Pääsin itse Haukilahteen vasta puoleksi joten kun Olga tuli hakemaan minua ihmettelin hieman ykkösgenuaa, Harmajalla kuitenkin oli 9/11 keliä mutta lähtöalueella kieltämättä aika pläkää. Testailtiin sitten purjetta ja hyvin ykkönen tuntui kantavan joten eipä turhaan vaihdettu kolmoseen massapsykoosissa muiden feneiden esimerkkiä seuraten
Lähdössä strategiana oli lähteä alhaalta ja kryssiä kohti poijua, muu fleetti lähti rannan luota ja pari sekuntia myöhästyneen lähdön jälkeen Ariel ja Freja painelivat ohi mutta käytännössä johdimme siis kisaa. Tietoisesti jätimme spinnun nostamatta n 95 suunnan halssille kun tuuli tuli about pohjoisesta, ehkä joku 350? Eipä siinä paljoa hävinnyt ja vihreälle puhtaasti missä jiippi ja spinnu ylös.
Punaiselle poijulle kisailua Lilien(kö) kanssa ja Ariel näemmä lähti nelosrataa kiertämään ja korjasi myöhään kurssiaan jääden pahasti jälkeen. Poijulla varma spinnulasku ja kierto kohti Larua ilman spinnua. Ykkönen kantoi hyvin ja erot suuntaan jos toiseen pysyivät eivätkä spinnua yritelleet feneet takana oikeastaan saaneet yhtään kiinni.
Punaisella kepille tullessa Frejan perässä kryssille ja kryssillä oli ehkä vähän vaikeuksia saada ykköstä tiukaksi (skuuttipiste todnäk liian edessä) mutta ihan ok kääntöpoijulle, Ariel pääsi tosin puikkaamaan ohi.
Ensin ajattelin että pitkä strekki poijulta poijulle olisi varma häviö huomioiden omat surkeat trimmitaitoni mutta näköjään ykkösen ylivoima teki sen etteivät muut veneet saaneet juurikaan kiinni.
Harmillisesti tosin merkinkierrossa pinnamies lähti kääntämään vähän liian aikaisin ja kun vielä ison skuutin avaaminen unohtui, broachi kauniisti päin merkkiä (en ole varma koskettiko mutta väärälle puolelle päädyimme kuitenkin) joten 360 ja uusi yritys. Siinä tuli minuutti takkiin ja Leviathan ja Lilie kuittasivat eron. Vihreälle kryssiä ihan ok mutta em. veneet olivat jo karussa.
Loppukryssillä oli hieman nousuongelmia, genua näytti ihan hyvältä mutta jostain syystä valuimme paljon ja Estelle pääsi lopulta ohi ajaen käytännössä suoraan maaliin meidän joutuessa tekemään korjausvendan missä vielä sekunti tai kaksi tuli turpiin kun venda kohti maalilinjaa meni, miten sen sanoisi, kauniin pyöreästi vs. aggressiivinen kässäri jolla keula olisi todnäk mennyt yli linjan nopeammin.
Ihan kiva kisa ja broachikokemuksen myötä pinnamieskin on taas kokemusta rikkaampi, huomiona tuli kyllä varmistaa kommunikaatiota ennen merkkejä ettei synny oletusta että joku toinen hoitaisi skuuttia kun pitkät strekit taas minä ajoin isoa mutta merkin luona olin jo vendaa tekemässä.