Samannäköinen tiikkipinta osoittautui olevan reunoissa kokotiikkiä ja keskellä vanerin päälle liimattua ohuehkoa tiikkiviilua, vaneri sitten liimattu jollain sikaflexin näköisellä kiinni ennen ruuvausta. Tuo sai kevyen hionnan jälkeen tiikkiöljykäsittelyn, ja tulos oli kaikin puolin positiivinen, niin ulkonäön kuin tuntumankin suhteen. Pinta harmaantui varsin nopeasti (viikoissa) entiseen sävyynsä.
Minulle on jäänyt sellainen kuva että ongelmia voisi aiheutua liiallisesta (määrä yhdistettynä tiheyteen) öljyämisestä jolloin öljyä jäisi myös pintaan eikä kaikki imeytyisi puuhun. Hallberg-Rassyn [url=https://www.hallberg-rassy.com/fileadmin/data/resources/manuals/ManualEng-231204.pdf]vanhemman manuaalin (s.46)[/url] mukaan huonolaatuinen öljy voisi antaa homeelle hyvän kasvualustan, mutta hyvä ei.

Sitten jos pinta mustuu eikä vain harmaannu niin syynä lienee joko lika ja/tai levä tms, joista jälkimmäiseen kaiketi joku estoaine (kuten Boracol) auttaisi. Sen suhteen merkittävin muutos taisi olla n. 2018 kun siihen asti suositellun Boracol 100 myyntilupa loppui. Öljykin auttanee ainakin siltä osin kun se estää lian yms imeytymistä syvemmälle puuhun.
Hallberg-Rassykaan ei näyttäisi enää myyvän Boracolia vaikka tuossa vanhassa ohjeessaan vielä sitä suosittelevat, näinköhän tuossakin on siirrytty johonkin ympäristölle vähemmän haitallisiin vaihtoehtoihin.

Löytyisikö tähän keneltäkään näkemystä tai kommenttia? Tänään näkyy olevan pitkästä aikaa kaunis sää ilman sateita. Saatan illalla vetäistä varovasti tiikkiöljyä rutikuiville istumalaatikon tiikkipinnoille, ellei kukaan älähdä perustellen, mikä olisi oikea ja toisenlainen ratkaisu. Minua ei haittaa, vaikka öljyämistä ja tiikkien pesua joutuisi tekemään vaikkapa vuosittain, jotta pinta pysyy hyvän näköisenä. Jossakin vaiheessa lähivuosina lienee edessä koko tiikkipinnan remontti, koska alla lienee litimärkää balsamössöä.

Putsasin Hempelin Teak Cleanerillä istumalaatikon nuhjuisen harmaat, jäkälän rankasti läikittämät tiikkipinnat. Tuntikausien uurastus. Tulos miellyttää silmää, samoin raikas puhtaan puun tuoksu. Pieniä jäkäläläisiä jälkiä jäi vielä paikoin, olkoon. Ehkä hinkuttelen pois, ehkä en. Mustat saumat osin repsottaa ja osa ruuvien päällä olleista tiikkitulpista puuttuu, korjaukset ehkä 2025, jos jaksan.

Mielelläni pitäisin jatkossa tiikkipinnat osapuilleen sen näköisinä kuin ne nyt ovat. Sanotaan, että tiikki on huoltovapaa ja se harmaantuu kauniisti, mutta Irenen harmaus oli jotakin muuta kuin kaunista katseltavaa. Nyt sitten mietinnässä, mitä tehdä jatkoa ajatellen.

Venetarvikkeiden kauppiaat myyvät tiikkiöljyä. Sitä houkuttaisi käyttää. Nyt olen tosin lueskellut erilaisia lähteitä, joiden mukaan öljyäminen vain tekee pinnasta likaisen näköisen, kovan ja pidempään kostean kuin ilman mitään käsittelyä. Miten lienee? Olettaisin rutikuivan ja oletettavasti vuosikymmeniä ilman hoitoa olleen tiikin imaisevan öljyä ahneesti. Jotkut mainitsee Boracol-nimisen aineen, jolla kuulemma homeet sun muut pysyvät aisoissa, mutta sen saatavuus näkyy olevan ihmeen niukkaa.

Jos siis FEneessäsi on tiikkiä istumalaatikossa, miten olet sitä käsitellyt jos lainkaan?

Ennen:
[attachment=1]IMG_1140.jpeg[/attachment]


Jälkeen:
[attachment=0]IMG_3169.jpeg[/attachment]