Ei kannata luottaa twitteriin
Katsoinkin että kukas FE se siinä pörrää selvässä johdossa kun eteläisin poiju lähestyi.
Track tuolla;
http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/loa ... php?id=224
Veneessä lisäksi Pone, Freda ja jo puoliammattilainen Peik.
Päätettiin ennen lähtöä että kokeillaankin nyt ajoitettua lähtöä sisäpuolelta, eikä tuota gillette-lähtöä poijun luota. Ainakin lähestyessä aluetta oli tuulen suunta vielä 205°, mutta se kääntyikin sitten aika nopeasti noin 225-235°-seen joten sisäpuolen lähdön hyöty väheni hiukan. Tästä huolimatta siitä.
Harjoiteltiinkin sitä ajoittamista hiukan, joka on vähän uutta meille. Siinä kävi sitten lähdössä ne tavalliset, eli mustapekka jäi käteen kun unohdettiin mihin aikaan piti kääntyä. Ja oli Anneli tulossa vastaan vähän liian aikaisin, niin ei voinut vendata niitten allekaan.
No, Anneli taisi varastaa ja Estrella nostatteli vähän korkeampaa kurssi arastellen hiukan spinnunnostan kanssa. Lähdössä siis ehkä 10 s myöhässä, mutta se ei merkkaa yleensä niin paljoa, vaan lähdön jälkeiset minuutit ja miten ne ajetaan ovat tärkeämpiä.
Estrella sitten tekikin meille palveluksen, ja jarrutteli sopivasta hyvin (kuten aina) lähtenyttä Bajania. Hauskaa muuten että ennen lähtöä niin ei ollut väliä että mihin ilmansuuntaan katsoi niin näkyi aina kaksi FEnettä. Lähdössä siis todella paljon veneitä.
Pääsimme hiukan irti, vaikka lähtö ei ollut se tarkin. St. Olga oli ilmeisesti lähtenyt hyvin ajoitetusti poijun luota ja ainoastaan NF oli lähtenyt vielä paremmin. NF vetikin isolla spinnullaan koko fleettiä vihreälle viitalle, ja me olimme sitten siinä kakkosena. Välillä näytti siltä että St.Olga saisi peiton, mutta vihreällä olivat sentään pari veneenmittaa ehkä perässä. Ja hetikohta heissä kiinni iso lauma veneitä.
Kryssi etelään oli hieno, kuten kelikin. Ajoimme ylös ehkä hiukan hitaalla vauhdilla mutta vesi oli aivan flätti niin sen pystyi tekemään. Näin ohitimmekin hetikohta NF-än, sekä kintereillä ollutta Herring Rogueta. Ekana slöörille kohti melkkiä.
Slöörillä kävi ilmeisen selväksi että NF kulkee tuossa, ja he laskettelivatkin alakautta ohi ilman ongelmia. Kulma tiukkeni hiukan, ja tuuli nousi sopivasti 10 kn nopeuteen ennen vihreää joten pystyimme kuin pystyimmekin pitämään Hersan takanamme tässä vielä. NF jiippasi löysästi, ja me tiukasti punaisella. Herska jiippasi aivan yhtä tiukasta ja seurasivat kiltisti meidän leen lonkan puolella. Ville tietää varmaan sen kareikon, kiitos ettet lähtenyt haastamaan ennen kuin oltiin vähän syvemmillä vesillä!
Käärmeluotojen pohjoispuolella tuli sitten hyökkäys. Herska nosti päällemme, ja koitimme vastata samalla purjehtien aina vain syvemmälle luotojen muodostamaan tuulireikään. Tässä lopahti tuuli aivan totaalisesti, ja nostimmekin ehkä jopa vähän aikaisin genoan ja otimme spinnun alas. Saimme pidettyä sisäpaikan kuitenkin, ja pääsimme noin 100 m NF-ästä jääneenä kryssille.
Saimme kuitenkin katsottua NF-ästä ettei kannata jatkaa paaralla kovinkaan pitkään ja vendasimme sitten siinä kapeikossa välillä NF-än paskoja väistelleen ilman että saimme valita oman spoorimme kapeikosta. Jouduimme suntissa vähän liikaa käärmesaaren puolelle, jossa oli huonoja tuulia. Herska veti niin kuin olisimme halunneet, kapeikon pohjoisreunaa pitkin. Näyttivät karkaavan tässä. St.olga on kyllä oppinut paljon parin kauden aikana, sillä he olivat myös aika lähellä tässä vielä.
Vendasimme sitten vuorotellen Herskan kanssa toisiamme väistellen kohdatessamme, mutta kun pääsimme käärmesaaren niemeen styyralla, ja vendasimme sieltä pois tuntui vähän paremmalta. NF vendasi tosin päälle, ja jouduimme ajamaan vielä yhden vendan joka vei meidät käärmesaarten itäpuolella olevien kivien länsipuolelta etelään. Tämä oli suorastaan lottovoitto, trackista selviää miksi. Tällä halssilla saimme taas ohitettua sekä NF-än että Herskan ja kiersimmekin eteläisimmän poijun ekana.
Lenssi vihreälle ei muuttanut sijoituksia, vaikka Herska ajoikin hyvin etumatkan kiinni. Merkin kierron jälkeen siis toisinto käärmeluotojen pohjoispuolen kierrosta. Ajoimme vähän yläbanaania, noin 35° AWA ja tämä johti kohti keskikareikkoa. Herska sitten jossain vaiheessa laski reilusti alas, ja kommunikaatiokatkos veneessä johti siihen että he päääsivätkin pikkuhiljaa meidän alakautta ohi. Vähän tuo Romppasen Classe40 antoi paskoja maalisuoralla, ja meinasivat vielä vetää piihin suoraan molempien eteen jotta saisivat isopurjeen alas. Pari Hei-huutoa saivat heidät siirtymään, kiitos siitä.
Maalissa sitten pari veneenmittaa Herskan jälkeen, ja uskoakseni todella selvä voitto tällä kertaa. Sen verran se tuuli moinasi siinä maalisuoralla, ja kääntyi vielä vastaan niin että me pääsimme ennen sitä yhdellä halssilla maaliin. Loppuporukka sai sitten kryssiä kevyessä maaliin, eikö niin?
Kiitos kaikille, upea ilta!