaihdolle oli alle 10 minuuttia koska seuraavamerkki oli sen verran lähellä. Onnistuimme vaihtamaan keulapurjeen juuri ajoissa tuulen antaessa meille välillä yli yhdeksän solmun vauhteja.
Kääntömerkillä toteutettiin normaalit kuviot, G3 ylös, spinnu alas ja porukka laidalle hengaamaan. Kierron jälkeen pianisti totesi, että Genuan falli on poikki ja totesin saman vilkaisulla keulaan. Fallista siis katkesi kuori eli dyneemaydin oli edelleen ehjä ja purje pysyi ylhäällä mutta fallin kiristäminen tai mikään muukaan operaatio ei tullut siis kyseeseen. Lähdimme kryssimään paaralla kohti reunamerkkiä tuulen ollessa 8-10m/s välillä. Suunnitelmamme oli alun perin pysyä radan vasemmassa reunassa mutta jostakin syystä emme tikanneen sisään vaan jatkoimme edellä ajavan Donnan (Inferno 31) perässä ulos Koirakarin ohitse. Kun loppuen lopuksi päätimme tehdä vendan oli aalto kasvanut jo niin suureksi, että se alkoi varmasti vaikuttaa vauhtiimme vaikka se oli edelleen hyvää ja polarien osoittamissa rajoissa.
Lähestyimme muuta sisempänä ajanutta fliittiä ja tilanne ei näyttänyt niin pahalta kuin aluksi olin mielessäni ajatellut. Sisempänä ajaneet veneet eivät olleet juuri saavuttaneet tai jättäneet meitä eli olimme edelleen hyvissä asemissa. Jatkoimme paaralla Katajaluodon ja Pitkäkari välistä aina Flathällenin pohjoispoijulle, josta lähdimme kohti reunamerkkiä, joka olisi radan seuraava kiertomerkki. Merkille saavuttaessa näytti siltä ettemme olleet jääneet muiden veneiden kyydistä edelleenkään. Muut Fe't olivat riittävästi perässä mutta Albinien osalta oli vaikea sanoa olivatko jo tuossa vaiheessa edellä (siis tasoitetussa ajassa).
Ajoimme ulos sivutuulessa ja G1:nen olisi toiminut paremmin ensimmäisellä legillä kohti Gråskärbådanin viittaa (mahdollisesti myös paluukin olisi sillä onnistunut). Purjetta ei voinut vaihtaa, eikä falliin muutoinkaan uskaltanut koskea eli mentiin molemmat legit G3:nen keulassa.
Palatessamme Flatgrundetille yritimme nähdä edellä ajavien puomin puolta eli oliko joku joutunut siis jiippaamaan. Näytti kaukaa katsottuna siltä, että jiippiä ei tulisi ja valmistelimme spinnun nostovalmiiksi. Merkillä vedimme spinnun ylös mutta normaalista poiketen jätimme pakotettuna G3:sen ylös. Tuskin siitä mitään haittaakaan oli koska tuulikulma oli 170-180 asteen välillä ja spinnu saatiin skuutattua riittävästi esiin.
Ennen Katajaluotoa totesin laivan lähestyvän mereltä. Näytti siltä, että se pudotti hieman nopeuttaan ja väisti meitä.
Jiippiä ei legillä tullut ja koirasaaren kohdalla pudotimme spinnun ja pienen sivutuulipätkän jälkeen lähdimme kryssimään kohti Trutkobbenia ja Melkkiä.
Melkin luona vedimme spinnun uudelleen ylös, tällä kertaa se nousi "solmussa" ja jouduimme aikamme pumppaamaan fallia sen auki saamiseksi. Kun se vihdoin aukesi päästimme G3:sen alas uskoen, että spinnulla voisi ajaa maaliin asti. Edessä purjehtinut Albin ajoi maaliin spinnu ylhäällä ja me teimme saman.
Tasoitetussa ajassa sijoituksemme oli 4. Kaksi Albinia ja Folkkari ehti siis meidän edelle.
Kisasta jäi päällisin puolin hyvä fiilis olin tyytyväinen niin omaan suoritukseemme kuin kilpalujärjestäjiin.
Varmaan sain "k-pää valittaja"-maineen vaikken sitä mielestäni ole. Ensikerralla en siis ota yhteyttä keneenkään ja mennään sääntöjen mukaan ja tehdään protesteja sekä hyvityspyyntöjä. Hyvähän niitäkin on joskus harjoitella
Kiitokset Jukalle, Jaakolle ja Gagelle hienosta kisasta! Kuin myös Kopun kisajärjestäjille ja erityisesti Kopun kilpailuista vastaavalle Nooralle!!