Vuoden hienoin sisustus
Tämä palkinto näyttää tänä vuonna menevän s/y Nahemalle:
http://www.fe83.org/gallery/view_album. ... e=album108
Onpas hienosti tehty sisäkaton remontti. Voisiko Esa kertoa tuosta
hieman enemmän? Paljonko tuo vaati aikaa ja mitä materiaalia kattoon
tuli?
Mainio idea tuo vessan sisustaminen valkoisella.
Vuoden hienoin sisustus
-
harald
- Hallitus
- Posts: 11029
- Joined: Thu Sep 19, 2002 14:32 pm
- Location: P-helsinki
- Vene: Charlotta
- Contact:
Vuoden hienoin sisustus
FIN-2674 s/y Charlotta [Mielipiteet on mielipiteitä] GSM: +358 50 594 1020
Tuossa Naheman remontissa tuli tehtyä niin monia asioita samaan aikaan, että täsmällisiä aikoja ym. kunkin osuuden tapahtumista ei oikein ole, mutta joitakin liimanhöyryisiä muistikuvia sentään vielä on...
Verhoilu
Keulapiikin verhoilun poistoon meni yksi kevät viikonloppu ja uudelleen tapetointiin ainakin saman verran. Ainoa todellista päänvaivaa tuottanut kohta oli keulaluukun ympäristö, jota en halunnut tehdä samoin kuin alkuperäisessä, syystä joka on näkyvissä kaikissa FE-83:ssa, puskusaumat alkavat ennemmin tai myöhemmin irvistellä. Naheman keulaluukun ympäristön tekotapa selvinnee helpoimmin katsomalla albumista (kuvat 3 ja 8 ). Siinä näkyy kelaluukun kohdalla 4mm muotoillun havuvanerin päälle liimattu matto, joka on ruuveilla kiinni katossa. Ruffin seinät ovat yhtä ja samaa palaa, ei siis saumoja jotka voisivat aueta. Samoin on tehty keulakannen sisäosa ja salongin puolella kaappien ja pentryn kohta (kuva 5). Eli pyrkimys välttää puskusaumoja oli tämäntapaisen ratkaisun syynä ja ainoat puskusaumat ovatkin keulapiikissä wc:n laipion ja mastotuen kohdalla, nekin peitetty listalla. Muitakin hyviä toteutustapoja varmasti on, ja ainakin aktiivi kilpailijat vierastavat varmaankin tuota vaneria painon vuoksi. Väitän kuitenkin ettei se alkuperäinen verhoilumateriaali kovin kevyttä ole, sillä kaikenkaikkiaan sitä tuli kolme jätesäkillistä irrotettuna ja ne kyllä painoivat yllättävän paljon. Salongin puolella on toimittu likimain samoin ja se hoituikin jo selvästi nopeammin. Kovin tarkkoja aikoja on mahdotonta sanoa, kun samaan aikaan oli koneen vaihtoa, wc:n uusimista sekä lukuisten listojen tekoa ym., mutta sanoisin salongin verhoilua helpommaksi kuin keulapiikin, mikä voi kylläkin johtua parantuneesta rutiinista. Ruffinseinän ja katon kohdalla näkyy sauma (kuva 6), mikä on peitetty Etolasta hankitulla pehmeällä muovilistalla, joka on tehty tämäntapaisten saumojen peitteeksi. Syy miksen tehnyt sitä yhdestä palasta oli ruffinseinän takaa alkavan sitlooransarjan moneen suuntaan kääntyvät kulmat (kuva 6), joissa epäonnistuminen olisi pilannut paljon materiaalia. Jälkikäteen ajatellen pelko oli turhaa ja homma olisi varmasti onnistunut yhdellä isommallakin palalla. Ikkunoihin ja keulaluukun reunaan on lopuksi laitettu Etolasta ostettua L-mallista listaa, joka on liimattu paikoilleen (kuva 7). Listaa joutuu hieman puukolla leikkaamaan toisesta reunasta sopivamman kokoiseksi ja lämpöpuhallin auttaa tiukimpien kurvien muotoilussa.
Verhoilusta yleisesti
Alussa tein aika tarkkojakin pahvimalleja uuden materiaalin leikkaamista ja sovittamista varten, kunnes huomasin sen olevan jokseenkin turhaa ja ryhdyin rutiinin kasvaessa hiukan suurpiirteisemmäksi. Materiaalihukka oli kuitenkin senverran pientä, ettei se nyt taloudellisesti ainakaan meikäläistä "pankrottiin" vienyt ja sai laitella niitä uusia vuotia seinille hieman reilumman kokoisina sekä ilman millin päälle sovittamista ja leikellä sen jälkeen ylimääräiset pois.
Vanhan verhoilumaton poistamiseen parhaimmaksi työkaluksi osoittautui halpa 1€ morapuukko ja 4-5 cm leveä teräksinen pakkelilasta (kaikenmaailman kaapimia kyllä koitettiin). Toisesta kohdin pakkelilastan avulla sai irti A4 kokoisia paloja ja toisaalta taas puukon kärjellä välillä vain sentin parin ”soiroja”. Yhtäkaikki puukko oli kuitenkin se paras ja eniten käytetty työkalu. Poiston jälkeen pinnat pyyhittiin asetonilla, jota kului runsaasti (myös liiman ohenteena).
Uusien vuotien kiinnityksessä olisi hyvä olla kaveri apuna, koska käsiä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Yksinkin kyllä selviää ja minä ainakin käytin paljon pakkausteippiä apuna ja teippailin vuotia milloin mihinkin väliaikaisesti ja liimasin taas osan vuodasta, riskinä vain on teippauksen irtoaminen ja huonolla onnella koko vuodan pilalle meno.
Nahemassa käytetty verhoilumateriaali on muistaakseni Finlaysonin tekemää. Valintaan vaikutti 1/3 halvempi hinta muihin vastaaviin, joita ns. venetarvikekaupoissa myydään. Turussa ko. materiaalia myy Muovikum niminen liike, josta saa niin liimat kuin muutkin erikoiskankaat, esim. patjat Nahemaan on verhoiltu sieltä ostetusta huonekalukankaasta.
Käytetty liima on tavallista kontaktiliimaa (Isofix) ja sitä ohennettiin ohjeen mukaan asetonilla. Tiedän nykyään olevan muunkinkaltaisia esim. vesiohenteisia liimoja jotka antavat liikuttelumahdollisuuden vielä vuodan liimamisen jälkeenkin, mutta ”jäärä” kun olen en halunnut sellaisia koittaa, vaan pelasin varman päälle. Kontaktiliimalla liimaamisen huonopuoli on, että mihin kerran liimattu vuota on laitettu se myös siihen jää, eli ”eiku mä siirrän vielä vähän” mahdollisuutta ei ole.
Lisäksi pitänee muistuttaa hyvän tuuletuksen järjestämisestä, itse eräänä sadepäivänä jouduin pitämään keulaluukkua kiinni ja vaikka tuuletuksesta huolehti kunnollinen puhallin ja sisääntuloluukku oli kokonaisuudessaan auki, niin ulkona käväistessäni huomasin olevani hieman ”fyymeissä” ja päätinkin lopettaa liimailut siltä erää siihen. Eli ne purkin kyljessä olevat varoitukset ovat kyllä aiheellisia.
Kone
Samaan aikaan oli myös uuden koneen asennus, ja siinä ei isoja ongelmia ollut. Eräs syy Yanmarin uudelleen valintaan oli, että koneen saa ”heittää” vanhoihin reikiin ja aikaa säästyy. Ei se kuitenkaan ihan niin helppoa ollut, sillä uuden ja vanhan pituusero oli pari senttiä (mikä lie muuttunut), joten jouduin tilaamaan uuden akselinlaipan ja lyhennyttämään akselia pari senttiä. Homma hoitui kuitenkin Mepratuotteessa, josta konekin ostettiin, kivuttomasti, mitä nyt ylimääräistä aikaa tärvääntyi. Toinen ja ehkä tärkein syy Yanmarin ostoon oli huomattava hyvitys vanhasta koneesta. Yanmarista olikin tullut selvästi edullisin vaihtoehto ja monet muiden merkkien kauppiaat eivät edes ota vanhoja vaihdossa, saati maksa niistä mitään. Jos tämä uusi koneemme ”käy ja kukkuu” samat 20v kuin vanhakin ei se varmasti huonoin vaihtoehto ole, vaikka viimeiset 2-3 kautta olinkin ajellut ilman termostaattia.
Lisäksi vaihdettiin ”boksin” kaikki stefat ja akselin vesivoideltu tukilaakeeri, sekä hankittiin kunnollinen ja laadukas polttoainesuodatin.
Peräjatke
Tämäkin asennus hoitui siinä samassa rytäkässä, ja kerrottakoon siitä lyhyesti vain sen verran, että eräänä Perjantai iltapäivänä asennus aloitettiin ja Lauantaina se oli valmis. Ainoastaan sovitus ja nostovaiheessa tarvitaan hiukan apua, muuten hommasta selviää hyvin yksin. Valmistajalta saa hyvät ja helpot ohjeet homman hoitamiseksi, ja näilläkin sivustoilla löytyvistä ohjeista saa hyvän käsityksen miten homma hoituu, joten ei siitä sen enempää. Kustannuksista sen verran, että viime keväänä hinta oli 1k € ja se sisältää kaiken uimaportaista ruuveihin ja muttereihin. Tiivisteenä käytettävät Sikafleksit joutuu hankkimaan itse (2prk).
Mitä muuta tehtiin
Wc järjestelmä vaihdettiin kokonaan uusiksi, tästäkin aiheesta on näillä sivuilla ollut sen verran kattavia tarinoita, että sivuutan sen vain maininnalla, sekä kehoituksella investoimaan kunnollisiin letkunkiristäjiin. Itse taistelin aikani tiputtelevien letkujen kanssa vain huonolaatuisten ”klemmarien” takia. Lisäksi wc:n salongin puoleinen seinä päällystettiin ikilevy pinnalla, joka on n.1mm paksua. Sitä työstettiin rälläkkään kiinnitetyllä hiomapaperilaikalla, jolla homma hoitui helposti (sahatessa ko. materiaali murtuu tosi helposti). Seinään kiinnitys liimaamalla samalla kontaktiliimalla jota käytettiin verhoilussakin.
Patjat verhoiltiin huonekalukankaalla ja homman hoiti ansiokkaasti vaimo. Vanhat patjat ratkottiin auki josta saatiin kaavat ja ei muutakuin kauppaan kangasta ostamaan ja kotiin ompelemaan. Lisäksi patjoihin lisättiin vanukangas (en kyllä muista kuinka paksu). Sen verran muutoksia vanhaan tuli, että selkänojat saa nyt irti ja ne on kiinnitetty tarranauhalla. Tämä siksi että nekin haluttiin pois veneestä talven ajaksi. Tarranauha ei liene paras vaihtoehto kiinnityksen kannalta, mutta siihen onkin tulossa joskus pienoinen modifikaatio koko ”selkänoja systeemin” osalle, kunhan vaan joskus ehtisi senkin toteuttaa. Yhteenvetona patjoista sanoisin, että jos vanhat vaahtomuovit ovat käyttökelpoisia, ei kustannuksia kankaasta niin paljoa tule etteikö kannattaisi itse tekemistä yrittää, jos kotona on kunnollinen ompelukone käytettävissä.
Listoja, listoja ja taas listoja, lähes kaikki verhoilun ja laipioiden ym. reunat listoitettiin. Niiden tekemiseen saa kulumaan yllättävän paljon aikaa. Sovitusta, muotoilua ja taas sovitusta ja hiontaa. Koska tiikkilista on sietämättömän kallista ja tekijä köyhä, niin listat tehtiin 4mm tiikkivanerista, vähän samaan tapaan kuin alkuperäisetkin. Muodon ollessa oikea, vanerin reuna pyöristettiin hiomalla ja maalattiin paksun tussin tapaisella maalikynällä, joita saa askarteluliikkeistä. Tämän jälkeen listat käsiteltiin kahteen kertaan Hempelin punertavan sävyisellä tiikkiöljyn tapaisella tuotteella (en nyt muista sen oikeaa nimeä), joka antaa lakatun näköisen ja tuntuisen lopputuloksen sekä kestää sisätiloissa tosi hyvin ilman mitään jatkokäsittelyä.
Aikaa tämän kaiken tekemiseen meni kuutisen viikkoa, ja jos alussa tehtiinkin hommia iltaisin vain töiden jälkeen, niin lopussa jo kesäloman alkaessa oltiin aamulla aikaisesta iltamyöhään ahertamassa. Lisäksi vaimon tekemät tunnit lisäävät kokonaistuntimäärää varmaan puolella. Kustannuksista sanon sen, että minimi budjetilla mentiin ja edullisinta ”kunnon tavaraa” koitettiin hankkia.
Kannattiko?
Viihtyvyydessä tottakai ja perheen naisväen mielestä esim. peräjatke on ”yliveto”.
Taloudellista panostusta tuskin koskaan takaisin saa, siitä pitää huolen jo yksistään koneen hankinta kalleimpana yksittäisenä komponenttina, toisaalta jos kaikki sisustus ym. työt olisi teetetty vieraalla, rahaa olisi palanut moninkertainen määrä. Vaikka Nahema on hienosti palvellut minua jo vuodesta –84 niin uutta siitä ei saa, se on ymmärrettävä ja suhteutettava asia vaikka näin, että seuraava isompi sisustus remppa on sitten joskus v2024.
Lisäksi pitänee sanoa, ettei se remontti vieläkään aivan valmis ole. Eli ”nyhjäämistä” riittää vielä, mutta voiton puolella ollaan. Eikä se kaikki tekeminen niin auvoista aina ollut vaan, jos esim. tytär olisi ollut kaiken aikaa paikalla ja hänelle olisi luvannut vaikkapa 1€ jokaisesta kirosanasta mitä esim. wc:n asennuksessa tuli päästeltyä, niin tosi kalliiksi olisi tullut.
Hyvää kesää kaikille
T:Esa
Verhoilu
Keulapiikin verhoilun poistoon meni yksi kevät viikonloppu ja uudelleen tapetointiin ainakin saman verran. Ainoa todellista päänvaivaa tuottanut kohta oli keulaluukun ympäristö, jota en halunnut tehdä samoin kuin alkuperäisessä, syystä joka on näkyvissä kaikissa FE-83:ssa, puskusaumat alkavat ennemmin tai myöhemmin irvistellä. Naheman keulaluukun ympäristön tekotapa selvinnee helpoimmin katsomalla albumista (kuvat 3 ja 8 ). Siinä näkyy kelaluukun kohdalla 4mm muotoillun havuvanerin päälle liimattu matto, joka on ruuveilla kiinni katossa. Ruffin seinät ovat yhtä ja samaa palaa, ei siis saumoja jotka voisivat aueta. Samoin on tehty keulakannen sisäosa ja salongin puolella kaappien ja pentryn kohta (kuva 5). Eli pyrkimys välttää puskusaumoja oli tämäntapaisen ratkaisun syynä ja ainoat puskusaumat ovatkin keulapiikissä wc:n laipion ja mastotuen kohdalla, nekin peitetty listalla. Muitakin hyviä toteutustapoja varmasti on, ja ainakin aktiivi kilpailijat vierastavat varmaankin tuota vaneria painon vuoksi. Väitän kuitenkin ettei se alkuperäinen verhoilumateriaali kovin kevyttä ole, sillä kaikenkaikkiaan sitä tuli kolme jätesäkillistä irrotettuna ja ne kyllä painoivat yllättävän paljon. Salongin puolella on toimittu likimain samoin ja se hoituikin jo selvästi nopeammin. Kovin tarkkoja aikoja on mahdotonta sanoa, kun samaan aikaan oli koneen vaihtoa, wc:n uusimista sekä lukuisten listojen tekoa ym., mutta sanoisin salongin verhoilua helpommaksi kuin keulapiikin, mikä voi kylläkin johtua parantuneesta rutiinista. Ruffinseinän ja katon kohdalla näkyy sauma (kuva 6), mikä on peitetty Etolasta hankitulla pehmeällä muovilistalla, joka on tehty tämäntapaisten saumojen peitteeksi. Syy miksen tehnyt sitä yhdestä palasta oli ruffinseinän takaa alkavan sitlooransarjan moneen suuntaan kääntyvät kulmat (kuva 6), joissa epäonnistuminen olisi pilannut paljon materiaalia. Jälkikäteen ajatellen pelko oli turhaa ja homma olisi varmasti onnistunut yhdellä isommallakin palalla. Ikkunoihin ja keulaluukun reunaan on lopuksi laitettu Etolasta ostettua L-mallista listaa, joka on liimattu paikoilleen (kuva 7). Listaa joutuu hieman puukolla leikkaamaan toisesta reunasta sopivamman kokoiseksi ja lämpöpuhallin auttaa tiukimpien kurvien muotoilussa.
Verhoilusta yleisesti
Alussa tein aika tarkkojakin pahvimalleja uuden materiaalin leikkaamista ja sovittamista varten, kunnes huomasin sen olevan jokseenkin turhaa ja ryhdyin rutiinin kasvaessa hiukan suurpiirteisemmäksi. Materiaalihukka oli kuitenkin senverran pientä, ettei se nyt taloudellisesti ainakaan meikäläistä "pankrottiin" vienyt ja sai laitella niitä uusia vuotia seinille hieman reilumman kokoisina sekä ilman millin päälle sovittamista ja leikellä sen jälkeen ylimääräiset pois.
Vanhan verhoilumaton poistamiseen parhaimmaksi työkaluksi osoittautui halpa 1€ morapuukko ja 4-5 cm leveä teräksinen pakkelilasta (kaikenmaailman kaapimia kyllä koitettiin). Toisesta kohdin pakkelilastan avulla sai irti A4 kokoisia paloja ja toisaalta taas puukon kärjellä välillä vain sentin parin ”soiroja”. Yhtäkaikki puukko oli kuitenkin se paras ja eniten käytetty työkalu. Poiston jälkeen pinnat pyyhittiin asetonilla, jota kului runsaasti (myös liiman ohenteena).
Uusien vuotien kiinnityksessä olisi hyvä olla kaveri apuna, koska käsiä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Yksinkin kyllä selviää ja minä ainakin käytin paljon pakkausteippiä apuna ja teippailin vuotia milloin mihinkin väliaikaisesti ja liimasin taas osan vuodasta, riskinä vain on teippauksen irtoaminen ja huonolla onnella koko vuodan pilalle meno.
Nahemassa käytetty verhoilumateriaali on muistaakseni Finlaysonin tekemää. Valintaan vaikutti 1/3 halvempi hinta muihin vastaaviin, joita ns. venetarvikekaupoissa myydään. Turussa ko. materiaalia myy Muovikum niminen liike, josta saa niin liimat kuin muutkin erikoiskankaat, esim. patjat Nahemaan on verhoiltu sieltä ostetusta huonekalukankaasta.
Käytetty liima on tavallista kontaktiliimaa (Isofix) ja sitä ohennettiin ohjeen mukaan asetonilla. Tiedän nykyään olevan muunkinkaltaisia esim. vesiohenteisia liimoja jotka antavat liikuttelumahdollisuuden vielä vuodan liimamisen jälkeenkin, mutta ”jäärä” kun olen en halunnut sellaisia koittaa, vaan pelasin varman päälle. Kontaktiliimalla liimaamisen huonopuoli on, että mihin kerran liimattu vuota on laitettu se myös siihen jää, eli ”eiku mä siirrän vielä vähän” mahdollisuutta ei ole.
Lisäksi pitänee muistuttaa hyvän tuuletuksen järjestämisestä, itse eräänä sadepäivänä jouduin pitämään keulaluukkua kiinni ja vaikka tuuletuksesta huolehti kunnollinen puhallin ja sisääntuloluukku oli kokonaisuudessaan auki, niin ulkona käväistessäni huomasin olevani hieman ”fyymeissä” ja päätinkin lopettaa liimailut siltä erää siihen. Eli ne purkin kyljessä olevat varoitukset ovat kyllä aiheellisia.
Kone
Samaan aikaan oli myös uuden koneen asennus, ja siinä ei isoja ongelmia ollut. Eräs syy Yanmarin uudelleen valintaan oli, että koneen saa ”heittää” vanhoihin reikiin ja aikaa säästyy. Ei se kuitenkaan ihan niin helppoa ollut, sillä uuden ja vanhan pituusero oli pari senttiä (mikä lie muuttunut), joten jouduin tilaamaan uuden akselinlaipan ja lyhennyttämään akselia pari senttiä. Homma hoitui kuitenkin Mepratuotteessa, josta konekin ostettiin, kivuttomasti, mitä nyt ylimääräistä aikaa tärvääntyi. Toinen ja ehkä tärkein syy Yanmarin ostoon oli huomattava hyvitys vanhasta koneesta. Yanmarista olikin tullut selvästi edullisin vaihtoehto ja monet muiden merkkien kauppiaat eivät edes ota vanhoja vaihdossa, saati maksa niistä mitään. Jos tämä uusi koneemme ”käy ja kukkuu” samat 20v kuin vanhakin ei se varmasti huonoin vaihtoehto ole, vaikka viimeiset 2-3 kautta olinkin ajellut ilman termostaattia.
Lisäksi vaihdettiin ”boksin” kaikki stefat ja akselin vesivoideltu tukilaakeeri, sekä hankittiin kunnollinen ja laadukas polttoainesuodatin.
Peräjatke
Tämäkin asennus hoitui siinä samassa rytäkässä, ja kerrottakoon siitä lyhyesti vain sen verran, että eräänä Perjantai iltapäivänä asennus aloitettiin ja Lauantaina se oli valmis. Ainoastaan sovitus ja nostovaiheessa tarvitaan hiukan apua, muuten hommasta selviää hyvin yksin. Valmistajalta saa hyvät ja helpot ohjeet homman hoitamiseksi, ja näilläkin sivustoilla löytyvistä ohjeista saa hyvän käsityksen miten homma hoituu, joten ei siitä sen enempää. Kustannuksista sen verran, että viime keväänä hinta oli 1k € ja se sisältää kaiken uimaportaista ruuveihin ja muttereihin. Tiivisteenä käytettävät Sikafleksit joutuu hankkimaan itse (2prk).
Mitä muuta tehtiin
Wc järjestelmä vaihdettiin kokonaan uusiksi, tästäkin aiheesta on näillä sivuilla ollut sen verran kattavia tarinoita, että sivuutan sen vain maininnalla, sekä kehoituksella investoimaan kunnollisiin letkunkiristäjiin. Itse taistelin aikani tiputtelevien letkujen kanssa vain huonolaatuisten ”klemmarien” takia. Lisäksi wc:n salongin puoleinen seinä päällystettiin ikilevy pinnalla, joka on n.1mm paksua. Sitä työstettiin rälläkkään kiinnitetyllä hiomapaperilaikalla, jolla homma hoitui helposti (sahatessa ko. materiaali murtuu tosi helposti). Seinään kiinnitys liimaamalla samalla kontaktiliimalla jota käytettiin verhoilussakin.
Patjat verhoiltiin huonekalukankaalla ja homman hoiti ansiokkaasti vaimo. Vanhat patjat ratkottiin auki josta saatiin kaavat ja ei muutakuin kauppaan kangasta ostamaan ja kotiin ompelemaan. Lisäksi patjoihin lisättiin vanukangas (en kyllä muista kuinka paksu). Sen verran muutoksia vanhaan tuli, että selkänojat saa nyt irti ja ne on kiinnitetty tarranauhalla. Tämä siksi että nekin haluttiin pois veneestä talven ajaksi. Tarranauha ei liene paras vaihtoehto kiinnityksen kannalta, mutta siihen onkin tulossa joskus pienoinen modifikaatio koko ”selkänoja systeemin” osalle, kunhan vaan joskus ehtisi senkin toteuttaa. Yhteenvetona patjoista sanoisin, että jos vanhat vaahtomuovit ovat käyttökelpoisia, ei kustannuksia kankaasta niin paljoa tule etteikö kannattaisi itse tekemistä yrittää, jos kotona on kunnollinen ompelukone käytettävissä.
Listoja, listoja ja taas listoja, lähes kaikki verhoilun ja laipioiden ym. reunat listoitettiin. Niiden tekemiseen saa kulumaan yllättävän paljon aikaa. Sovitusta, muotoilua ja taas sovitusta ja hiontaa. Koska tiikkilista on sietämättömän kallista ja tekijä köyhä, niin listat tehtiin 4mm tiikkivanerista, vähän samaan tapaan kuin alkuperäisetkin. Muodon ollessa oikea, vanerin reuna pyöristettiin hiomalla ja maalattiin paksun tussin tapaisella maalikynällä, joita saa askarteluliikkeistä. Tämän jälkeen listat käsiteltiin kahteen kertaan Hempelin punertavan sävyisellä tiikkiöljyn tapaisella tuotteella (en nyt muista sen oikeaa nimeä), joka antaa lakatun näköisen ja tuntuisen lopputuloksen sekä kestää sisätiloissa tosi hyvin ilman mitään jatkokäsittelyä.
Aikaa tämän kaiken tekemiseen meni kuutisen viikkoa, ja jos alussa tehtiinkin hommia iltaisin vain töiden jälkeen, niin lopussa jo kesäloman alkaessa oltiin aamulla aikaisesta iltamyöhään ahertamassa. Lisäksi vaimon tekemät tunnit lisäävät kokonaistuntimäärää varmaan puolella. Kustannuksista sanon sen, että minimi budjetilla mentiin ja edullisinta ”kunnon tavaraa” koitettiin hankkia.
Kannattiko?
Viihtyvyydessä tottakai ja perheen naisväen mielestä esim. peräjatke on ”yliveto”.
Taloudellista panostusta tuskin koskaan takaisin saa, siitä pitää huolen jo yksistään koneen hankinta kalleimpana yksittäisenä komponenttina, toisaalta jos kaikki sisustus ym. työt olisi teetetty vieraalla, rahaa olisi palanut moninkertainen määrä. Vaikka Nahema on hienosti palvellut minua jo vuodesta –84 niin uutta siitä ei saa, se on ymmärrettävä ja suhteutettava asia vaikka näin, että seuraava isompi sisustus remppa on sitten joskus v2024.
Lisäksi pitänee sanoa, ettei se remontti vieläkään aivan valmis ole. Eli ”nyhjäämistä” riittää vielä, mutta voiton puolella ollaan. Eikä se kaikki tekeminen niin auvoista aina ollut vaan, jos esim. tytär olisi ollut kaiken aikaa paikalla ja hänelle olisi luvannut vaikkapa 1€ jokaisesta kirosanasta mitä esim. wc:n asennuksessa tuli päästeltyä, niin tosi kalliiksi olisi tullut.
Hyvää kesää kaikille
T:Esa
-
risto
- kokelas
- Posts: 201
- Joined: Wed Oct 30, 2002 10:24 am
- Location: Tapiolan itäinen satamakaupunki
- Contact:
Palataanpa hieman ajassa takaisinpäin, kun sisustusta täytyisi hieman korjailla:
Lyhyemmän sohvan selkänoja tuossa jo irroitettiinkin, kangasta pitäisi hankkia ja puuhata sisustus kuntoon.
Risto
jaNahema wrote: Verhoilusta yleisesti
Nahemassa käytetty verhoilumateriaali on muistaakseni Finlaysonin tekemää. Valintaan vaikutti 1/3 halvempi hinta muihin vastaaviin, joita ns. venetarvikekaupoissa myydään. Turussa ko. materiaalia myy Muovikum niminen liike, josta saa niin liimat kuin muutkin erikoiskankaat, esim. patjat Nahemaan on verhoiltu sieltä ostetusta huonekalukankaasta.
Eli siis tavallista huonekalukangasta pintaan? Joskus on kai ollut puhetta homehtumisen estosta kankaissa. Onko tällaisia, onko ne kovin kalliita ja mistä tällaista saa? Niin ja kannattaako...?Nahema wrote:Patjat verhoiltiin huonekalukankaalla ja homman hoiti ansiokkaasti vaimo. Vanhat patjat ratkottiin auki josta saatiin kaavat ja ei muutakuin kauppaan kangasta ostamaan ja kotiin ompelemaan. Lisäksi patjoihin
Lyhyemmän sohvan selkänoja tuossa jo irroitettiinkin, kangasta pitäisi hankkia ja puuhata sisustus kuntoon.
Risto
En nyt ihan satavarma ole, mutta uskoisin useimmissa uusissa verhoilukankaissa olevan jo jonkilainen suoja, jo senkin takia, että nehän makailevat milloin minkäkinlaisissa varastoissa jne. Nahemaan ostetussa kankaassa oli vielä lisäksi jokin lian tarttumista estävä pinnoite, ja ainakin parin kesän käytön jälkeen tuntuvat vielä kuin uusilta. Kannattaako? Lienee vaikea arvioida, mutta ainakin omassa tapauksessamme säästö oli melkoinen, ja oma vaivannäkö palkitsevaa.
Alla vielä linkki Turussa sijaitsevaan liikkeeseen, josta niin seinien verhoilumateriaalit, kuin patjakankaatkin ostettiin. Lisäksi saimme vielä hyvän ja seikkaperäisen opastuksen hommaa helpottamaan.
http://www.muovikum.fi/index.shtml
T:Esa
Alla vielä linkki Turussa sijaitsevaan liikkeeseen, josta niin seinien verhoilumateriaalit, kuin patjakankaatkin ostettiin. Lisäksi saimme vielä hyvän ja seikkaperäisen opastuksen hommaa helpottamaan.
http://www.muovikum.fi/index.shtml
T:Esa